Muutama kuukausi on nyt väitöksestä aikaa. Josko sitä vähän muistelisi väitöskirjan tekemistä. Aika tuskaahan alku oli. Jotenkin tuntui luonnolliselta jäädä kandin ja dipan jälkeen jatkamaan väikkäriä, mutta silloin akateeminen maailma tuntui suurelta ja pelottavalta (oikeasti, pelottavalta). Kaiken muun kaatuessa päälle totesin syksyllä 2011, ettei minusta koskaan tohtoria tule. Kuitenkin sen jälkeen palikat loksahtivat niin, että jatkoin duunejani ja lopulta keväällä 2013, kun ensimmäinen väikkäriin tullut artikkeli meni konferenssiin läpi, totesin, että tämähän viedään nyt maaliin.

Maaliskuussa Oulun yliopistossa väitteli Paavo Huttunen aiheesta "Spontaanit käsienliikkeet VHF-alueen heikon sähkömagneettisen säteilyn kenttägradienteissa". Eli siis työssä tarkasteltiin voiko "kaivon paikkaa katsella varvulla". Väittelytilanteeseen päästäkseen Huttunen oli saanut työnsä hyväksytettyä ohjaajallaan ja esitarkastajilla. Jopa vastaväittäjä hyväksyi työn. Tämä jälkeen väitöstilaisuudessa läsnäollut yleisö oli tyrmännyt työn ja lehdet alkoivat siitä kirjoittaa.