Perehdyin muutamaan LiinanBlogin kirjoitukseen. Olen muistaakseni jo aiemminkin törmännyt näihin, mutta vasta nyt tuli vähän syvällisemmin lueskeltua. Blogia pitää Tampereen yliopiston dosentti Pauliina Aarva. Hän on saanut paljon kritiikkiä osakseen tutkiessaan valtavirrasta poikkeavia “hoitoja”.

Kuulemma somessa homeopaatit olivat innostuneet, kun “taas” tuli “lisää” todisteita homeopatian toimivuudesta. Homeopathic treatment for prolonged postoperative coma: a case report on julkaistu kesällä 2017 Journal of Medicine and Life -tiedelehdessä.

Euroopan tiedeakatemiat tekivät selvityksen, jossa homeopatia osoitettiin jälleen kerran tehottomaksi ja jopa vaaralliseksi. Ei siis mitään uutta auringon alla. Ehkä vielä jonain päivänä kaupassa myytävillä terveystuotteilla tulee olla taustalla tutkimusta, jossa toiminta on todettu tehokkaaksi. Ja jos ei ole, niin putellin kyljessä tulisi lukea “tehoton”. Tällaista linjausta on Yhdysvalloissa haettu.

Minun on pitkään jo pitänyt kirjoittaa ajatuksiani siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan omissa ajatuksissani. En tarkoita nyt ensi vuotta, vaan pikemminkin seuraavia kymmeniä vuosia, ehkäpä vuoteen 2040 tai 2050 asti. Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon erilaisista näkökulmista, joten tiivistän ajatukseni kolmeen tärkeimmäksi kokemaani asiaan. Näiden sisällä on joitakin alakohtia.

Pyörähdin ennen juhannusta lappeen Rannoilla polttareissa. Vaikkei viime vuonna mitään “koti-ikävää” ollutkaan Saimaan rannoille, tuntui kaupunki nyt taas tauon jälkeen (Minkä tauon? Siellähän on kissanristiäisiä koko ajan) oikein kotoisalta – ja ennen kaikkea rauhalliselta. Kuinka moni yliopisto maailmassa oikeasti sijaitsee niin luonnonkauniin järven rannalla?

Tiede-lehti uutisoi vastikään tutkimuksesta, jossa todettiin sukupuolineutraalin avioliittolain vähentäneen itsemurhia Yhdysvalloissa. Mainitsin tästä Twitterissä Pasi Turuselle ja argumentoin sen puolesta, että Aito avioliitto -yhdistyksen ajama agenda haittaa ihmisten hyvinvointia.

Olen nyt pariin kertaan käynyt puhumassa avoimen tieteen ja tutkimuksen (ATT) tapahtumissa. Esitykset ja keskustelu tapahtumissa on ollut hyvää. Kuopiossa erityisesti esitykset olivat rautaisia ja synnyttivät ajatuksia monestakin asiasta, mutta tarinoin tässä nyt vain käänteisestä luokkahuoneesta.

Kävin elokuussa puhumassa opetuksen ja tukimuksen avaamisesta Avoin tiede ja tutkimus -hankkeelle. Keikka oli varsin onnistunut ja asia tuntui uppoavan yleisöön. Avoimuus on itseä lähellä ja tällainen hanke pyrkii jalkauttamaan tietoa mukavasti yliopistoihin ja ammattikorkeisiin. Arvostan. Nasa ilmoitti jo tarjoavansa kaikki julkaisunsa avoimesti eteenpäin.

Aito avioliitto -ryhmä sai kansalaisaloitteensa eduskunnan jutusteltavaksi. Keskustelun taso oli yhtä “laadukasta” kuin pari vuotta sitten. Turha siitä on enää vatvota. Leinivaara on asiaa jo ruotinut, mutta itselläkin oli pari ajatusta, jotka ovat pyörineet mielessä.

Muutama kuukausi on nyt väitöksestä aikaa. Josko sitä vähän muistelisi väitöskirjan tekemistä. Aika tuskaahan alku oli. Jotenkin tuntui luonnolliselta jäädä kandin ja dipan jälkeen jatkamaan väikkäriä, mutta silloin akateeminen maailma tuntui suurelta ja pelottavalta (oikeasti, pelottavalta). Kaiken muun kaatuessa päälle totesin syksyllä 2011, ettei minusta koskaan tohtoria tule. Kuitenkin sen jälkeen palikat loksahtivat niin, että jatkoin duunejani ja lopulta keväällä 2013, kun ensimmäinen väikkäriin tullut artikkeli meni konferenssiin läpi, totesin, että tämähän viedään nyt maaliin.