Sosiaalisessa mediassa levisi tällä viikolla pari pakolaisia arvostelevaa ja solvaavaa kuvaa. Illalla ei tahtonut uni tulla, kun otti kupoliin kuvantekijöiden ajattelemattomuus.
Yhdessä kuvassa todettiin “Vuonna -39 nuoret miehet oli rajalla – ei jonkun muun maan vastaanottokeskuksessa” (kirjoitusvirheet alkuperäisiä). Tässä tekstissä on useampi asia pielessä.
Ensinnäkin ajatus siitä, että “rajalla oleminen” olisi jotenkin parempaa, kuin vastaanottokeskuksessa oleminen, ei kestä kovinkaan kriittistä ajattelua. Syksyllä -39 nuoret miehet olivat nopeasti rajalla ja sen jälkeen Puolassa. Samoin nuoria miehiä painoi rajan yli Baltian maihin. Nämäkö kansallissosialistit ja Stalinin nuoret miehet ovat ihailun kohteena? Kenen joukoissa nykyisten pakolaisten tulisi toimia, jotta he olisivat hyviä ihmisiä?
Ei kuvan tekstissä tietenkään ihannoitu natseja. Kuvahan viittaa vain suomalaiseen yli-ihmiseen, joka taistelee, eikä ikinä jätä kotimaataan. Toisaalta juuri vuonna -39 yli 400 000 suomalaista joutui jättämään kotiseutunsa ja lähtemään evakkoon toisten nurkkiin. Tämän lisäksi lähes 80 000 lasta ja äitiä lähti muihin Pohjoismaihin pakoon. Suuri osa ei koskaan palannut.
Ruotsista puheen ollen. Suomalaisperäiset ihmiset muodostavat lähes 10% valtion kansalaisista. Olemme suurin yksittäinen vähemmistöryhmä. Meitä suomalaisia on virrannut satojatuhansia Ruotsiin paremman elämän perässä. Olemme maahanmuuttajia. Olemme aiheuttaneet ongelmia. Olemme sopeutuneet. Miksi ihmeessä näistä mamuista ei puhuta Suomessa?
Muun muassa Ruotsin tuki pelasti tuhansia suomalaisia sodan kauhuja pakoon lähteneitä ihmisiä. Valtiollisella tasolla tulee myös muistaa, että Ruotsi lainasi Suomelle pääomaa ja osa näistä veloista on yksinkertaisesti annettu anteeksi. Me olemme kiitollisuudenvelassa siitä, että meitä on autettu.
Kaikesta tästä huolimatta on hienoa vetää Kiitos-paita päälle ja käydä haukkumaan hädässä olevia elintasopakolaisiksi?
Ikään kuin meillä olisi varaa leikkiä olevamme parempia kuin muut.