Blogi

Katselin Heroes tv-sarjan, kun sellaisen Netflixistä silmiini bongailin. Sarjaa tehtiin neljä kautta, joista ensimmäisen katselin aikoinaan, kun Maikkari sitä lähetti, mutta sitten sarjan seuraaminen jäi. En oikein jaksaisi istua telkkarin ääressä tiettynä aikana, jos siihen ei ole välttämätön pakko. Onneksi tekniikka tuo tähän koko ajan helpotusta. 

Sarjan ensimmäinen ja toinen kausi olivat hyvin samanlaisia, mutta kolmas kausi muutti suuntaa aika radikaalisti. Neljäs palasi pykälän kohti alkuperäistä ajatusta. Kolmas kausi oli mielestäni huonoin. Pohdin tässä tällaisten sarjojen käsikirjoittamisen vaikeutta. Koko ajan pitäisi pystyä tuomaan sarjaan jotain uutta, suurempaa ja parempaa. Lopulta pakka valitettavasti hajoaa totaalisesti käsiin. Heroessin kanssa oli vähän samaa tautia ilmassa, kun hetkessä kaikki sankarit olivat kuolleita ja sitten taas elossa.

Toinen ongelma on, että sarja loppuu joskus. Tv-yhtiöt eivät enää osta uutta tuotantokautta ja tarina pahimmassa tapauksessa jää totaaliseen cliffhangeriin. Fanit pettyvät. Heroessin kanssa ei onneksi mitään radikaalia juonta jäänyt kesken. Paljon sitomattomia langanpätkiä matkan varrella kyllä oli. Jäin pohtimaan tuoko Netflix tähän muutosta - tarjoavatko faneille happy endiä vai lopettavatko sarjat kuin seinään? Netflixin omat tuotannot House of Cards ja Orange Is The New Black kertovat tähän kysymykseen joskus vastauksen. Siihen asti, nauttikaamme hyvästä viihteestä niin halutessamme.

(Tulipas huono postaus...)

Lueskelin Paulo Coelhon Accran kirjoitukset -teoksen. En ole aiemmin Coelhon tuotantoa lukenut, mutta ilmeisesti kaverin kirjoitukset ovat levinneet ympäri maapallon. Tämä ei ehkä ollut paras kirja aloittaa. Voipi olla, että pitäisi lukea Alkemisti jossain välissä.

Mutta asiaan. Kirja kertoo “Koptin” opetuksista vuoden 1099 Jerusalemista. Ristiretkeläiset ovat juuri saapumassa kaupunkiin ja ihmisillä on hätä. Kirja jakaa oppia elämän eri vaiheisiin, kuten vihollisiin, rakkauteen, yksinäisyyteen, tappioon ja seksuaalisuuteen. Neuvot ovat osin hyviä, osin todella hyviä, mutta suurin osa meni minulta silti hieman ohi. Kirja on kuitenkin sellainen, että sen pariin voi palata koska vain ja sieltä voi etsiä ajatuksia elämäänsä. Tällaisia kirjojahan on muitakin… enkä näe tätä siinä mielessä kovin erikoisena.

Kirjan mielenkiintoisin asia oli oikeastaan alkuasetelma, jossa Jerusalemia jakavat niin juutalaiset, kristityt kuin muslimitkin. Kaupunki on kaikille kolmelle uskontokunnalle pyhä. Aikoinaan siellä eri uskontokunnat vaikuttivat sulassa sovussa, mitä on vähän vaikea kuvitella nykymaailmassa. Toivottavasti vielä joskus kaupungissa erilaisista taustoista tulevat ihmiset voivat keskustella opeistaan ilman, että AK-47:aa täytyy osoittaa kohti kenenkään otsaa.

Olen sen verran ollut pilkutusopissa, että minua häiritsi kirjasta puuttuvat pilkut. Omaan silmään tekstiin olisi sopinut kymmenittäin välimerkkejä sinne ja tänne. En tiedä onko tämä jokin tyylikeino, suomentajan kikkailua vai mitä, mutta minusta teksti ei ollut nyt aivan täysin luettavaa: “ja miestä jota eilisen sodan vuoksi pidettiin vihollisena voidaan tänään pitää taas ystävänä, koska sota on ohi ja elämä jatkuu”.

Mutta olihan kirjassa ihan hyviäkin lausahduksia: “Nukuin ja näin unta, että elämä on iloa. Heräsin ja huomasin, että elämä on työntekoa. Tein työni ja näin, että työnteko on iloa.”

Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Lueskelin viikolla taas kerran Roskatieteen koomisia juttuja, kuinka tiedettä häpäistään. Tällä kertaa kyseessä oli Asyra Bioresonassi -laite, jolla voidaan mitata niin “emotionaalisia häiriötä, homeita kuin hammasongelmia”. Tässä vaiheessa tietysti alkaa jo kellot soittamaan, että millainen anaaliluotain tämä oikein mahtaa olla, kun sillä kerran voidaan samalla kertaa selvittää hampaat, tunteet ja (talon) homeongelmat. Härveli kuitenkin vain johtaa hieman sähköä ihmiskehon lävitse ja piirtää tämän jälkeen käppyröitä. Oletettavasti käsienpesu mittausten välissä saattaa siis jo korjata hammasongelmat, kun sähkönjohtavuus muuttuu. Olisi tietysti hienoa, jos tällaisia laitteita olisi, mutta ihmiskunnan tekninen osaaminen ei - vielä - riitä rakentamaan laitetta, jolla terveystietoja voitaisiin mitata näin yksinkertaisesti. Näitä laitteita käyttävät tahot onneksi muistavat mainita, että laite ei oikeasti tee mitään: “Asyra ei mittaa sairauksia eikä anna lääketieteellistä diagnoosia, jos tarvitset sellaisen, ystävällisesti käänny lääkärin puoleen!”. Eli käytännössä laitteen diagnoosi on yhtä tyhjän kanssa ja sillä höynäytetään ihmisiltä ylimääräiset rahat taskusta.

Jäin kuitenkin miettimään, miksi ihmiset hurahtavat tällaiseen huuhaahan? Ensin jollain on munaa rakentaa tuollainen laite ja väittää siitä olevan jotain hyötyä, ja sitten jollakin on pokkaa ruveta myymään laitteella tuotettuja palveluita. Joku sitten vielä ostaa näitä “diagnooseja”. Kyseessä on varmaan suurimmaksi osaksi sivistymättömyyttä, mutta varmasti joku tätä tekee ihan rahan takia. Ihmisiltä on edelleen valitettavan helppoa huijata rahaa.

Vielä syvempää pohtimista vaatisi asia hieman laajemmassa kontekstissa. Miksi tieteen tarjoamat tiedot eivät kelpaa ihmisille, vaan haetaan lohtua homeopatiasta, rokotevastaisuudesta tai muusta huuhaasta? Näin itsekin paljon sairastaneena olen tietysti toivonut, että olisi jokin ihmepilleri, joka veisi lihasongelmat ja paniikkiahdistukset mennessään, muttei tällaista ole. Lääketiede on kuitenkin auttanut minuakin niin lääkkeiden kuin hoitajienkin muodossa. Tässä tulee sitten homeopatian rako. Jos lääkäri toteaa potilaan terveeksi, mutta potilas itse tuntee olevansa sairas ja hakeutuu homeopaatikon kanssa juttelemaan, saa hän juttuseurasta itselleen paremman mielen ja voi kokea, että homeopaatikon tarjoamattomat tehottomat “lääkkeet” antavat paremman olon. Tämä on vähän sama skenaario kuin sähköyliherkkyys ja puhe siitä onko se sairaus vai ei. Fyysisessä mielessä se ei ole sairaus, koska mitään todisteita ei ole löytynyt, että kukaan olisi sähkölle yliherkkä - eli ihminen ei siis pysty aistimaan sähköä. Sähköyliherkkyys on kuitenkin psyykkinen sairaus, koska ihminen kokee olevansa sairas.

Yksi helpoimmista tavoista erottaa huuhaa todellisesta tietämyksestä on toimintatapojen kehitys. Homeopatia ja länsimainen lääketiede olivat 200 vuotta sitten lähtökuopissaan ja siitä meidän käyttämä lääketiede on kehittynyt huimaa vauhtia ja muun muassa todistanut homeopatian tehottomaksi. Tiede ylipäätään on asia, joka kehittyy koko ajan. Lopullisia vastauksia ei tulla koskaan löytämään, ja jos joku sellaista väittää, lienee hän puoskari.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen juttu tuli myös löydettyä. Suomen Lääkärilehdessä käsiteltiin 1996 homeopatiaa mielenkiintoisen ja syväluotaavan artikkelin verran. Tästä oppi taas kummasti uutta.

Asioin taas vaihteeksi Osuuspankin kanssa ennen joulua ja siinä väkisin jouduin sitten tekemisiin Sonerankin kanssa. OP tarjosi tällä kertaa ihan mukavaa asiakaspalvelua ja päädyin lopulta siirtämään tilini Kouvostoliitosta Lappeenrantaan. Luonnollisestikaan OP:lla tämä ei onnistu tuosta vain, vaan täytyy luoda uusi tili - ja tilinumero siinä tietysti samassa - ja lopettaa vanha tili.

Tästä se hauskuus sitten alkoi. Palkkani tunkeutui vanhalle tilille, joka oli päivää aiemmin kuollut, ja palautui takaisin yliopistolle, josta se piti käydä kysymässä uudelleen ajoon ja uudelle tilille. Tämän jälkeen pankista ilmoitettiin, että kanavapakettini on maksussa vanhalta tililtä ja se pitäisi muuttaa uudelta tililtä veloitettavaksi. Katselin asiaa ja omaan silmään näytti, että se oli oikealta tililtä menossa, mutta ajattelin kuitenkin vaihtaa sen toiselle tilille ja siitä sitten takaisin. Ihan vain varmuuden vuoksi. Saldona koko e-lasku katosi silmistäni. Pankin tätikään ei tiennyt minne se hävisi, ja piti kuulemma Soneralta kysyä laskutustiedot uusiksi ja maksaa lasku käsin.

Satuin tuolloin olemaan Sonera kaupan lähellä, joten marssin sisään ja selitin tilanteen. Ukko näpytteli konetta hetken ja kysyi oliko kyseessä kaapeli-TV-lasku. Ja koska näin oli, ei hän pystynyt asialle tietenkään mitään tekemään, vaan välitti tukipyynnön eteenpäin.

Puhelin soi vielä samana päivänä ja asian selitettyäni lävähti tekstiviestinä laskun tiedon. Makselin laskun sitten myöhemmin käsin.

Tarina sai kuitenkin jatkoa tammikuussa, kun Visa-lasku tuli ja siellä oli Soneralle mennyt kaapeli-TV-maksut. Parin puhelun jälkeen selvisi, että Sonera oli saanut rahani kahteen kertaan ja maksu oli siis pompannut nettipankissa Visalta laskutettavaksi. Tämä meni ilmeisesti omiin nimiin. En tiennyt tällaisen olevan edes mahdollista...

No se asia sai kuitenkin - ilmeisesti - onnellisen lopun, enkä hävinnyt tässä kuin 2 euroa ja 60 senttiä. Postiluukusta tippui kuitenkin pari viikkoa sitten OP:lta 30 000 euron lasku. Hieman olin monttu auki, että nyt on lyöty vähän kerrointa kertoimen päälle ja pankkiin taas yhteyksissä oltuani sain kommentin, että laskun voi repiä, kun "uusi tietojärjestelmä lähettelee vähän turhia laskuja". Asia selvä.

No, tällaista tällä erää tietotekniikan ihmeellisestä maailmasta. Olkiluoto 3:han on kohta valmis tietojärjestelmiensäkin puolesta...

Olemme kahden
lumipyryssä
Katson silmiisi,
katson syvälle silmiisi
Niin syvälle, että näen
lämmön.
Liekin palavan,
merkin rakkaudesta
Siitä, että välität
minusta
Omasta rakkaastasi.