Aito avioliitto -hanke koki karvaan pettymyksen, kun eduskunta jälleen kerran äänesti tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Vaikka monessa asiassa hallitus tuntuu haikailevan vanhojen asioiden pariin, tässä ei kuitenkaan niin tehty. Onneksi.

Olen elämäni aikana äänestänyt eri puolueiden edustajia. Olen kotoisin maaseudulta ja ennen kuin rupesin kunnolla kiinnostumaan politiikasta, ääni meni verenperintönä Keskustalle. Sittemmin pohdin tarkemmin, mikä puolue vastaisi omaa ideologiaani ja Vihreät oli selkeästi tämän listan kärjessä.

Minulle tärkeää on humaani ja tiedepohjainen politiikka. Etteivätkö kaikki puolueet pyrkisi osin samaan ja etteikö jokaisessa puolueessa olisi mustia lampaita, mutta itselleni Vihreät vastaa kuitenkin huutoon parhaiten.

Nyt on aika tulla ulos kaapista ja todeta kaikelle kansalle, että olen ehdolla kuntavaaleissa 2017 Tampereen Vihreiden listoilla. Lähdin mukaan ehdokkaaksi, kun sellainen mahdollisuus tarjoutui. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen missään ehdolla, joten kaikki on minulle uutta. Ei anneta sen kuitenkaan häiritä, vaan pyritään vaikuttamaan siihen, että Tampere kehittyy entistä paremmaksi.

Oma ydinosaamiseni on vahvasti tietotekniikassa, jota myös tämän hetkinen työ Tampereen yliopistolla pitää sisällään, mutta vaaleihin lähden kolmella teemalla:

Työn roolin muuttuminen on otsikoissa koko ajan enemmän ja muutoksen nopeus on kiihtyvää. Vielä sata vuotta sitten suurin osa ihmiskunnasta käytti aikaansa maatalouden parissa ruuan tuotantoon. Nykyään Suomen kaltaisessa valtiossa maatalous työllistää marginaalissa olevan ryhmän. Välissä teollistuminen työllisti ihmisiä, mutta sekin on jo taakse jäänyttä aikaa. Koneet tuottavat ruuan ja hyödykkeet.

Tuottavatko koneet tulevaisuudessa myös palvelut, opetuksen, sisällön ja yhteiskunnan eettiset pelisäännöt? Mikä on ihmisen rooli tulevaisuuden yhteiskunnassa?

Brexit toi esiin demokratian nurjan puolen. Vaikka lähes kaikissa länsimaissa on käytössä edustuksellinen demokratia, sallii kansanäänestys ihmisten vaikuttaa suoraan asioihin. Suomessa tällaiseen suoraan vaikuttamiseen on hyvin harvoin mahdollisuutta. Olemme äänestäneet EU-jäsenyydestä yli 20 vuotta sitten. Muuten kansalaisen poliittinen vaikutusvalta rajoittuu äänestämään edustajiaan muun muassa eduskuntaan ja kuntien hallintoelimiin.

Vihreiden Antero Vartia avasi aikamoisen pandoran lippaan kirjoitettuaan hesarissa kärkkäästi maatalouslomituspalvelujen joutavan lopetettavaksi. Tähän tietysti tuli välittömästi äkäistä vastapalautetta mm. Mikko Välttilältä.

Paavo Väyrynen päätti kantaa kortensa populismin kekoon ja pisti pystyyn kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa. Tuntuu, että Väyrynen oli politiikkaan liian vanha jo 10 vuotta sitten, eikä tämä uusin käänne tilannetta ainakaan paranna.

Välillä Internetissä joutuu mitä ihmeellisempiin keskusteluihin. Joskus pääsee oikein kunnon syvällisyyksiin ja tuntuu, ettei keskustelusta haluaisi luopua mitenkään (varsinkaan, jos keskustelukumppani on itseä miellyttävä nainen...). Toisinaan vastaan tulee niin käsittämättömillä astraalitasoilla pyörivää tsättiä, että hymyillen siirtyy seuraavaan aiheeseen.

Sosiaalinen media on nyt pyörittänyt uusinta plokipostaustasi ja tulinpa sen itsekin lukaisseeksi.

En tiedä oliko tämä tarkoitettu vitsiksi, mutta paha mieli minulle tuosta tuli. Miksi yksi maamme johtavista poliitikoista – ja mitä ilmeisemmin tuleva valtiovarainministeri – kirjoittaa näin loukkaavaa tekstiä?

Kokoomus menee työn kautta. Vaalimainokset ovat sitä toitottaneet tappiin asti. Toisaalta heidän mainoksena linjaa myös “asetetaan työ etusijalle”. Tämä on aika hyvin linjassa Mäntylahden maitseman “työ on itseisarvo” mentaliteetin kanssa.

Voisiko työ sitten olla itseisarvo, joka ajettaisiin esim. hyvinvoinnin edelle? Olin aiemmassa kirjoituksessani vahvasti tätä vastaan enkä sitä edelleenkään allekirjoita, mutta koetan pohtia tätä asiaa nyt toisesta vinkkelistä.