Kesän ja alkusyksyn aikana tuli katseltua Alfred J. Kwak -animaatiosarja lävitse. Muistan pitäneeni siitä lapsena ja kun Nyt-liite käsitteli sarjaa ja sen teemoja, rupesin itsekin katsastamaan, että mistä sarja kävelisi vastaan. DVD-boksit olivat ilmestyneet joitakin vuosia aiemmin ja mitä ilmeisemmin myyty loppuun sieltä sun täältä, mutta onni onnettomuudessa veljeni oli laatikot ostanut, joten lainasin ne.

Kirjoitin muutama vuosi sitten television kehityksestä. Päivitetäänpä vähän ajatuksia.

Netflix tuli ja valloitti suomalaistenkin sydämet ja olohuoneet. Elisa Viihde korvaa perinteistä tv-signaalia. Yle Areena ja MTV:n Katsomo tarjoavat ohjelmia katsottavaksi koska vain, missä vain. Onko perinteiselle tv-verkolle tulevaisuudessa käyttöä sisällön siirtyessä IP:n yli?

Televisio on tällä hetkellä jopa taloutta suuremmassa murroksessa. 50 vuotta se pysyi lähes samanlaisena. Laatikko olohuoneen nurkassa. Ensin tuli vähän väriä kuvaan, sitten signaali digitalisoitiin ja sen jälkeen itse televisiolaitteet muuttuivat kertaheitolla litteimmiksi ja suuremmiksi. Nykyisellään suosituin telkkarikoko taitaa olla jotakuinkin 40 tuumaa, eikä se ainakaan pienenemään päin ole. Vielä neljäntenä muutoksena kuvan tarkkuus on kasvamaan päin.

Tuli luettua Pekka Himasen (2000) kirjoittama Hakkerietiikka - ja informaatioajan henki ja täytyy myöntää, että tämä taisi olla tähänastisen elämäni merkittävin teos. Oletin kirjan olevan lähinnä nörttikirja, mutta enemmän tämä oli eettisten ja filosofisten - siinä missä kyllä tietoteknisten - kysymysten pohdintaa. Tai ehkä pikemminkin mallien esittelyä. Kommunismi ja kapitalismi saivat kyytiä informaation ja avoimen koodin/sisällön tieltä.