Seitsemän nimen tyttö taitaapi olla nyt kuudes lukemani kirja, joka käsittelee Pohjois-Koreaa ja sieltä paenneita ihmistä. Hyeonseo Leen ja David Johnin kirjoittama kirja on ylivoimaisesti paras näistä lukemistani teoksista. Se on kuin loistavalla juonella varustettu fiktiivinen trilleri, jonka tapahtumat ovat kuitenkin totta. Jokainen luku jättää lukijansa cliffhangeriin ja tarina kulkeutuu eteenpäin kuin Dan Brownin teoksissa ikään. Tätä kirjaa ei voi olla suosittelematta.

Luin pari Pohjois-Koreaa käsittelevää kirjaa. Ensimmäisenä oli vuorossa Pjongjangin akvaariot (Kang Chol-hwan & Pierre Rigoulot), joka kertoi Japanista Pohjois-Koreaan muuttaneesta ja vankileirille päätyneestä perheestä. Paratiisiksi mainostettu maa ei ollutkaan kuin korruptoitunut henkilökultin ympärille kasattu takapajula. Erittäin koskettava teos kuvastaa sitä miten yhteiskuntaa ei tule rakentaa. Tämä on paras tähän mennessä lukemistani P-Korea-aiheisista kirjoista.

Viikonloppuna kirjakaupassa pyöriessäni käteeni jäi Pohjois-Korea – Yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä. Kirja on Eunsun Kimin tarina hänen yhdeksän vuotta kestäneestä pakomatkastaan Pohjois-Koreasta. Mukana pyörivät koko ajan myös äiti ja isosisko, mutta pienen 11-vuotiaan lapsen näkövinkkeli tuo omaa raadollisuuttaan kerrontaan.

Luin Blaine Hardenin kirjoittaman Leiri 14 – pako Pohjois-Koreasta -kirjan. Pääosassa on Shin Dong-Hyukin pakomatka Pohjois-Korean pahimmalta vankileiriltä. Hän syntyi sinne tietämättä aitojen ulkopuolisesta maailmasta yhtään mitään.

Luin joulunpyhinä Barbara Demickin "Suljettu maa - elämää Pohjois-Koreassa" -kirjan. Kirja kertoo kuuden maasta loikanneen tarinan ja siinä sivussa valoittaa Korean niemimaan tapahtumia viimeisen sadan vuoden aikana keskittyen kuitenkin suurimmaksi osaksi 90-luvulle.