Kirjoittanut: Erno Vanhala 4. maaliskuuta 2015 - 20:12

Vihdoinkin tein lyhyen videoblogauksen tästä kannettavasta, jolla tulee näpyteltyä. Johan se on kohta vuoden ollu käytössäni.

Jäi videolla mainitsematta, että koneessa on myös taustavalaistu näppis, mikä on oikein käyttökelpoinen juttu pimeässä työskennellessä.

Kirjoittanut: Erno Vanhala 18. helmikuuta 2015 - 21:27

Luin alkuvuodesta Paulo Coelhon Alkemistin. Kirjaa pidetään yhtenä maailman parhaista ja Coelhon tuotannon kärkiteoksena.

Tarina oli ihan ok, mutta ei tämä itsessään nyt mitään ultimaattisia fiilareita aiheuttanut. Elämän pohdintaa kirjan päähenkilön Santiagon kokemana ja se oli ihan fiksua, mutta en kokenut kertaakaan mitään suurta ahaa-elämystä. Miekkonen teki reissua fyysisessä maailmassa ja etsi henkistä paikkaa universumissa: rakkautta, unelmia, kotia.

Onko Alkemisti sitten parempi kuin aiemmin lukemani Accran kirjoitukset? En tiedä. Ehkä, ehkä ei. Jos nyt pitäisi valita, niin ehkä kääntyisin kuitenkin Accran kirjoitusten puoleen. Mitenkään liian pitkiä nämä teokset eivät ole, joten ne lukee nopeasti – tai siis aikaa voi jättää omalle pohdinnallekin.

Aiheet:
Kirjoittanut: Erno Vanhala 1. helmikuuta 2015 - 19:13

Homeopatia, tuo lempiaiheeni(?). Homeopatia on siitä jännä homma, että vaikka valmisteen tekeminen itsessään on pysynyt samana (lanttaaminen ja ravistelu) jo vuosisatoja, ovat perustelut toimivuudelle muuttuneet vuosien saatossa. 

Homeopatian kehittäjä Hahnemann linjaili, että “samankaltainen parantaa samankaltaisen”. Tästä syystä siis kahvia käytetään homopaattisena uni”lääkkeenä”. Mikä sitten on samankaltaista? Aineen väri? Muoto? Taudin oire? Kipeän elimen muoto? Näitä kaikkia on käytetty kriteereinä. Voidaan siis ajatella, että koska veri on punaista, sitä parantaa mansikka.

Sittemmin uskottiin, että homeopaattisessa aineessa on “muistijälki”, eli vesi muistaa mitä siinä on ollut (ah, sitä puhdistettua viemärivettä...). Tai sitten kehittyy jokin “energiakenttä”. Tiedon karttuessa veden muisti rajattiin pois ja puhuttiin jopa, että kvanttifysiikalla olisi pelinsä homeopatian takana.

Radio Rockin aamussa oli tammikuussa vieraana vuoden 2014 Huuhaa-palkinnon saaneen Suomen Terveysjärjestö ry:n puheenjohtaja, diplomihomeopaatti Merja Lindström. Häneltä kysyttiin miten homeopatia toimii ja vastauksena oli, ettei Lindström ole koskaan pohtinut asiaa. Kuulostaa siltä, että tiedon tilalla oli vahvaa uskoa.

Facebookissa ajauduin keskusteluun homeopaatin kanssa ja sain oppia, että homeopatia onkin “energialääketiedettä” ja se “toimii energettisesti”. Kuulemma homeopatia toimii siis vastaavalla tavalla kuin yksisarvishoidot. Olen muuten tästä ihan samaa mieltä.

Homeopaatti myös argumentoi, ettei homeopatian toimivuutta voida todistaa tieteellisesti. Olen tästäkin aivan samaa mieltä! Mutta sen toimimattomuus voidaan todistaa ja näin on tehty jo monesti. Tähän ei tarvita kuin yksinkertainen kaksoissokkokoe, jossa sekä homeopaatti, että potilas ovat tietämättömiä saako potilas homeopaattista valmistetta vai lumevalmistetta. Näiden tutkimusten tulokset ovat sitten linjassaan kertoneen, ettei homeopatia tehoa lumevalmistetta enempää. Mutta homeopaattien usko on kova, eikä niitä tällaiset tieteelliset tutkimukset hetkauta.

Mietin, että pitäisköhän luoda markkinoille teletappihoito tuon yksisarvishoidon kilpailijaksi? Niitä tappeja oli kuitenkin neljä erilaista, joten hoitohan olisi neljä kertaa tehokkaampaa… ja värikkäämpää. Rahat vaan ihmisiltä ja Bahamalle karkuun? No, oma etiikkani ei tällaiseen taivu.

Lainaan tänne loppuun vielä kappaleen Lilja Tammisen blogista. Koin suurta samaistummista. “Olenkin viime vuosina sosiaalisessa mediassa profiloitunut henkilönä, joka niinsanotusti debunk:aa, eli pyrkii osoittamaan virheet erinäisissä erikoisissa väitteissä, joihin törmää verkkomedioissa kiertävässä pseudolääketieteessä ja pseudofysiikassa yms. Näistä nyt muutamia esimerkkejä ovat uskomushoidot, energiantuotantotekniikkaan liittyvät huijaukset ja erilaiset salaliitto-”teoriat”. En tee sitä siksi, että haluaisin olla ikävä ihminen, vaan koska pidän tärkeänä väärinymmärrysten ja huijausten torjumista mediasta ja yhteiskunnallisesta keskustelusta, joiden pohjalta tehdään ihmishenkiäkin koskettavia päätöksiä.”

Kirjoittanut: Erno Vanhala 31. tammikuuta 2015 - 21:38

Uutiset kertovat kuinka Kaliforniassa painitaan tuhkarokkoepidemian kanssa. Samaan aikaan sosiaalisessa mediassa ihmiset jakavat blogipostauksia, joissa kerrotaan rokotteiden vaaroista. Suomikaan ei ole välttynyt epidemioilta vaan vuosi sitten Lohjalla kymmeniä lapsia joutui karanteeniin tuhkarokon leviämisen estämiseksi.

Yhdysvallat ilmoitti vuonna 2000, että tuhkarokko on kadonnut maasta. Kuitenkin taudin esiintyminen oli kasvussa vuonna 2014. Mikä on ajanut tähän tilanteeseen?

Yhtenä lähtökohtana voidaan pitää Andrew Wakefieldin tutkimusta vuodelta 1998, missä hän väitti löytäneensä yhteyden MPR-rokotteen ja autismin väliltä. Tutkimuksen mukaan rokote saattaisi lisätä autismin esiintymistä pienellä osalla väestöä. Tämä aiheutti polemiikkiä rokotteiden turvallisuudesta niin tiedemaailmassa kuin maailmalla yleensäkin. Asiasta tehtiin lisää tutkimuksia, joissa rokotteiden ja autismin yhteyttä ei pystytty vahvistamaan. Lopulta paljastui, että Wakefield oli väärentänyt tutkimuksensa, sillä hän oli saanut rahoitusta lakimiehiltä, jotka edustivat rokotefirmaa vastaan oikeustaistelua käyviä vanhempia. Wakefieldin toiminnan motiivina oli siis rahallinen hyöty. Vahinko oli päässyt kuitenkin jo tapahtumaan ja Britanniassa ihmiset jättivät rokotuksia väliin ja tuhkarokko pääsi jylläämään. Sittemmin rokotuskattavuus on palannut jälleen yli 90% tasolle.

Vaikka MPR-rokotteen ja autismin väliltä ei ole löytynyt yhteyttä lukuisista tutkimuksista huolimatta elää huhu edelleen sitkeänä ja esimerkiksi Jenny McCarthyn ja Donald Trumpin kaltaiset julkkikset Yhdysvalloissa kertovat rokotteiden aiheuttavan autismia. Tulee huomata, että kyseisillä henkilöillä ei ole mitään koulutusta tai tutkimustaustaa alalla.

Toinen rokotevastaisuutta aiheuttava asia lienee ihmisen lyhyt muisti. Suomesta tuhkarokko, polio ja kumppanit saatiin hävitettyä jo kymmeniä vuosia sitten, joten enää ei ole muistissa kuinka pahaa jälkeä nämä taudit tekevät. Rokotuskattavauuden laskiessa Yhdysvalloissa raportoidaan yli 6000 kuolemaa, jotka olisivat olleet vältettävissä, mikäli rokotteita olisi annettu. Tähän on herätty myös kunnissa ja esimerkiksi. Kaliforniassa rokottamattomia lapsia on laitettu kotiin, jotta tuhkarokko ei pääsisi leviämään. Philadelphiassa sairastui toista tuhatta ihmistä tuhkarokkoon 90-luvun alussa. Epidemia sai alkunsa kun paikallisten uskontokuntien edustajat olivat päättäneet olla rokottamatta lapsiaan. Yhdeksän ihmistä kuoli. Uskontokunnat ovat olleet rokottamista vastaan.

Rokotusten vastustajat argumentoivat myös sen puolesta, että sairastamalla taudin saa saman immuunivasteen kuin ottamalla rokotteen. Tämä pitää paikkansa. Valitettavasti taudin sairastamalla voi olla kallis hinta. Pahimmillaan tuhkarokko on tappava. Yhdysvaltojen tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykuskus (CDC) ilmoittaa tilastoja, joiden mukaan tuhkarokkoon menehtyy joka viidessadas taudin saaja. Keuhkokuumeen ja muita oireita saa muutama prosentti tartunnansaajista. Tuhkarokon sairastamisen ja autismin väliltä on myös löydetty yhteyttä. Nämä kaikki ongelma voi välttää rokotteella.

Tilastojen valossa MPR-rokote aiheuttaa ongelmia yhdellä ihmisellä miljoonasta. Tässä kulminoituu rokotteiden merkitys. Ne ovat tutkimusten mukaan aina satoja ja satoja kertoja turvallisempia kuin rokottamatta jättäminen. Ei rokotteita muuten markkinoille olisi pystytty tuomaankaan. Rokotteen matka kuluttajien kyytiin kestää kymmenisen vuotta, jonka aikana se testataan sadoillatuhansilla ihmisillä.

Rokotevastustajat käyttävät monia muitakin argumentteja kertoessaan rokotteiden “haitoista”. Esimerkkinä mainittakoon väite, että rokotteita annetaan lapsille liian varhain ja niitä pitäisi antaa myöhemmin. Tätäkin asiaa on tutkittu ja tutkimustulokset ovat olleet väitettä vastaan. Pikemminkin niissä on todettu, että aikainen rokottaminen on hyväksi.

Kaikkia ihmisiä ei voida kuitenkaan rokottaa tai rokotteet eivät auta. Osalla voi olla allergioita joillekin rokotteessa käytetylle aineelle ja osalle rokotteet eivät jostain syystä luo immuunivastetta. Näiden ihmisten suojaksi on laumaimmunitetti, eli kun tarpeeksi suuri osa väestöstä on rokotettu, eivät rokotteita saamattomatkaan saa tautia, sillä se ei yksinkertaisest pysty leviämään. Tästä syystä rokotuskattavuus pyritään pitämään yli 90 prosentisssa.

Rokottamiseen, kuten oikeastaan kaikkeen muuhunkin, liittyy myös yksilönvapaus. Tällä hetkellä kaikkialla ihmisillä on oikeus olla rokottamatta itseään tai lapsiaan. Kuitenkin nyt käynnissä olevan rokotevastaisuuden takia on mahdollista, että rokotuskattavuus laskee liian alas, eikä laumaimmuniteetti enää riitä pitämään esimerkiksi tuhkarokkoa poissa ihmisten keskuudesta. 

Rokotteiden hyödyistä ja myyteistä on olemassa paljon hyvää tutkimusta ja kirjallisuutta. Löytyy jopa mukava sarjakuva. Loppukaneettina todettakoon, että rokotteita on tutkittu, niitä tutkitaan paraikaa ja tullaan aina tutkimaan, jotta ihmiskunta saa luotettavaa hoitoa. Rokotteet ovat pelastaneet satojen miljoonien ihmisten hengen ja tulevat tekemään niin myös jatkossa.

Kiitokset kaikille anonyymeille oikolukijoille ja palautetta antaneille – kaikki palaute on edelleen tervetullutta.

Kirjoittanut: Erno Vanhala 26. tammikuuta 2015 - 21:28

"Skeptismi on oppi jonka mukaan ihminen ei voi saavuttaa varmaa tietoa. Skeptismiin kuuluu selitettyjen ilmiöiden teorioiden paikkansapitävyyden kyseenalaistaminen ja epäily jotakin asiaa kohtaan." – Wikipedia

Liityin Skepsiksen jäseneksi vuonna 2009. En muista enää tarkalleen miksi näin päätin tehdä, mutta taustalla taisi olla halu tukea tieteen edistämistä. Olin lukenut paljon Skepsiksen artikkeleita verkosta ja ne tuntuivat hyviltä – kansantajuisilta. Ymmärsin myös ensimmäistä kertaa kunnolla huuhaan ja tieteellisen tutkimuksen eron homeopatia-artikkelien myötä. Vasta jatko-opiskelujen myötä ymmärsin kuitenkin todella, miten tieteellinen tutkimustyö etenee ja mikä merkitys tieteellisen metodin keksimisellä on ollut ihmiskunnalle.

Näin ei kuitenkaan aina ole elämässäni ollut. Aloitin yliopistossa 2004. Olen koko ajan ollut kiinnostunut lähes kaikesta, joten DI-opinnot olivat kuin tehty minua varten. Opintojen aikana piti suorittaa puheviestinnän opintojakso, jossa luonnollisesti piti sitten pitää puhe. Kaverin kanssa pyöriteltiin aiheita ilmassa ja surffailtiin samalla. Ohjelmoinnin opetus? Kuuhun laskeutumiset? Siinä kuumatkailua selatessa vastaan käveli myös Google Videossa ollut dokkari Moon landing hoax, eli kuulaskeutumishuijaus. Se vaikutti mielenkiintoiselta. Vakuuttava esitys siitä, miten kuussa käynti oli mahdotonta. Asiaa tarkemmin googlaillessa kaverin kanssa törmäsimme WTC-iskujen salaliittoteorioihin. Ne imaisivat minut täysin mukaansa ja myöhemmin pidimme esityksemme “kontrolloiduista rakennusten räjäyttämisestä” ja muusta WTC-”iskuihin” liittyvästä asiasta.

Tämän jälkeen tuli luettua asioista enemmänkin ja sopivalla ohjauksella tutustuin niin B17-vitamiinin syöpäsoluja tuhoaviin vaikutuksiin, Kennedyn lavastettuun murhaan kuin ilmastonmuutoshuijaukseen. Luonnollisesti vapaamuurarit ja bilderbergit tulivat tutuiksi. New World Orderistakin (NWO) minulle tarinoitiin, mutta sitä en koskaan sulattanut. Kabineteissa oli kuulemma myös päätetty, että Hillary Clintonista tulee seuraava Yhdysvaltojen presidentti ja kun näin ei käynytkään, niin taisihan siinä olla salaliittoa salaliiton päälle. Rokotteilla haluttiin kuulemma vähentää ihmisiä maapallon päältä ja Yhdysvaltojen armeijalla oli jo olemassa ties mitä laitteita ja vekottimia, joita vasta muualla teollisuudessa kehiteltiin. Loose Change ja The Great Global Warming Swindle tuli katsottua. Kyllä maailmaan mahtuikin “salaista ‘tietoa’”, johon olin päässyt käsiksi! Halusin tietysti jakaa myös tätä “tietoa” eteenpäin!

Jossain vaiheessa tilanne alkoi tuntua siltä, että mikään mitä luemme ei ole totta. Valtamedia kusettaa ihan kaikessa ja tiedemiehet ovat mukana kaikenlaisissa salaliitoissa. Mitä sitten tein tässä vaiheessa elämääni? Tein juuri sen mitä vaikkapa Alex Jones kehottaa kansalaisia tekemään: heräämään ja tutkimaan asioita.

Koska aloin samoihin aikoihin painimaan väitöskirjan kanssa, tuli tieteellisen tutkimuksen lukeminen ja tekeminen osaksi elämänrytmiäni. Rupesin väkisinkin pohtimaan voivatko kaikki tiedemiehet olla mukana salaliitoissa, kun en kerran itsekään ole. Eikä ollut kukaan muukaan ketä tapasin. Eikä edes tuttavan tuttava tai kummin kaiman kissa. Ymmärsin miten tiede toimii ja pystyin tutkimaan asioita kriittisemmin kuin aiemmin.

Nopeasti huomasin, etteivät WTC-iskut olleet lavastettuja, ilmastonmuutos oli kiistaton tosiasia, NWO oli huuhaata, eikä syöpään ollut olemassa mitään ihmelääkkeitä. Tässä vielä aiemmin olin pohtinut, olisiko minun pitänyt jo edesmenneelle äidilleni viedä B17-”vitamiinia”, jotta syöpä olisi voitettu (kyseessä ei oikeasti ole vitamiini vaan pikemminkin myrkky). Tunsin hieman huonoa omaatuntoa siitä, etten ollut jakanut “tietoani”. Onneksi sitten tutustuin lääketieteenkin toimintaan paremmin ja ymmärsin, etten olisi voinut tehdä mitään lääketieteellistä auttaakseni äitiä.

Vaikka tiedemaailmassakin on ongelmansa, sinne eivät kuitenkaan kuulu salaliittoteorioiden maalailemat rahanahneet tutkijat, jotka vääristävät tiedettä saadakseen itselleen omaisuuksia. Ja vaikka näitä välillä ilmeneekin, jäävät he kiinni, sillä tieteen periaatteisiin kuuluu vertaisarviointi ja kokeiden toistaminen. Mikäli mullistavaa tutkimusta ei voida toistaa, on sen paikkansapitävyys vähintäänkin kyseenalaista. Tästä syystä nopeasti opin myös sen, etteivät rokotteet ole vaarallisia, eivätkä ne aiheuta esimerkiksi autismia. Samasta syystä ajatus, että kymmenet tuhannet tutkijat onnistuisivat väärentämään ilmastotutkimuksia, on täysin absurdi. Eikä homeopatian toimivuudestakaan ole sadoista tutkimuksista huolimatta löytynyt näyttöä. Tiede etenee välillä hitaasti, mutta ennen kaikkea johdonmukaisesti. Se ei poukkoile, eikä lupaa ihmeitä.

Tutkimuksessa on tärkeää heittää omat näkemykset sivuun ja tehdä mahdollisimman objektiivista työtä. Tätä pyrin myös arvostamaan ihan tavallisessa elämässä. En halua ryntäillä mitä ihmeellisimpien ruokavalioiden perässä, koska joku niitä kehuu blogissaan. Yksittäinen kertomus ei paljasta asiasta käytännössä yhtään mitään. Vasta kun tilastollinen merkitsevyys on saavutettu, saatan kiinnostua asiasta. Maailmaa pitää usein yrittää katsoa oman pään ulkopuolelta ja vähintäänkin haastaa ja kyseenalaistaa omat ajatukset ja mielipiteet. Se on välillä aivan törkeän vaikeata, mutta siihen pyrin parhaani mukaan.

Aiheet:
Kirjoittanut: Erno Vanhala 19. joulukuuta 2014 - 21:05

Keikat takana ja kivaa oli :) Satuin Stadissa olemaan samaan aikaan, kun eduskunta äänesti tasa-arvoisesta (tai sukupuolineutraalista) avioliittolaista, joten videolle tuli siitäkin taltioitua tunnelmia.

Kirjoittanut: Erno Vanhala 16. marraskuuta 2014 - 18:32

Lyhyesti virsi kaunis. Kesän tsygäilyt sujuivat hyvin ja saldona oli maaliskuun, elokuun, syyskuun, lokakuun, marraskuun, yksittäisen kuukauden ja koko vuoden ennätykset. Tänä "kesänä" kasaan tuli 2106 kilometriä.

Alla oleva kuvaaja kertonee, että on tässä vuosien saatossa jotain kehitystä tapahtunut. Tällä nykyisellä ajorytmillä ja -varustuksella ei tästä enää ylöspäin juurikaan pääse. Eikä oikeastaan tarvikaan. Harrastuksena ja kuntoiluna pari tonnia on ihan tarpeeksi :)

Pyöräilyt

Ja sinne Imatralle en päässyt vieläkään... ensi kesänä?

Aiheet:
Kirjoittanut: Erno Vanhala 1. marraskuuta 2014 - 16:49

Sain Rosa Liksomin uusimman teoksen Väliaikainen päätökseen ja totean sen olleen taattua Liksomia. Kymmenet pienet tarinat ovat välillä aivan absurdeja, välillä ratkiriemukkaita ja välillä – no, ehkä jopa hieman tylsiä. Kyllä tämän kuitenkin luki ihan mielellään.

Liksomin murtella kirjoittaminen on välillä vähän haastavaa ja jouduin googlaimaan osan sanoista, joita ei käytetä näillä etelän leveysasteilla. Murteen käyttö ei kuitenkaan ollu liian haastavaa, ei edes viimeisessä osiossa (puolet kirjasta), jossa se eroaa eniten kaakkoismurteista, joiden parissa sattaisin kuvitella pärjääväni.

Täytynee varmaan kaivella jostain lisää Liksomin vanhempaa 80-luvun tuotantoa ja jatkaa sillä eteenpäin.

Kirjoittanut: Erno Vanhala 15. lokakuuta 2014 - 21:12

Yliopiston käytävillä (sekä fyysisillä että virtuaalisilla) kuului alkuviikosta legendaa jonkun keksineen ohjelmointiongelmaksi kirjoittaa koodi, joka piirtäisi ruudulle joulukuusen. Tämä tehtävä suoritetaan siis tekstinä, jolloin kuusta voidaan mallintaa vaikkapa #-merkeillä.

           #
          ###
         #####
          ###
         #####
        #######
         #####
        #######
       #########

Ohjelmalle tulee siis kertoa, kuinka monta kerrosta puuhun halutaan ja tämän jälkeen se piirtää halutun kokoisen kuusen. Ongelma ei ole mikään maailman vaikein ja sen pystyy suorittamaan ihminen, joka on käynyt, esimerkiksi, jonkin ohjelmoinnin perusteet -kurssin. Ohjelmoinnin hauskuus on siinä, että ratkaisuja on rajaton määrä. Toiset ovat nopeita, toiset hitaita. Toiset selviä, toiset kryptisiä. Ennen kaikkea jotkin ratkaisut ovat lyhyempiä kuin toiset. Ohjelmoinnin (leikkimieliset) kilpailut keskittyvät moniin asioihin, mutta useasti kyse on siitä kuka pystyy kirjoittamaan lyhimmän koodin ratkaisemaan ongelman X. Esimerkiksi, Brainfuck-tulkki pystytään C-kielellä koodaamaan alle kahdellasadalla merkillä.

Koodin lyhyyttä voidaan mitata yleisesti merkkimäärällä, mutta myös koodirivien määrää käytetään. Jälkimmäinen on kuitenkin huonompi mittari, sillä monet ohjelmointikielet sallivat, että koko ohjelma on periaatteessa koodattu yhdelle riville. Ei siinä ole mitään järkeä, mutta se on mahdollista.

Tällä kertaa joulukuusi piti kuitenkin ohjelmoida Pythonilla, joka ei salli tällaista yhdelle riville kaiken kirjoittamista – periaatteessa. Vaikken itse tehnytkään ensimmäistä versiota, niin heitän sen tähän alkuun kuitenkin. Se on niin pitkä ja huono :)

1. level = 15
2. counter = 1
3. i = 1
4. while True:
5.    s = ""
6.    for j in range(0, 10 - round(i/2) - counter % 2):
7.        s += " "
8.    for j in range(0, i):
9.        s += "#"
10.    print(s)
11.    if counter % 3 != 0:
12.        i += 2
13.    else:
14.        i -= 2
15.    counter += 1
16.   
17.    level -=1
18.    if not level:
19.        break

Itse tykkään koodailla PHP:llä, joten olin jo kerennyt unohtaa Pythonin monet hienoudet ja erikoisuudet, joten välilyönnit ja #-merkit oli tulosteltu ruudulle for-silmukoilla vaikka “#”*x olisi ollut huomattavasti simppelimpi vaihtoehto. Ratkaisin ongelman niin, että piirsin kuusta koko ajan leventäen, kuitenkin niin, että mikäli rivi oli kolmella jaollinen, mentiinkin kapeammaksi. Oma ratkaisuni oli siis noin 20 riviä koodia. Suht selkeää ja yksinkertaista, mutta niin pitkää…

Timo oli itse asiassa ensimmäinen, joka ongelman ratkaisi, mutta seuraavassa on hänen ratkaisunsa numero kaksi.

1. def makeString(length, chars):
2.        s = ""
3.        s = s+ chars*"#"
4.        for i in range(0, (length-chars)/2):
5.                s = " " + s + " "
6.        return s
7. trees = 15
8. rows = trees*3
9. l = [1, 3, 5]
10. while len(l) < rows :
11.        l += [x for x in range (l[len(l)-2], l[len(l)-1]+2+1) if not x%2==0 ]
12. for i in l:
13.        print makeString(rows, i)

Kuten huomaamme, on koodia vähemmän, noin 15 riviä. Timon ratkaisussa piirrettävän rivin rakentaminen ja kuusen rivien erot on eriytetty kahdeksi erilliseksi ongelmaksi. Ratkaisu on erilainen ja vähintäänkin lyhyempi. Toisaalta huomataan myös, että rivi 11 on pituudeltaan jo pidempi kuin yksikään ensimmäisen ratkaisun rivi. Sen minkä toisaalla voittaa, toisaalla menettää. Seuraavan ratkaisun tarjosi Jussi. Ohjelman pituus oli pudonnut kolmasosaan, sillä ratkaisumalli oli jälleen aivan erilainen. Jussi lähti liikenteeseen ajatuksesta, että puu kasvaa koko ajan alaspäin ja kerralla piirretään kolme kerrosta puusta. Tämän jälkeen ei tarvitse murehtia puun muodosta eikä kolmella jaollisuudesta, joten koodista tuli huomattavasti lyhyempi ja se on silti edelleen suht luettava.

1. def main(offset = 15, charset = 1, cutoff = 0):
2.    while offset > cutoff:
3.        print(" "*offset+"#"*charset+"\n"+" "*(offset-1)+"#"*(charset+2)+"\n"+" "*(offset-2)+"#"*(charset+4))
4.        charset = charset + 2
5.        offset = offset - 1
6. main()

Pekka katseli asiaa hetken ja totesi, että nuoremmille pitää nyt näyttää vähän mallia ja lyhensi koodia muuttamalla puun kasvatuksen toistorakenteeseen.

1. def main(offset = 15, cutoff = 0):
2.    for x in range (offset,cutoff,-1):
3.            print(" "*x+"#"*((offset+1-x)*2-1)+"\n"+" "*(x-1)+"#"*(((offset+1-x)*2-1)+2)+"\n"+" "*(x-2)+"#"*(((offset+1-x)*2-1)+4))
4. main()

Yllätys ei liene suuri, että rivin pituus alkoi näissä ratkaisuissa jo kasvaa entisestään. Ratkaisu oli kuitenkin lyhyempi kuin mikään edellisistä.

Tämä ei kuitenkaan Timoa tyydyttänyt, vaan hän lähti vielä yhdeksi illaksi liikenteeseen “challenge accepted” -asenteella ja tarjosi aamulla ratkaisuksi seuraavaa.

1.    (lambda trees=8, l=[1, 3, 5]: print( "\n".join( [ ( lambda length, chars: "".join([" " for i in range(0, int((length-chars)/2)) ]) + chars*"#" ) (trees*3, x) for x in (lambda: l if [ ( lambda : l.extend([ x for x in range(l[-2], l[-1]+3) if not x%2==0 ]) ) () for y in range(0, trees) ] else None) () ] ) ) ) ()

Eli loppujen lopuksi kuusen piirtämiseen Pythonilla vaadittiin kuin vaadittiinkin vain yksi rivi koodia. Timo oli pessyt tohtorit ja tutkijat. Toisaalta, jos koodin luettavuus ja selkeys olisi kriteereissä korkeammalla, niin ehkä tässä koodissa voisi olla jotain sanomista. Mutta oli miten oli: Timon ratkaisu oli lyhin. Siis riveissä. Merkeissä voiton vei Pekka.

Mitä tästä opimme? Ohjelmointi on mukavaa puuhaa ja leikkikenttää on käytössä rajattomasti :)

Kirjoittanut: Erno Vanhala 11. lokakuuta 2014 - 10:58

Katsoin eilen Steven Shainberg ohjaaman elokuvan Sihteeri. Kyseinen elokuva on Netflixissä tägätty kategoriaan “aikuiset”, joten en nyt mitään lastenelokuvaa odottanutkaan, mutta leffa pääsi silti yllättämään.

Kyseinen elokuva on Maggie Gyllenhaalin läpimurto kansainväliseen tähtinäyttelijöiden kastiin ja hän tekeekin elokuvassa erittäin vahvan roolisuorituksen. Hyvin onnistuu myös miespääosassa James Spader. Oikeastaan Spader oli hieman vastaavassa roolissa jo elokuvassa Seksiä, valheita ja videonauhaa, mutta Sihteeri on elokuvana paljon vahvempi.

Elokuva kertoo sairaalasta pääsevästä naisesta – Lee – ja hänen paluustaan normaaliin elämään. Lee joutui sairaalaan viilleltyään itsensä lähes hengiltä. Paluu takaisin ihmisten ilmoille ei ole helppoa, mutta sihteerin työ tuo elämään tasapainoa.

Nopeasti kuitenkin tulee ilmi, että Leen pomo Edward alkaa nauttia alaisensa kurittamisesta erilaisten pienten tehtävien merkeissä. Kirjeitä pitää kirjoittaa uusiksi niin pitkään, ettei niissä ole enää kirjoitusvirheitä, ja kahvissa pitää olla sokeria juuri oikea määrä. Edwardin hämmästykseksi Lee tekee tätä mielellään. Hän suorastaan nauttii tästä, mikä on Edwardille ilmeisesti uutta. Lopulta tilanne ajautuu niin pahaksi, ettei Edward hyväksy omia tuntemuksiaan ja antaa Leelle potkut. Onneksi Lee on tässä vaiheessa jo ymmärtänyt miksi hän lapsesta asti on viillellyt itseään ja ilmoittaakin Edwardille rakastavansa häntä. Elokuvalla on lopulta onnellinen loppu.

Vaikka elokuvassa on erittäin vahva eroottinen lataus, ei se mene hetkeksikään yli, vaan käsiteltävä arka aihe tulee hiljalleen ilmi niin katsojalle kuin myös Leelle ja Edwardille. En ole aiemmin törmännyt dominointiin ja alistumiseen keskittyvään elokuvaan, joten voi kevyesti sanoa tämän leffan olevan lajinsa paras yksilö. Kuvittelisin, että tämä elokuva voisi olla hyvä itseään etsivälle ihmiselle – jos siis BDSM on se oma juttu. Muussa tapauksessa tämän voi katsoa ihmisen kasvukertomuksena ja rakkaustarina, vaikkei tämä mikään Kaunotar ja hirviö olekaan.

Suosittelen lämpimästi.

Kirjoittanut: Erno Vanhala 9. lokakuuta 2014 - 20:55

Luin Blaine Hardenin kirjoittaman Leiri 14 – pako Pohjois-Koreasta -kirjan. Pääosassa on Shin Dong-Hyukin pakomatka Pohjois-Korean pahimmalta vankileiriltä. Hän syntyi sinne tietämättä aitojen ulkopuolisesta maailmasta yhtään mitään.

Teos on hyvin samanlainen kuvaus pohjoisemman Korean tapahtumista kuin aiemmin lukemani Suljettu maa. Tämä on kuitenkin kuvaus vain yhden ihmisen elämästä, joten se on hieman intiimimpi ja samalla myös lyhyempi. Ehkä kuitenkin parempi. Tosin, tässäkin kirjassa on ongelmana pykälän verran sekava kerronta, joka pomppii ajassa hieman. Ei kuitenkaan alkuunkaan niin pahasti kuin Sujetussa maassa.

Itseäni kiinnostaa suuresti Pohjois-Korean avautuminen. Sitä tapahtuu sisällä hiljalleen, mutta koska tulee se hetki, kun kulissit romahtavat on aika mysteeri. Toisaalta, jos Koreoiden välille syttyisi sota päättyisi Kim-dynastia nopeasti ja verisesti. Toivottavasti diktatuuri loppuu mahdollisimman pian ja mahdollisimman vähäverisesti. Nämä molemmat lukemani kirjat avaavat elämää Pohjois-Koreassa hyvin. Kertovat sitä karua kieltään, että yksi maailman köyhimmistä valtioista on harvinaisen kieroutunut yhteiskunta.

Seuraavaksi edessä on jotain fiktiivisempää, sillä kirjakaupasta käteen jäi Rosa Liksomin Väliaikainen...

Kirjoittanut: Erno Vanhala 21. syyskuuta 2014 - 20:49

Törmäsin pari viikkoa sitten Spotifyssa La Rouxin uuteen albumiin. Bändin debyytti vuodelta 2009 antoi itselle ainoastaan Bulletproof-kappaleen, mutta tämä uusin iskee täysillä. Lähdin liikenteeseen Let Me Down Gently -kipaleesta, koska halusin tietään onko se koveri The Arkin vastaavasta rallista. Ei ollut. Tämä on parempi.

En ole elämäni aikana aivan hirveästi tämän kaltaista syntikkapoppia soitellut. Trouble In Paradise sopii taustalle soimaan paremmin kuin nenä päähän. Työpäivä sujuu hyvällä flowlla, kun taustalla on sopivan chillailevaa musiikkia ja välistä tulee vähän nopeammalla temmolla varustettu ralli.

Trouble In Paradise on siitä mielenkiintoinen albumi, ettei sillä ole yhtään huonoa biisiä. Tai edes vähemmän hyvää. Tähän mennessä näitä albumeita ei hirveän montaa ole vastaan tullut (ehkä neljä?). Levyltä nousee kuitenkin pari biisiä esiin ja varsinkin Silent Partner yllättää. Se on levyn pisin biisi, mutta seitsemän minuutin kestoa ei edes huomaa rytmin viedessä eteenpäin. Todella hyvin tehty kappale! Tämän lisäksi Sexotheque, Tropical Chancer ja Kiss And Not Tell soivat oikein mukavasti, mutta kuten todettua tämä on albumi – ei kasa biisejä. Olen koko ajan soitellut tätä läpeensä, enkä vain yksittäisiä ralleja.

Näyttää siltä, että Roxetten kokopitkä siirtyy ensi vuodelle kiertuekiireiden takia, joten kuvittelisin, että tässä on vuoden albumi. Vaikea on pistää enää kenenkään paremmaksi.

Kirjoittanut: Erno Vanhala 7. syyskuuta 2014 - 18:53

Nykyajan ihmisellä on niin helppoa. Ei tarvitse enää hiihtää kouluun kesät talvet ylämäkeen. Kännykällä tavoittaa toisen koska vain, ja ruokaa saa kaupasta lähes 24/7. Mitäpä tässä valittamaan siis?

En väitä, että "ennen kaikki oli helpompaa", mutta kyllä yhteiskunnallinen kehitys on tuonut mukanaan paljon sellaista, mihin emme välttämättä ole vielä valmiita. Tuhat vuotta sitten yksilölle riitti, että pystyi pitämään huolen itsestään ja perheestään. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ruuantuotanto oli omissa käsissä. Huolehdittavan yksikön koko oli vain muutaman ihmisen kokoinen. Muusta maailmasta ei tarvinnut välittää – eikä siitä voinutkaan, sillä siitä ei ollut mitään tietoa. Ei ollut karttoja, puhelimia tai internetiä. Ei edes sanomalehtiä.

Nykyään on mahdollista elää yksinkin, mutta ympärillä oleva uutistulva tuo elämäämme stressiä joka suunnalta. Siinä missä voi joutua murehtimaan omasta terveydestä, kertoo Facebook myös kaverien huolet. Uutisointia tulee myös huolestuttavista talousnäkymistä Suomessa. Eskaloituuko Ukrainan kriisi myös meille asti? Tuhoaako ihminen ilmastonmuutoksen myötä koko rakkaan pallomme? Tällaisista asioista ei tarvinnut yksilön murehtia edes vielä 500 vuotta sitten.

Vasta sanomalehtien myötä tieto lähti leviämään nopeammin ja Suomessakin oli mahdollista seurata ensimmäisiä nykyajan olympialaisia. Ei tietenkään reaaliaikaisesti, mutta edes jollakin viiveellä. Radio toi sitten vielä nopeampaa tiedonvälitystä, jota televisio edelleen lisäsi. Vietnamin ja Balkanin sodat näkyivät televisiossa. Itse kävin koko ala-asteen syöden aamulla muroja samalla, kun taustalla uutisointiin entisen Jugoslavian alueen tapahtumista. Se oli osa päivärytmiä. Luonnollista.

Internet on vain nopeuttanut tätä sykliä entisestään. Jos päädyit vielä 60 vuotta sitten paperitehtaalle töihin tai rupesit myymään autoja, sait tehdä sitä huoletta koko elämäsi. Töitä oli.

Termi työttömyys on tullut tullut suomalaiseen kielenkäyttöön kunnolla vasta sotien jälkeen, kun syntyi tilanteita, joissa töitä ei enää yksinkertaisesti ollut. Tälläkin hetkellä pelkästään Suomessa on parisataatuhatta työtöntä. Ihmisiä, joilla ei ole töitä, vaikka he sitä haluaisivat. Yksi suurimpia pelkojani olisi olla työtön. Ei niinkään tulojen romahtamisen takia vaan elämän muuttumisen muuten erilaiseksi. Voisin kuvitella päätyväni johonkin vapaaehtoisduuniin, mikäli muuten työt loppuisivat.

Maailma muuttuu ja nyt pohditaan (esim. tämä ja tämä), miten yhteiskunta toimii, kun kaikille ei enää yksinkertaisesti ole töitä. Tähän automaatio (niin mekaaninen kuin digitaalinen) vaikuttaa koko ajan. Kohta meillä ei ole enää taksikuskeja, kauppojen kassoja, siivoojia... Mitä tehdä, kun työtä ei enää ole?

Kysymys on mielestäni kaksijakoinen. Mitä yhteiskunta tekee, kun työtä ei enää ole ja toisaalta, mitä yksilö tekee töiden loppuessa? Yhteiskunnallisissa asioissa perustulo, kansalaispalkka tai vastaava konsepti voi olla asia, joka lanseerataan Suomeenkin kohta. Tulemmeko tilanteeseen, jossa "puolet" väestöstä pystyy "ruokkimaan" kaikki? Ken tietää tuleeko Star Trekin maailmasta todellisuutta.

Toisaalta, en tiedä loppuvatko työt kokonaan vai muuttavatko ne vain muotoaan ja määräänsä. Aikoinaan koko valveillaoloaika täytyi käyttää ruuan hankintaan. Sittemmin tuotantoprosessit tehostuivat ja riitti, että tehtiin kymmentuntista päivää kuusi päivää viikossa. Sitten enää kahdeksaa tuntia viidesti viikossa. Ehkä kohta siirrymme kuusituntiseen työpäivään. Samalla ammatit ovat muuttuneet. Rankka fyysinen työ on osin vaihtunut vaikkapa akateemiseen ajatteluun ja audiovisuaaliseen luovuuteen. Teemme työksemme yhä enemmän sitä mistä nautimme. Nautittavia asiota lienee kuitenkin varsin rajattomasti, joten ehkeivät työtkään lopu koskaan? Ehkä kahvipöytäkeskustelija on tulevaisuuden ammatti? Tietokonepelaaminen on sitä jo nyt.

Vanha sanonta sanoo, että kehitys kehittyy. Se pitää kutinsa. Ei riitä, että asiat kehittyvät vaan ne kehittyvät yhä nopeammalla tahdilla. Pohdimme miten voitamme ilmastonmuutoksen tai mitä tehdä kun töitä ei ole, mutta sen jälkeen tulee yhä suuremmalla nopeudella uusia – ja mahdollisesti suurempia – "ongelmia" ratkottavaksi. Onneksi nykyajan ihmisellä on niin helppoa?

Kirjoittanut: Erno Vanhala 6. syyskuuta 2014 - 17:11

Jotenkin tässä fuksiviikon jälkimainingeissa jäin pohtimaan tavoitteita elämälle. Fukseilla oli hyviä tavoitteita; he näkivät opiskelun yhtenä askeleena elämässä. Opiskelu ei ollut heille suurin tavoite elämässä, mutta he eivät myöskään vähätelleet opiskelun mahdollistamia asioita. En muista, että olisin itse kymmenen vuotta sitten ajatellut asiaa yhtä syvällisesti. Enkä taida ajatella nytkään. Elän hetkessä ja tähtään ehkä hieman abstrakteihin asioihin.

Joskus fukseille todennäköisesti tulee eteen työhaastattelu. Siellä pitäisi onnistua myymään itsensä. Kertoa, mitä osaa. Missä on erityisen hyvä, miksi sopeutuu työyhteisöön, missä näkee itsensä vuosien kuluttua. Jotain tällaista. Kai. Olen ollut kerran elämässäni oikeassa työhaastattelussa, enkä duunia silloin saanut. Sitä ennen ja sen jälkeen olen ollut muutamissa haastatteluja muistuttavissa tilanteissa ja näissä on tärpännyt joka kerta.

Itse en juurikaan tällaisiin tilanteisiin valmistaudu, vaan annan asioiden mennä omalla painollaan ja koetan myydä itseni sellaisena kuin olen. Jos ei kauppoja synny, niin sitten ei synny. En oikein hahmota, miksi haluaisin antaa itsestäni yltiöpositiivista kuvaa sen sijaan, että annan itsestäni juuri sellaisen kuvan millainen olen.

Niin ja ne treffit. Eroavatko treffit työhaastattelusta? En tälläkään saralla pidä itseäni kovin kokeneena, mutta kuulemma olen joillakin treffeillä pyörähtänyt. Tässäkin pitäisi antaa toiselle kuva, että on juuri se prinssi tai prinsessa, jota toinen haluaa. Tai sitten on vain oma itsensä ja katsoo miten se sopii kuvioon.

Treffeillä ja työhaastattelussa painotetaan eri asioita. Treffeillä ei välttämättä ole arvossaan iso CV tai portfolio – puhutaan sitten ammatillisista tai parisuhteellisista asioista – vaan pikemminkin kenties pyritään olemaan romanttisia, empaattisia ja valloittavia. Entä jos olisinkin työhaastattelussa romanttinen? Tai jos minua kiinnostaisi haastattelevan tahon eettiset ratkaisut, lempeät arvot ja kahvitilan musiikki? 

Oikeastaan tämä koko ajatuksenjuoksu lähti liikenteeseen siitä, etten vieläkään ole löytänyt yhtään ammattinimikettä, jonka kokisin omakseni. Haluan olla niin opettaja, koodari, kirjoittaja, puuseppä, konsultti, filosofi, tutkija, leipuri, urheilija, poliitikko, sarjakuvataiteilija kuin mentori. Ei näitä kaikkia asioita voi mitenkään sijoittaa yhteen elämään. Entäpä sitten treffien puolella, mitä haluan? Yksinkertaisimmillaan sanoisin, että haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Voisiko tämän sitten palauttaa takaisin työelämään? Entä jos sanoisin vain työhaastattelussa, että haluan tämän duunin, koska voisin rakastaa sitä?

Voisiko CV:ssä vain lukea, että rakastan uuden oppimista, tutkimista, ihmisten kanssa asioiden tekemistä ja kirjoittamista? Entä jos portfoliossa olisi vain iso punainen sydän ja sen sisälle olisi piirretty vanhanajan kirjoituskone puskemaan ulos ykkösiä ja nollia?

Käymälläni yliopistopedagogiikan opintojaksolla jokainen opiskelija sai viimeisellä kerralla lapun johon oli kerätty positiivisia asioita ja elämänohjeita tälle ihmiselle. Omassani luki "pysy aina Ernona". Siitä tuli hyvä mieli. Ehkä se tosiaan on roolini tässä elämässä.

Aiheet:
Kirjoittanut: Erno Vanhala 26. elokuuta 2014 - 20:52

Enpä tainnut tässä vielä keritä kirjoitella viime vuoden matkustamisista. Pidin kirjaa koko vuoden rahallisista sijoituksista matkustamiseen. Tämä siis sisältää esim. junaliput, laivamatkat, polkupyörän kumit, bussikortit, yms. Vuodessa minulta kului rahaa noin 1100 euroa.

Tämä on mielestäni aika vähän. Itse asiassa se on todella vähän. Tuolla rahalla ei olisi montaa kilometria autolla ajettu. Työn puolesta pääsee/joutuu matkustamaan sitten vähän kauempana, mikä hieman ehkä tipauttaa kuluja – vaikken nyt mikään matkailija olekaan.

En siis mitenkään pyrkinyt matkustaman halvasti tai vähän, muttei sitä rahaa nyt juurikaan kulunut mihinkään reissaamiseen. Nyt vain kävi näin.

(Tulipas luokaton postaus...)

Aiheet:
Kirjoittanut: Erno Vanhala 25. elokuuta 2014 - 17:46

Kirjoittelin viimeksi homeopatiasta ja jaoin kirjoitustani Facebookissa. Ajatus oli, että joku muukin saattaisi olla kiinnostunut asiasta. Ja niin näytti olleenkin. Blogissani kävi muutamassa päivässä puolitoista tuhatta vierailijaa. Sain Facebookissa toistasataa tykkäystä, kymmenittäin kommentteja ja jakoja. Ja kaikki pelkästään positiivista.

Tämä kaikki yllätti minut ihan kivasti Smile Kiitos kaikille tykkääjille.

Kirjoittanut: Erno Vanhala 18. elokuuta 2014 - 20:19

Homeopaatti Satu Järvilehto totesi Facebook-postauksessaan (9.8.2014), ettei Ebolaan ole hoitoa tai rokotetta, mutta homeopatia toimii siihenkin tehokkaasti (Ei ole hoitoa, mutta on homeopatia. Homeopatia ei ole siis hoitoa?). Tästähän seurasi välittömästi nk. paskamyrsky. Etteikö tuollainen väite nyt olisi aikamoinen aivopieru, mutta kyllähän muutamat keskustelijat sortuivat liian aggressiiviseen Järvilehdon arvosteluun. Keskustelu siirtyi nopeasti myös siihen, ettei ole tieteellistä näyttöä homeopatian toimivuudesta. Tähän Järvilehto linkitti European Central Council of Homeopaths -sivuston, jolta löytyi viitteitä tieteellisiin tutkimuksiin homeopatiasta. Sivulla oli viitteet yhdeksään tutkimukseen, joista kuuteen pääsin käsiksi ja luin ne. Tämän lisäksi tässä postauksessa on analyysi myös yhdestä aiemmin lukemastani aiheeseen liittyvästä kirjallisuuskatsauksesta.

Kaikki artikkelit on julkaistu lehdissä, jotka suomalainen Julkaisufoorumi listaa. Kolme artikkeleista on julkaistu lehdessä, jonka taso on 2 ja loput ovat tasolla 1. Asteikko on kolmiportainen, jossa kolmonen on paras. (Nollataso on nolla.) Olin yllättynyt, että Homeopathy-lehti on jufotasoinen, mutta näemmä se on. Eli siis voitaisiin olettaa, että tutkimukset eivät ole aivan täyttä tuubaa, kun ovat menneet lehtien vertaisarvioinneista lävitse. Homeopatian toimivuudesta on lukuisia laadukkaita tutkimuksia (muutama mainittu vaikkapa täällä), jotka eivät ole löytäneet mitään plaseboa suurempaa vaikutusta. Katsotaan miten tässä tutkailussani käy.

Itse homeopatian toimintaperiaatetta voi lueskella vaikka Wikipediasta. Mutta nyt pidemmittä puheitta käydään kiinni artikkeleihin.

Ensimmäisenä käteen sattui artikkeli “Homeopathy enables rheumatoid arthritis patients to cope with their chronic ill health: A qualitative study of patient's perceptions of the homeopathic consultation” ( Brien SB, Leydon GM, Lewith G.; Faculty of Health Sciences, University of Southampton, Southampton, UK.; Patient Educ Couns. 2011 Dec 14).

Täytyy myöntää, että tämä oli itse asiassa aika hyvä artikkeli. Miinuksena mainittakoon, että tässä ei ollut mitään plasebo-kontrolliryhmää ja potilaiden määräkin oli vain 16, joten suuria johtopäätöksiä tästä ei voida vetää.

Mistä artikkeli sitten kertoi? Se kertoi siitä, että osa kuudentoista nivelreumapotilaan otannasta koki homeopaatin kanssa juttelun hyödyksi. Luit aivan oikein. Juttelu teki hyvää. Tutkimuksessa ei ole mitään verrokkiryhmää (esim. psykologin kanssa) eikä plaseboryhmää. (Miten sen sitten toteuttaisikaan...) Artikkelin lopussa vielä mainitaan, että keskustelu oli potilaille ilmainen. Vanha sanonta kertoo, että ilmainen lounas on paras lounas.

Mitä tästä artikkelista sitten opimme? Lähinnä sen, että osa reumapotilaista arvostaisi saada jutella taudistaan toisen ihmisen kanssa. Mitä tästä artikkelista emme oppineet? No ainakaan sitä, miten homeopatia toimii vai toimiiko se ollenkaan. Artikkeli itsekin mainitsee, että tässä optimoitiin plasebo-efektiä. Pitänee paikkansa.

Toisena artikkelina käsiin loikkasi “Healthcare provided by a homeopath as an adjunct to usual care for fibromyalgia (FMS): results of a pilot randomised controlled trial” (Relton C, Smith C, Raw J, et al. Homeopathy 2009; 98: 77–82).

Artikkeli käsitteli fibromyalgia (kroonista kipua siellä täällä, masentaa, yms.). Taudin määritys ja todentaminen on ilmeisesti vielä aika vaiheessa, eikä esimerkiksi suomalainen vakuutuslääketiede pidä sitä Wikipedian tietojen mukaan ollenkaan sairautena.

No, artikkelissa verrataan kahta pienehköä ryhmää toisiinsa. Toinen saa normaalia hoitoa ja toinen saa normaalia hoitoa + tunnin session homeopaatin kanssa ja puolikkaita tunteja silloin tällöin. Homeopaatti voi myös määrätä homeopaattista valmistetta. Artikkeli ei löydä juurikaan tilastollisesti merkittävää eroa näiden ryhmien välillä. Homeopaatin kanssa jutelleet potilaat tunsivat olonsa hieman paremmaksi joissain tilanteissa.

Tässä artikkelissa on sama ongelma kuin ensimmäisessä. Olisi ollut mielenkiintoista, jos mukana olisi ollut kolmas ryhmä, joka olisi saanut homeopaattisen ajan sijaan jutella vaikka psykologin kanssa elämästään/kärsimyksestään. Artikkeli toteaa selväsanaisesti, että ei ota mitään kantaa siihen johtuvatko pienet parannukset tuloksissa homeopaattisten valmisteiden sijaan homeopaatin kanssa juttelusta. Myöskään siihen, toimiiko homeopatia ollenkaan, artikkeli ei halua ottaa kantaa.

Kolmantena artikkelina käteeni päätyi “Homeopathy has clinical benefits in rheumatoid arthritis patients that are attributable to the consultation process but not the homeopathic remedy: a randomized controlled clinical trial” (Brien S, Lachance L, Prescott P, McDermott C, Lewith G.; Complementary and Integrated Medicine Research Unit, Primary Medical Care, Aldermoor Health Centre, Aldermoor Close, Southampton SO16 5ST, UK. Rheumatology (Oxford).; 2011 Jun;50(6):1070-82. Epub 2010 Nov 13).

Tähänastisista artikkeleista tämä oli ehdottomasti laadukkain. Tämäkin artikkeli käsittelee homeopatian käyttöä nivelreumaan. Tutkimuksessa on viisi ryhmää, joista kolme saa homeopaattista konsultointia ja kaksi ei mitään konsultointia (abstraktissa tämä on tosin ilmeisesti kerrottu väärin). Näistä kolmesta ensimmäisestä ryhmästä yhdelle annetaan geneeristä homeopaattista valmistetta, yhdelle yksilöllistä ja yhdelle plaseboa. Konsultoimattomissa on ryhmä geneeriselle valmisteelle ja plasebolle. Yksilöllistä ei luonnollisestikaan voida antaa, koska konsultaatiota ei tapahdu.

Mitkä ovat sitten tutkimuksen tulokset? Tässä tulee mielenkiintoinen osuus. Tutkimuksessa sanotaan, ettei homeopaattisen valmisteen ja plasebon väliltä pystytty löytämään mitään eroa – tai no plasebo tuotti hieman parempia tuloksia kuin homeopaattinen valmiste. Mitä tutkimuksessa kuitenkin löydettiin oli, että konsultaatiota saanut ryhmä koki olonsa paremmaksi kuin konsultaatiota saamaton ryhmä. Tämä on siis linjassa kahden ensimmäisen tutkimuksen kanssa. Terapeuttista hommaa. Homeopatian rooli tässä jää edelleen varsin avonaiseksi, sillä konsultaatiota ei verrata tässäkään tutkimuksessa koulutettuun terapeuttiin/psykologiin.

Neljäntenä artikkelina käteen nousee “Improved clinical status in fibromyalgia patients treated with individualized homeopathic remedies versus plasebo” (Bell I, Lewis D, Brooks A, et al.; Rheumatology 2004; 43: 577–582).

Artikkelissa käsitellään jälleen fibromyalgian hoitoa homeopaattisin keinoin. Tämä tutkimus keskittyy täysin näyttämään onko homeopaattisilla valmisteilla toimivuutta plaseboa vastaan. Tutkimuksessa on mukana kaksi sokkoutettua ja satunnaistettua ryhmää (30 ja 32 potilasta), joista molemmat tapaavat homeopaatteja toisen ryhmän saadessa potentisoituja valmisteita ja toisen saadessa plaseboa.

Tutkimuksen tulokset kertovat, että homeopaattista valmistetta saaneet potilaat tunsivat olonsa paremmaksi kuin plaseboa saaneet. Tästä oli jopa tilastollista näyttöä. Tutkimus ei kuitenkaan aivan näin hyvälle näytä. Seitsemän tutkimuskriteeriä yhdeksästä oli parempia homeopaattista valmistetta saaneella ryhmällä – kuitenkin kuin tilastollisesti käytettiin arvoa P <= 0.10. Yleensä käytetään arvoa P <= 0.05 ja tällöin tilastollista merkitsevyyttä oli enää neljässä kriteerissä. Yksi kriteereistä näytti plasebolle parempaa arvoa (joskaan ei tilastollisesti) ennen kuin eroja oli korjattu (tämän korrektiuteen en osaa ottaa kantaa). Yksi merkittäviä asioita on kuitenkin, että vaikka ryhmät oli satunnaistettu, oli tilastoista huomattavissa homeopaattisia valmisteita saaneen ryhmän tilastollisesti merkittävästi suurempi masentuneisuus. Tämän myös tutkijat huomauttavat artikkelissaan.

Kokonaisuutena, vaikka otanta on pieni ja tutkimusmenetelmässä puutteensa, tämä tutkimus vihjaa, että homeopaattisella valmisteella voisi olla jotain merkitystä fibromyalgian hoidossa.

Viidentenä artikkelina käteen osui “Can Homeopathic Arsenic Remedy Combat Arsenic Poisoning in Humans Exposed to Groundwater Arsenic Contamination?: A Preliminary Report on First Human Trial” (Evid Based Complement Alternat Med. Dec 2005; 2(4): 537–548. Published online Oct 19, 2005).

Artikkeli käsittelee arsenikin saastuttaman veden haittoja ihmisillä ja niiden parantamista homeopaattisella valmisteella. Tämä on suuri ongelma Intian maaseudulla, jonne tutkijat suuntasivat tutkimaan tilannetta.

Itse tutkimuksessa oli kaksi ryhmää. Ensimmäisessä oli 55 osallistujaa, jotka jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään: toiselle annettiin homeopaattista valmistetta ja toiselle plaseboa. Toisessa pääryhmässä oli pelkästään homeopaattista valmistetta saavia ihmisiä. Jälkimmäinen voidaan jättää hyvin vahvasti huomiotta.

Tutkimuksessa väitetään, että artikkelin kuvaajassa 1 homeopaattista ainetta saaneet ihmiset "sisältävät" koko ajan vähemmän arsenikkia kuin plaseboa saaneet. Kuvaa katsoessa en tätä väitettä ymmärrä, koska omaan silmään tilanne on juuri päinvastainen. Loppupeleissä tällä ei liene mitään väliä, koska kuva ei mielestäni tarjoa mitään tulosta mihinkään suuntaan - varsinkaan tilastollista.

Tutkimuksessa todetaan, että kokeeseen osallistujat eivät homeopaattisista syistä saaneet syödä raakaa sipulia tai kaalia. Osallistujat saattoivat myös juoda päivän aikana useista saastuneista kaivoista yms. Joten tätä kun vedän yhteen niin näin pienellä otannalla tässä on kyseessä aikalailla nollatutkimus. Lopussa vielä vedotaan kuolleeseen lapseenkin, joka vei loputkin rispektit tästä tutkimuksesta. Tähän mennessä ehdottomasti luokattomin.

Kuudes ja viimeinen Järvilehdon osoittama artikkeli on “Ameliorating effect of microdoses of a potentized homeopathic drug, Arsenicum Album, on arsenic-induced toxicity in mice” (P Mallick, J Chakrabarti Mallick, B Guha and AR Khuda-Bukhsh, BMC Complementary and Alternative Medicine 2003, 3:7).

Tämä olikin näköjään tuon edellisen artikkelin edellinen vaihe (rottakokeet), jossa arsenikin haittavaikutuksia pyritään vähentämään homeopaattisin keinoin. Artikkelissa on niin paljon lääketieteellisiä termejä, etten pysty muodostamaan tarpeeksi selkeää kuvaa tutkimuksesta, jotta voisin siitä juurikaan argumentoida. Tämä ja tuo kavereiden toinen tutkimus ei pohjaa yksilölliselle homeopatialle vaan "kaikille samaa" -ajatukseen. Tämäkin artikkeli päättyy lopussa keskusteluun, mikä mahtaisi aiheuttaa homeopaattisten valmisteiden vaikutuksen, kun niissä ei enää mitään vaikuttavia aineita ole. Kirjoittajat spekuloivat "aineen lähettämillä korjaussignaaleilla". Ehkä tämä kertoo tarpeeksi.

Vielä bonuksena lueskelin aiemmin kirjallisuuskatsauksen “Should homeopathy be considered as part of a treatment strategy for otitis media with effusion in children?” (Fixsen A., Homeopathy. 2013 Apr;102(2):145-50).

Artikkeli mainostaa olevansa systemaattinen katsaus lasten korvatulehduksiin ja homeopatiaan, mutta itse artikkelista systemaattisuus puuttuu lähes täysin. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta replikoida tutkimusta, koska tutkimusprosessia ei ole kuvattu ollenkaan. Ainoastaan tietokannat on mainittu kunnollisesti. Edes hakusanoja ei ole eksplisiittisesti määritelty, myöskään hakutuloksia ei ole kerrottu (paljon artikkeleita löytyi, paljon niitä hyväksyttiin tähän tutkimukseen, paljon hylättiin, miksi hylättiin jne.). Tästä jää kuva, että hakutulokset saattavat olla biasoituneita suuntaan jos toiseenkin.

Paperi itsessään on ihan hyvin kirjoitettu ja siitä saa sujuvasti selvää. Artikkeli listaa yli 80 lähdeviitettä, mutta vain muutamat ovat oikeasti relevantteja, kun puhutaan homeopatiasta ja korvatulehduksista. Kirjoittaja itsekin mainitsee vain muutaman kohdalla, että tukimus on esimerkiksi plasebo-kontrolloitu. Muista viitteistä jää tätä kautta tuntuma, että ne ovat "vähän sinnepäin".

Tutkailin pari parhaaksi laskemaani lähdettä [56, 57]. Näistä toinen oli myös julkaistu samassa Homeopathy-lehdessä, enkä oikein hahmottanut paperin tuloksia (yhdessä taulukossa on laskettu numeroita ja hajontaa, kun N=2...). Näytti vahvasti siltä, että tilastollinen merkitsevyys puuttui. Näin äkkiseltään katseltuna en löytänyt kyllä plaseboakaan mistään, mutta tämä menee varmaan omaan piikkiin. Pitäisi lukea artikkeli tarkemmin. Lähdeviitteen 57 artikkeli ei vaikuttanut sen kummemmalta, mutta valitettavasti tätä en nyt löytänyt kokonaisuudessaan mistään. Abstrakti kertoo, ettei tilastollista merkitsevyyttä löytynyt kuin päiväkirjasta, joten paha nyt argumentoida mitään.

Mitä tässä nyt sitten jäi kokonaisuutena käteen? Kaikkein yllättävintä mielestäni oli, että homeopaatit linkittävät homeopatian todistusaineistoksi tutkimuksia, joissa todetaan, ettei homeopaattisista valmisteista ole mitään plaseboa suurempaa hyötyä. Osa näistä tutkimuksista vihjasi siihen suuntaan, että homeopaattisilla valmisteilla voisi olla jotain vaikutusta ja osa kielsi sen täysin. Eli tästä ei voida vetää johtopäätöstä, että homeopatia toimisi. Ainoastaan kolmas ja neljäs lukemani artikkeli oli oman osaamiseni valossa sellainen, johon voisi edes vähän luottaa. Vaikken ole lääketieteen tutkija, pystyin mielestäni osoittamaan tutkimuksissa puutteita. Alan tutkija varmasti osaisi argumentoida vielä paremmin asiaan.

Palatakseni alkuperäiseen Järvilehdon esittämään lukukehotukseen. Nyt nämä on luettu, eikä minusta tunnu yhtään siltä, että homeopatia toimisi. Mitä tästä siis oikeasti opimme? On helppo heittää väite, mutta sen vääräksi/oikeaksi todistamiseen menee aikaa. Järvilehdolta meni minuutti linkittää tutkimuksia ja väittää, että homeopatia toimii. Minulta meni useampi ilta käydä materiaali lävitse ja todeta, että linkitetty materiaali ei tätä väitettä juurikaan tue. Olisin voinut käyttää aikani muuhunkin.

Entäs se Ebola? En tiedä uskaltaisiko Järvilehto lähteä Liberiaan homeopatian voimalla, mutten ainakaan tätä voisi suositella. Uskomushoidot ovat vähän heikkoja tällaisia asioita vastaan - muutenhan homeopatialla olisi hävitetty HIV pois tältä pallolta. Tiede on kuitenkin kehittänyt jo lääkkeet HIV:iin ja nyt kokeellisia lääkkeitä/rokotteita on jo Ebolaakin vastaan. Tässä tiede on luonnollisesti uskomushoitoja edellä isosti. WHO kerkesi jo tästä jo vähän huolestua ja julkaisi Twitterissä, että homeopatia ei paranna Ebolaa.

Mielestäni homeopatia on sineensä harmitonta - joskin epäeettistä rahastusta - mutta siinä vaiheessa kun oikeaa hoitoa (esim. rokotukset) ruvetaan korvaamaan uskomushoidoilla, lopputulos voi olla katastrofaalinen. Toisaalta näistä artikkeleista jäi sellainen kuva, että homeopaatit osaavat kuunnella, joten ehkä he voisivat käyttää kykyjään ja kouluttautua terapeuteiksi?

Luonnollisesti edelleen terveydenhuoltoon kaivataan ilmeisesti lääkäreitä ja terveyden- sekä sairaanhoitajia, jotka olisivat parempia kuuntelijoita. Itselle ei ole juurikaan huonoja lääkäreitä tai terkkareita sattunut, mutta ainahan palvelua voidaan parantaa. Homeopatian "kokonaisvaltaisuudesta" saa ja on suotavaakin ottaa oppia. Kuinka usein lääkäri kysyy potilaalta: "miten sinulla muuten menee?" Tämä voisi olla ihan hyvä alku.

Itse olen suuressa kiitollisuudenvelassa minua auttaneille lääkäreille/psykologeille ja muille, mutta tähän asiaan palaan myöhemmässä blogipostauksessa. Tämä oli tässä, otan mielelläni palautetta vastaan kirjoituksestani ja siinä mahdollisesti olevista virheistä ja puutteista.

Kirjoittanut: Erno Vanhala 5. elokuuta 2014 - 20:40

Kesäloma oli ja meni. Neljä viikkoa hurahti taas nopeasti ja tällä kertaa varsin kuumissa olosuhteissa. Yritän vältellä laittamasta lomalle mitään tavoitteita, joten tänä vuonna niitä oli "vain" kolme:

  • Lue Linus Torvalds -kirja loppuun
  • Katso leffoja pois jonosta Netflixissä
  • Pyöräile

Kirjan sain luettua sunnuntai-iltana. Se oli hyvä. Luin ruotsinkielisen painoksen, kun sen aikoinaan Huuto.netistä löysin. Yllättävän hyvin senkin parissa pärjäsi. Toivottavasti joskus samanlaista kirjaa tulee vielä näistä uudemmistakin päivistä. Tämä kirja on kuitenkin jo yli kymmenen vuotta vanha.

Lomalla katsoin 19 leffaa pois jonosta ja sen lisäksi aloin katsella Battlestar Galacticaa. Sitä nyt on vielä useita kymmeniä jaksoja katsomatta. Vaikuttaa ihan hyvälle sarjalle. Netflix on kyllä tehnyt leffojen ostamisen aivan tarpeettomaksi. Todella huippu palvelu! Luonto kiittää, kun ei tarvitse enää valmistaa mitään fyysisiä elokuvatallenteita.

Fillarin selässä olen tänä kesänä istunut 1300 kilometriä, joten eiköhän lopputulema ole ihan tarpeeksi. Kuvittelisin jossain 1600 ja 1700 välillä pyörittävän - ehkä enemmänkin. Kävin ajelemassa niin Kouvolassa, Turussa, Tampereella kuin Helsingissäkin, joten enää ei puutu kuin piipahdus Imatralla. Tampere oli muuten oikein hyvä paikka polkea.

Tulihan tässä lomalla muutakin tehtyä, mutta olen vähän huono lomailemaan. En osaa irrottautua omista tavoitteista. Haluan tehdä niin paljon kaikkea mahdollista. Miten itselle osaisikin antaa aikaa vain olla ilman, että tuntee huonoa omaatuntoa saavuttamattomista unelmista?

Nyt on kuitenkin jo palattu töihin innolla ja syksylle on nakkia sen verran paljon, ettei tarvi yhtään lisäduunia hakea. Väitöskirjaa kasaan sellaisella sykkeellä, ettei paremmasta väliä.

Kirjoittanut: Erno Vanhala 6. heinäkuuta 2014 - 13:08

Tasa-arvoinen avioliitto. Kuuma peruna edelleen. Lakivaliokunta hylkäsi aloitteen, mutta se päätyy isoon saliin äänestykseen. Odotan innolla tulosta. Absurdia kyllä, jos tasa-arvoa ei kannateta.

Törmäsin jossain Internetin syövereissä artikkeliin moniavioisuudesta. Harvassa paikassa sallittua, tabun asemassa lähes joka puolella. Kuitenkin "vertikaalinen" moniavioisuus on Suomessakin sallittua, eli ihmiset saavat erota ja mennä uudestaan naimisiin. Samaan aikaan ei saa kuitenkaan olla naimisissa kahden tai useamman ihmisen kanssa ("horisontaalinen" moniavioisuus). Tulkinnat ovat muuttuneet ajan myötä.

Johtaako tasa-arvoinen avioliittolaki polygamiaan? Pedofilian laillistamiseen? Eläinten kanssa naimisiin menemiseen? Nämä ovat lakiehdotuksen vastustajien argumentteja. Jos Oinoselta ja kumppaneilta kysytään, niin taitaa johtaa. En kyllä ymmärrä taustalla olevaa logiikkaa (onko sitä edes?).

Hesarissa oli hyvä artikkeli aihetta sivuastava asiasta. Siinä todettiin, että "aiemmin raiskaukset ja alaikäisen kanssa seksin harrastaminen olivat vahvemman oikeus". Asioita ei oltu kielletty laissa saati, että ihmisten moraali olisi niitä käsittänyt vääräksi. Suomessakin laki muuttui vasta 1994 niin, että avioliitossa pystyi tapahtumaan raiskaus (sitä ennen rikosnimikkeet olivat muita). 

Maailma on tällä saralla siis kehittynyt, eikä pedofilia tai raiskaus ole siis enää oikeutettua vaan yhteisön normit halveksivat tällaiseen sortuvia. Pedofiilit ovat vankiloiden pohjasakkaa. Voiko siis tasa-arvoinen avioliittolaki viedä moraalista kehitystä taaksepäin? Ei voi. Tasa-arvoinen avioliittolaki vie tätä kehitystä vain eteenpäin antaen kahdelle toisiaan rakastavalle ihmiselle mahdollisuuden olla lain edessä yhdenvertaisia heteropariin nähden. Samalla tavalla pedofilian kriminalisoiti ja yhteiskunnan halveksunta on parantanut lapsen asemaa, parantaa tasa-arvoinen avioliittolaki seksuaalivähemmistöjen edustajien asemaa.

Palatakseni tuohon polygamiaan. Voidaan ajatella, että porttiteoria toimisi tässä, eli tasa-arvoinen avioliittolaki avaisi tien moniavioisuuden laillistamiselle. Minusta se olisi hieno asia. Tässäkin pieni vähemmistö tällä erää kärsii, koska laki ei tunne kuin kahden ihmisen välisen liiton. Kolmas jää ilman lain tarjoamaa suojaa.

Mitä haittaa polygamiasta minulle olisi? (Homopareista nyt puhumattakaan.) En pysty keksimään yhtäkään asiaa. Se ei vaikuttaisi minun elämääni yhtään mitenkään. Enkä oikein pysty näkemään, että yhteiskuntakaan siinä rapistuisi minnekään. Miksi rapistuisi? Ei ole yhteiskunnan tehtävä suitsia ihmisten seksuaalisuutta. Annetaan ihmisten tehdä se itse.

Aiheet:
Kirjoittanut: Erno Vanhala 21. kesäkuuta 2014 - 22:15

Tuli oltua alkuviikko ICSOB-konferenssissa Kyproksella. Mennessä reissaamiseen meni yli 24 tuntia ja takaisin tullessa 18, joten lentokentät tulivat kyllä tutuksi... Itse konferenssi oli mukava. Pienehkö, joten ihmisiin kerkesi tutustua hyvin. Oma esityskin meni hyvin. Paikka oli myös varsin hieno viiden tähden Azia resort and spa - hotelli. Palvelu pelasi ja ruoka oli hyvää... Säätkin "suosivat", eikä kylmä ollut missään välissä - päinvastoin. En suoranaisesti fanita reissaamista, joten siihen nähden reissu oli vähintäänkin onnistunut.

Aiheet:

Sivut