Kirjoittanut: Erno Vanhala 28. maaliskuuta 2013 - 16:45

Viime viikko tuli reissattua konferenssimatkalla Venetsiassa. Siitä olikin melkein 20 vuotta, kun edellisen kerran on tullut istuttua lentokoneessa. En kyllä hirveästi edellisestä lentelystä muista, mutta sanon silti, että systeemit ovat muuttuneet niistä ajoista.

Reissu oli kyllä ihan onnistunut. Konferenssi meni "ihan ok" ja jäi sitä aikaa käydä vähän kurkkimassa kaupunkia vetten päälläkin. Hotellilta oli sinne 10 kilometriä matkaa, joten junalla suuntasin nähtävyyksiä katselemaan. Sää oli oikein aurinkoinen ja sopivan lämmin hupparissa liikkua. Kaupunki oli hienompi kuin elokuvissa ja italialainen pizza oli myös oikein maistuvaa.

Italialainen elämänmeno ei ole alkuunkaan niin kiireistä kuin Suomessa. Jos kävelen Helsingissä minua ohitetaan molemmin puolin, vaikken hitaasti kävelisikään. Venetsiassa kukaan ei kävellyt ohitseni, vaikka pysähdyin vähän väliä kuvaamaan rakennuksia. Minä olin se, jolla tuntui olevan kiire. Suomalaisilla olisi sieltä opittavaa.

Reissaaminen Lappeenrannasta Venetsiaan kesti 16 tuntia ja takaisin yhtä kauan. Amsterdamista tuli ostettua oikein hyvää juustoa tuliaisiksi jatkolentoa odotellessa. Onneksi sää oli kotimaassakin hieman lämmennyt sillä välin, joten pitkätkalsarit sai jättää jo pois käytöstä...

Laittelen jossain välissä hieman enemmän kuvia linjoille.

edit. Lisää kuvia täällä.

Aiheet:
Kirjoittanut: Erno Vanhala 24. maaliskuuta 2013 - 21:30

Nonnis, Kelan uusin on ulkona. Ajattelin torstai-iltana makoillessani hotellin sängyllä, että kuuntelenpa setin läpi. Ihan vain kokeilumielessä.

Anssi oli myös Ilta-Sanomissa livekeikalla ja vastaili katselijoiden kysymyksiin. Heitin itsekin kysymyksen: miten ruotsalaiset ja suomalaiset pop/rock meiningit eroavat? Anssi totesi (poliittisen korrektisti), ettei kovin paljoa seuraa länsinaapurin menoa, mutta koki, että he olivat ABBAn ansiosta meitä edellä, mutta takaa on tultu aika kovaa rinnalle. Gyllene Tider julkaisi myös uuden sinkun tuossa viikko sitten, mutta tuntui, että Kelan kuuntelu voisi olla parempi veto. -Kadutaan sitten jälkikäteen, jos tarveta ilmenee, ajattelin.

Heitin napit korville, Spotifyn tulille ja pään tyynylle. Levoton tyttö oli saanut omassakin päässä suupielet kääntymään ylöspäin ja netissä arvostelut levystä olivat lähinnä pohdintaa, että kuka uskaltaa ensin antaa viiden tähden sijaan kuusi. Lähdin siis kuunteluun tilanteesta, jossa odotukseni olivat jo vähän turhankin korkealla.

Levy (voiko digitaalisesta äänitteestä puhua levynä?) alkaa Maitohapoilla-biisillä. Kertsin pyörähtäessä tulille alkoi minusta tuntua, että tämä levy saattaa oikeasti olla Kelan paras. 

Kiekon kolmantena biisinä korviin hyppää Kaatua kuin puu. Biisi toimii. Taustalla on jonkin verran kasarisyntikkaa, josta tulee fiilis, että tätä voisi olla vielä vaikka vähän enemmänkin. Vaikka sävellykset ovat aika vahvasti erilaisia kuin Kelan aiemmilla levyillä, ovat sanoitukset edelleen taattua Anssia. Ehdottomasti näitä fanitan ja yritän matkia parhaani mukaan myös omassa tuotannossani.

Miten sydämet toimii? pärähtää radioihin toisena sinkkuna, enkä yhtään ihmettele syytä. Jos äsken kaipasin hieman lisää kasarimenoa, niin tämä biisi tuo sitä. Käsittämättömän hyvää riimiä kyllästettynä vahvalla kasaribiitillä. Voiko biisiä enää laittaa paremmaksi?

Kyllä voi. Levyn keskeltä pärähtää Levyhylly pelastaa. Jo alusta mukana on niin vahva tunnelma, että jos kirjoittamisen sijasta puhuisin tätä juttua, ääneni murtuisi tässä välissä. Iho on kananlihalla, jalka polkee peittoa ja käsi takoo sängyn reunaa. Kun saksofoni (onhan se? En mää näistä soittimista mitään tiedä) pärähtää tulille, on korvaorkku taattu. Tämä biisi todellakin räjäyttää pankin! Anssi Kela on albumi, joka on enemmän kasaria kuin kasari itse - ja sanon tämän pelkästään hyvällä. Kaverilla on oikeasti intohimo tätä hommaa kohtaan.

Ei levystä nyt enää mitään muuta pysty kirjoittamaan, eikä tarvitsekaan. Tässä mutkassa on kuusi luotia. Piste.

Aiheet:
Kirjoittanut: Erno Vanhala 10. maaliskuuta 2013 - 13:08

Kolmiulotteinen tulostus on ollut pinnalla tällä viikolla. Tekniikka ja Talous kertoi kymmenen syytä 3D-tulostimien yleistymiseen. Perään YLE uutisoi, kuinka lääkärit olivat korjanneet potilaan kalloa tulosteella. Kuvittelisin lukeneeni tänä vuonna uutisen tulostetusta virtsarakosta, mutten löydä sitä mistään.

Eihän lääketiede tietenkään ole ainut tieteen ala, joka hyötyy tulostamisesta. Kaikki hyötyvät. Kuten T&T:n uutinen asian ilmaisee, kolmiulotteinen tulostaminen voi mullistaa koko teollisuuden. Miksi lähteä etsimää tavaraa kaupasta, jos sen voi tulostaa itse?

Thingiverse tarjoaa vapaita tulostettavia malleja vaikka mistä asioista Batmanin logosta tuoleihin. Paraikaa suunnitellaan myös muun muassa tulostettavia taloja.

Lääketiede on kuitenkin yksi mielenkiintoisimmista tieteenaloista. Olisi vähintäänkin mielenkiintoista päätyä tilanteeseen, jossa pettäneet sisäelimet voitaisiin helposti ja edullisesti korvata tulostetuilla korvikkeilla.

Niinkuin yleensä tällaisissa tilanteessa, uusi teknologia yliarvioidaan lyhyellä tähtäimellä ja aliarvioidaan pitkällä. Seuraan kuintenkin kehitystä suurella mielenkiinnolla. Yksinkertaisen tulostimen osat maksaisivat muutaman satasen, joten voi olla, että jossain välissä tulee investoitua.

Kirjoittanut: Erno Vanhala 8. maaliskuuta 2013 - 20:10

Tuomas Enbuske kirjoitti viime kesänä pamfletin Ajatusten alennusmyynti - yhdeksän helpointa hokemaa taloudesta (sen voi ladata vapaasti tästä). Teos käsittelee kapitalismiin kohdistettua - pääosin - asiatonta kritiikkiä. Luin tarinan vihdoin ja viimein tammikuussa sairaana ollessani. Loppupeleissä teos ei ollut hullumpi, mutta ei tässä puhuta mistään timantistakaan.

Tarina alkaa Tuomaksen kirjoittaessa "populismissa asioita nimenomaan ei perustella". Tämä teos ei juurikaan asioita perustele, mutta ei se suoranaisesti pamfletissa ole vaadittuakaan. Se kuitenkin tiputtaa heti pohjan lopputarinalta. Vai voidaanko väittämät "kapitalismi on hämmästyttävin koskaan olemassa ollut ihmisten yhteistyön malli" ja "kapitalismi on kiistatta tuottanut eniten hyvinvointia tähän maailmaan" niellä purematta? En minä ainakaan.

Ehdottomasti teoksen mielenkiintoisin ajatusleikki on ruuan tuotannon ja terveydenhuollon vertailu. Sosialistisissa maissa valtio tuotti molemmat ja molemmista oli niin sanotusti pulaa. Suomessa valtio tuottaa terveydenhuoltoa ja ruuan tuottavat markkinavoimat. Ruuasta ei ole pulaa, mutta kunnalliseen hammaslääkäriin saa jonottaa kuukausitolkulla. Entä jos markkinavoimat hallitsisivat myös terveydenhuoltoa? Omat kokemukset yksityisestä terveydenhuollosta (YTHS, Suomen Terveystalo ja Mehiläinen) ovat vain positiivisia. Ei jonoa, vaan nopeaa ja laadukasta palvelua. Voisiko koko asian jättää markkinavoimien armoille?

Toinen asia, jota Enbuske pohtii on koulutus. Hän kuitenkin sanoo, että "maksullinen koulutus tuhlaisi järjettömästi yhteiskunnan resursseja". Tätä ei juurikaan perustella, mutta olen samaa mieltä. Koulutuksen tulee olla ilmaista ja tasa-arvoista kaikille. Asiat ovat kuitenkin pohtimisen arvoisia. Voisiko yksityinen yliopisto rakentaa bisneksen niin, että opiskelu olisi ilmaista, mutta myös laadukkaampaa kuin meidän Suomen yliopistoissa, joissa opettaminen on "pakollinen paha"? Entä jos yritysmaailma rahoittaisi tällaisen koulutuslaitoksen ja saisi vastapalveluna todella rautaisia ammattilaisia? Ei ehkä enää mene sitten termin yliopisto alle. Mutta ehkä AMK:n?

Olen ollut aika vannoutunut vasemmiston edustaja, mutta en kiellä kapitalismin merkittävyyttä. Olen sitä mieltä, että Suomen valtio tuottaa aivan liikaa työpaikkoja tähän maahan. Kokisin, että olisi tehokkaampaa pistää monta palvelua vapaille markkinoille. Rautatieliikenne yhtenä näistä. Valtion rooli tulisi pikemminkin olla perusturvan luojana (mitä se lieneekin?) ja kehityksen ohjaajana. Esimerkiksi siis siinä mielessä, ettei fossiilisten polttoaineiden käyttöä lisättäisi tai autojen turvallisuutta vähennettäisi. Valtio estäisi kapitalismin mahdolliset ylilyönnit.

Alankohan kuulostaa jo ihan "Teemulta"? Wink En minäkään ole taloustieteilijä...

Palatakseni vielä Enbusken peflettiin, olihan siellä ihan käsittämätön aivopierukin. Ladasta kirjoitettiin "maamme myydyinpänä automallina". Kyseessä on kuitenkin ihan automerkki.

No, tällaista tälla kertaa. Seuraavalla kerralla jotain muuta.

Kirjoittanut: Erno Vanhala 26. helmikuuta 2013 - 19:57

Tässä on nyt muutama vuosi tullut ravattua erilaisissa hieronnoissa, fysioterapeuteilla ja jumppailemassa. Vaikka niskaa jumittelee edelleen jonkun verran, niin on tässä toivon mukaan jotain jäänyt käteenkin.

Kaksi tärkeintä asiaa, jotka tulee muistaa ovat ryhti ja nukkuma-asento. Niin tietokoneen ääressä kuin kaupan kassajonossa ollessa pää pitää olla pystyssä, eikä sen saa antaa retkottaa miten sattuu. Tästä minulle puhuttiin yli vuosi sitten ja opin sen sitten jo viime syksynä...

Sitten nukkuminen. OMT fysioterapeutti ilmaisi asian viime viikolla seuraavasti: "Jos nukut mahallasi, niin se on oma vika, jos niska ja hartiat on kipeät". Tästäkin minua varoiteltiin viime syksynä. Tajusin asian viime perjantaina. Sain koekäyttöön myös Tempurin tyynyn. En tiedä onko tämä kyseinen tyyny meikän juttu, mutta jonkun Tempurin tyynyn kyllä hommanen. Pitää nyt viikon testi käydä ensin läpi, mutta ei näitä tyynyjä kyllä turhaan kehuta. Sitäkin tärkeämpää on kuitenkin nukkua joko seläällään tai kyljellään - pää hyvän tyynyn päällä.

Toivottavasti tässä ollaan menossa kohti parempaa. Tällä hetkellä ei ainakaan tunnu, että pahempaan olisi menossa. Kopautanpa puuta.

Kirjoittanut: Erno Vanhala 20. helmikuuta 2013 - 19:59

Viime viikko meni työkeikalla Pietarissa vauhdikkaissa ja ei niin vauhdikkaissa merkeissä. Työkaverin kanssa päästiin yliopiston kämpälle ja parin tunnin päästä siellä näytti tältä. Työnteko oli alkanut.

LUTin kämppä

Saavuimme mestoille maanantai-iltana ja katselin ohjelmasta, että tiistaina alkaa spektaakkelit vasta iltapäivästä, joten saa aamulla nukkua pitkään. Kuitenkin 10 aikaan (Suomen aikaa 8:00) oveen koputettiin ja pitikin olla jo menossa. Olin siinä vaiheessa vielä peiton alla, mutta jo viittä minuuttia myöhemmin käveltiin kohti metroa. Ihan perusskenaario siis Wink

Kyseessä oli siis projektimme talvikoulu ja meiltä LUTilta tuli 4 henkilökunnan edustajaa ja 7 opiskelijaa, jotka viihtyivät oikein hyvin ja ilmeiseti innostuivat paikasta niin, että voisivat vaihtoonkin hakea. Kaikenmaailman heeboa sitä kävi sitten viikon aikana luentoa ja esitystä heittämässä ja osa oli ihan hyviäkin. Enkä koe, että oma esiintyminenkään huonoa olisi ollut. Paljon on vielä parannettavaa, mutta esiintymään oppii vain esiitymällä.

Kaupunki alkaa nyt muutaman reissun jälkeen jo vähitellen hahmottua. Ehkäpä siellä nyt osaisi suunnistella joten kuten. Ruokaakin sai maistella laidasta laitaan, mutta en valita. En kuollut nälkään todellakaan Cool Subissa osattiin vielä varsin hyvää englantiakin. Positiivinen yllätys.

Loppuun vielä kuva vanhemmasta "korkeajännitejärjestelmien laitteesta". Sillä sai kuulemma koko yliopiston tärisemään.

Kirjoittanut: Erno Vanhala 7. helmikuuta 2013 - 22:18

Kelalta on tulossa uutta albumia ja ensimmäinen sinkku Levoton tyttö on nyt soinut vähän siellä täällä pari viikkoa. Hyvä biisi. Huomasin tässä samalla, etten ole kuunnellut koko ukkoa vuoteen ollenkaan. Tällä viikolla sitä vastoin ei ole oikein muuta soinutkaan.

10 vuotta sitten soittelin paljon Kelan kahta ensimmäistä albumia. Kolmatta en enää juurikaan ollut kuunnellut ja neljäs oli täysin mysteeri. Nyt, kun levyihin on perehtynyt paremmin, niin kolmas, Rakkaus on murhaa, on kyllä aivan pätevä kiekko. Aukio sitä vasten ei vielä auennut - joskin levyltä löytyvä kipale, Kaivos, on kyllä fantastinen. Ollut aika kovassa pyörinnässä täällä suunnalla.

Mutta tämä blogipostaus ei ole suoranaisesti Anssista, vaan siitä miten hän on uutta levyä kasaillut ja miettinyt levylle tulevia biisejä ja niin päin pois. Tämä oli osatekijänä siihen, että päätin julkaista itse novellikokoelman. Pöytälaatikossa on jo sen verran paljon kaikkea tarinaa, että jos niistä vaikkapa pistäisi muutaman kansien väliin. Omakustanteisena tietysti, ei tässä nyt niin ylentäviä kommentteja teksteistä vielä ole tippunut, että joku näistä rupeaisi maksamaan... Omaksi huviksenihan minä näitä nyt olen muutenkin kirjoittanut.

Koen muutenkin jotain samaistumista Kelaan. Hän kirjoittaa monesti hyvin läheisesti omasta elämästään, enkä mitenkään voi väittää, että omatkaan tarinani olisivat täysin fiktiivisiä. On huomattavasti helpompaa kirjoittaa asioista, joita voi "koskea käsin". Sitä paitsi totuus todellakin on tarua ihmeellisempää.

Eli mitä tuleman sitten pitää? Ajatukseni on kasata kansien väliin noin 20 tarinaa. Tällä erää 13-15 pätkää on jo aika varmaa, pari täytyy vielä käyttää omassa laadunvalvonnassa ja pari täytyy sitten loihtia tyhjästä. Alkuvuoden novellisuoni on pulpunnut kyllä sen verran vaudikkaasti, että tällä vauhdilla voin juhannuksena puskea toisen kokoelman ulos... No, tuppaavat tällaiset innostukset kyllä taantumaan aika nopeasti. Jos nyt tämä yksi kokoelma olisi kasassa ennen juhannusta, niin olisin tyytyväinen.

Ohan tuossa hiomista vielä aika paljon, mutta näillä näkymin Hunajalla lähdetään liikenteeseen, jos en parempaa johtotarinaa keksi. Aika näyttää. Mietin sitäkin, että kiinnostaako tämä nyt sitten ketään? Oikeastaan ei silläkään niin väliä. Olen vähän samoilla linjoilla Martin Eriksonin kanssa, että tätä kannattaa tehdä, jos yksikin ihminen on kiinnostunut. Vedän filosofiaa vielä vähän uusiksi ja totean, että se yksi ihminen voin olla minä itse. Jos pystyn kirjoittamaan tarinan, joka saa itselläni tunteet pintaan, olen onnistunut. Jos siitä tulee jollekin muulle hyvä mieli, niin silloinhan tarinassa täytyy olla jotain ihan kohillaan.

Katsotaan mitä syntyy Foot in Mouth

Kirjoittanut: Erno Vanhala 29. tammikuuta 2013 - 18:50

Lueskelin joskus viime vuoden puolella Rosa Liksomin kaksi ensimmäistä teosta Yhden yön pysäkki sekä Unohdettu vartti ja nyt tuli alkuvuodesta (ja nyt sairaana ollessa) tavattua lävitse tällä hetkellä uusin teos, eli Hytti nro 6. Viimoisin voitti Finlandia-palkinnon 2011. Liksomin tyyli on kyllä varsin omaperäinen. Omalla tavallaan pidän siitä. Se on sopivan raaka, jotta lukeminen on mielekästä, juonenkäänteitä on paljon, mutta hiljalleen vellovaa kerrontaakaan ei ole todellakaan unohdettu. Hytti nro 6:ssa kulkee pari-kolmekin tarinaa läpi kirjan ja niiden kiemuroita on mukava seurata.

En kuitenkaan tiedä oliko kirja Finlandian arvoinen. Olen lukenut monia paljon parempiakin tarinoita. Toisaalta Liksom on ollut suht tuottelias uransa aikana ja julkaissut pitkälti toista tusinaa teosta. Kyllä tästä elämäntyöstä pitää palkita. Mielelläni luen muitakin hänen teoksiaan ja apinoin hänen tyyliään, mutta itse pitäisin tempoa pykälän korkeammalla.

Liksomin ensimmäiset teokset olivat kasoja erilaisia novelleja ja niihin kerronta sopii mielestäni paremmin kuin kokopitkään romaaniin. Novellit ovat niin paljon enemän yksinkertaisen tunteen mukana lentämistä. Romaaneissa vaaditaan paljon enemmän taustalta. Hytti nro 6 on kyllä taustoitettu todella hyvin ja voisi melkein kuvitella, että Liksom on itse reissannut junalla Mongoliaan monen monituista kertaa. Eli hyvää työtä, mutta lukisin ehkä kuitenkin mieluummin novelleja. Tai sitten en. 

Annan kirjalle arvosanan 7½.

Kirjoittanut: Erno Vanhala 18. tammikuuta 2013 - 18:49

Tänään hieronnan aikana radiosta kuului keskustelua kirkon asenteesta ateisteihin ja heidän asenteestaan kirkkoon. Tutkimuksen mukaan 13 % kirkkoon kuuluvista ei usko Jumalaan, joten miksi he kuuluvat kirkkoon. Keskustelemassa oli tapakristitty ateisti, Vapaa-ajattelijain liiton heebo ja sitten vielä joku pappi tai vastaava kirkonmies. Kirkonmies oli sitä mieltä, että kirkossa on sijaa myös ateisteille ja koki hyvänä, että hekin ovat mukana. Tyytyväisyys oikein huokui hänen äänestään. Jäin miettimään, että jos kirkolle riittää hyväntekijän asema, niin mihin sitä uskontoa siinä sitten enää tarvitsee?

Mieleen tuli siitä myös jouluaaton saarna, jossa pappi puhui (nyt en kyllä aivan sanatarkkaan muista), että osa Raamatun kertomuksista on vain tarinoita (as in fiktiota). Tämän jälkeen hän esitti kysymyksen, että onko Jumalaa oikeasti olemasssa. Suoranaista vastausta hän ei antanut. Kohtuu liberaali asenne.

Tuomas Enbuske joutui Twitterissä sanaharkkaan jonkun uskovaisen ihmisen kanssa homoliitoista. Homoliittojen uskonnollinen vastustaminen edellyttää kyllä jonkinmoista Raamatun tulkitsemista. Käsittääkseni Raamattu ei missään vaiheessa kiellä homoliittoja. Homoseksiä pidetään kyllä syntinä siinä missä vaikka aviorikosta. Homothan tulisi kivittää Raamatun ohjeistamana. Eli ensin täytyy tulkita niin, että kivittämisohje ei enää nykypäivänä pidä paikkaansa ja tämän jälkeen tulkitaan vielä avioliitto homoseksiksi. Minun on hyvin vaikea kuvitella, että sadan vuoden päästä homoja sorretaan samalla lailla kuin nyt.

Mietin joululomalla, että usko on siitä jännä juttu, että uskovalle se on paljon enemmän kuin vain uskoa ja toivoa. Se on tietoa jostain suuremmasta. On se sitten kristinuskon Jumala tai Klingonien Sto'Vo'Kor, siihen uskoja tietää sen olemassaolon. Kyseessä ei kuitenkaan ole tietämys tieteellisessä mielessä. Kutsuisin itse tätä individualiseksi tiedoksi. Jos usko olisi kollektiivista tietoa, ei se enää olisi uskoa vaan tietoa kuten se tiedemaailmassa koetaan.

Tulipahan vain tässä mieleen päivän aikana. Paljon muitakin ajatuksia pursuilee mielessä. Niistä ehkä joskus toiste :)

Aiheet:
Kirjoittanut: Erno Vanhala 9. tammikuuta 2013 - 21:00

Yle uutisoi tällä viikolla kuinka ihmeellistä nopeusrajoitusten ilmestyminen oli aikoinaan 40 vuotta sitten. Se oli silloin kuulemma käsittämätön juttu, ettei autolla saanut ajaa niin kovaa kuin se kulki. Ja sitten piti myöhemmin vielä alkaa käyttää turvavyötäkin. Kännissäkään ei saanut ajaa. Kuinkahan kummalta se nykypäivänä tuntuisi, jos kaupungin keskustassa posoteltaisiin satasta? Ravintoloissa tupakointi kiellettiin "vasta äsken", mutta nyt jo tuntuisi älyttömälle, että ravintoloissa saisi polttaa ja häiritä sillä toisia asiakkaita. Miltähän maailman meno näyttää 40 vuoden kuluttua?

Voisiko lähitulevaisuudessa tuntua hassulle, että ihmiset ajoivat joskus autoja itse, eivätkä vain nauttineet matkasta ja antaneet tietokoneen ajaa. "Ihmisethän ajoivat ojaan! Ja jotkut vielä törmäsivät toisiinsakin" voi joku ajatella tulevaisuudessa. Ja, että niissä autoissa oli silloin 2000-luvun alkupuolella fossiilista polttoaineitta käyttävät tehottomat polttomoottorit. Miten kummalliselle sellainen tulevaisuuden visio tuntuukin tämänpäivän ihmisestä.

40 vuotta sitten kukaan ei olisi osannut kuvitella, että nyt kannetaan koko ajan taskussa laitteita, joilla pääsee käsiksi kaikkeen ihmisen tuottamaan tietoon missä ja milloin vain. Ehkä sekin on 40 vuoden päästä historiaa. Ehkä ei tarvitse enää kantaa laitetta mukana, vaan se asennettu implanttina ihmiseen ja kaikki tieto voidaan hakea ajatuksin. Ehkei vielä 40 vuoden kuluttua kuitenkaan. Mutta kuka sitä tietää.

Sitä kyllä ihmetellään miten ihmiset aikoinaan ostivat musiikkia tai karttoja. "Mutta nehän on meillä koko ajan mukana?" voi historiaa tuntematon kysyä tulevaisuudessa. Haluttu ralli voi paukahtaa soimaan vain ajattelemalla biisiä ja kartasto voi näkyä vaikka auton tuulilasissa - jos sitä nyt on edes tarvetta katsoa. Osaahan auto oikeaan osoitteeseen joka tapauksessa.

Totuus on todella tarua ihmeempää.

Kirjoittanut: Erno Vanhala 6. tammikuuta 2013 - 20:29

Luin joulunpyhinä Barbara Demickin "Suljettu maa - elämää Pohjois-Koreassa" -kirjan. Kirja kertoo kuuden maasta loikanneen tarinan ja siinä sivussa valoittaa Korean niemimaan tapahtumia viimeisen sadan vuoden aikana keskittyen kuitenkin suurimmaksi osaksi 90-luvulle.

Itse en voi sanoa kovinkaan hyvin olleeni kartalla Korean tapahtumista, mutta kirja avarsi ihan kiitettävästi. 60-luvun kommunistinen talousihme kärsi Neuvostoliiton hajoamisesta monin verroin enemmän kuin vaikkapa Suomi. 90-luvulla miljoonat ihmiset kuolivat nälkään ja loikkaaminen Kiinaan alkoi kunnolla vuosituhannen vaihteessa. Samalla Korean demokraattiseen kansantasavaltaan alkoi virrata länsimaisia elokuvia Kiinasta DVD-levyillä. Voisin kuvitella, että kansan tietoisuus elämästään kommunistisessa kuplassa on sittemmin lisääntynyt. Tavallinen rivikansalainen ei kuitenkaan voi asialle tehdä oikein mitään. Pohjois-Koreassa ei tuomita vain toisinajattelijaa, vaan myös hänen vanhempansa ja isovanhempansa. Omasta radikaaliudesta aiheutuu siis huonoimmillaan koko suvun kuolema.

Koska se kommunismi (jos nyt siitä edes voi puhua) sitten romahtaa? Vastikaan pitämässään puheessa nykyinen johtaja Kim Jong Un puhui talouden avaamisen puolesta. Länsimaista rahaa onkin kyllä valtioon saatava, jotta kaikilla kansalaisilla olisi taas jossain vaiheessa käytössään sellaisia perusjuttuja kuin juokseva vesi, sähkö, tv tai Internet.

Mutta siis kirja. Se oli hyvä. Eniten häiritsi tyhmä toisto ("...ei ollut sähköä. Elämä oli vaikeaa, koska ei ollut sähköä.") ja sekava hyppiminen ympäri 90-lukua. Välillä en tiennyt puhutaanko vuodesta -93 vai -99. Kokonaisuudessaan teos piti kyllä otteessaan ja suosittelen sitä kelle vain. Tylsää kirjan kanssa ei todellakaan ole ja sitä oppii taas arvostamaan suomalaista hyvinvointivaltiota pykälää enemmän.

Kirjoittanut: Erno Vanhala 21. joulukuuta 2012 - 13:40

Mara!

Aiheet:
Kirjoittanut: Erno Vanhala 20. joulukuuta 2012 - 18:50

Lueskelin eilen junassa Metro-lehteä ja siinä oli pää(?)kirjoitus, jossa kirjoittaja (jonka nimeä en tietenkään muista) heitti suht hyvää kommenttia aseista. Perusargumentti kirjoituksessa oli mitä varten aseita on olemassa. Ihmiskunta on kehittänyt ampuma-aseita tuhansia vuosia. Jousilla metsästettii ja sodittiin. Sitten kehitettiin vähän tehokkaampia pyssyjä, joilla ampuminen oli kätevämpää. Tarkoitus kuitenkin pysyi samana: ampuma-ase on suunniteltu tappamiseen. Tämä on fakta, jonka kanssa pitää elää, kun käsissä on pyssy. Kyllähän ammuntaa on myös harrastusmielessä - olympiatasollakin - mutta ampuma-aseet on kuitenkin suunniteltu alunpitäen vain tähän tappamistarkoitukseen.

Monesti nyt sitten kuulee, että ampuma-aseiden kielto tai rajoittaminen ei kannata. Autoiluhan on sitä paitsi paljon vaarallisempaa (Tosin Jenkeissä on 10 osavaltiota, joissa jopa autoilu on turvallisempaa! Muun muassa Nevada ja Alaska kuuluvat tähän ryhmään.). Suomessa liikenteessä kuolee enemmän ihmisiä kuin ampumavälikohtauksissa. Mikä tässä nyt sitten oli pointtina? Olen samoilla linjoilla Metron kirjoittajan kanssa: autoa ei ole suunniteltu tappamiseen. Itse asiassa autoista tehdään koko ajan turvallisempia niin sisällä kuin ulkopuolella oleville. Ampuma-aseista en voi sanoa samaa.

Pitäisikö aselakia sitten tiukentaa? Omasta mielestäni Suomen laki on ihan ok. En minä siitä mitään tiedä, mutta vaikuttaa ihan pätevälle. Minusta on kiva, kun kaupassa ei takana hiihdä iso mies rynnäkkökivääri selässä. Jenkeissä ihmisillä on perustuslaillinen oikeus kantaa asetta ja sitähän kyllä käytetään (maassa on 89 ampuma-asetta 100 ihmistä kohden [Suomessa 45], murhista 60% on tehty ampuma-aseella [Suomessa 20%]). Jotenkin vierastan sitä ideologiaa, että ampuma-ase on ainut tapa turvata oma perhe. Jos kaverilla on isompi pyssy, niin sitten ostetaan omaksi turvaksi vielä tehokkaampi mutka. Tämähän havaittiin toimivaksi konseptiksi jo kylmän sodan aikoihin. Kaikilla oli turvallinen olo. 

Tarviiko siviilillä olla oikeutta saada käsiinsä sotateollisuuden ase? Eivätkö metsästysaseet riitä? Mihin tarvitsisin asunnossani automaattiasetta?

Nythän uutiset kertovat, että Amerikan Ihmemaassa luodinkestävät reput ovat suuri myyntihitti! Mun mielestä jossain on vikaa, jos ala-asteikäiset lapset menevät kouluun luodinkestävä reppu selässä. Asevalmistajien ratkaisu kouluampujiin olisi varustaa opettajat aseilla. Aivan loistava ehdotus. Toimii varmasti yhtähyvin kuin pendoliinon vessa. Pari kertaa, kun on paskaa lattialla, niin sitten varustetaan jo lapsetkin aseilla.

Olen aika pasifisti. En koe mitään tarvetta pitää ampuma-asetta asunnossani. Jotenkin ajattelen sen niin, että jos minulla olisi täällä pyssy, niin aina olisi riski, että sillä tapahtuu jotain mihin sitä ei ole tarkoitettu. Stargatestakin tuttu esimerkki on, että oma lapsi löytää isänsä aseen ja ampuu vahingossa itsensä. En ikinä haluaisi tällaista kontolleni. Jos tänne joku tulee ampuma-aseella riehumaan ja minulla sattuisi olemaan pyssy, niin tuntuisi siltä, että jotakutahan siinä leikissä sattuisi. En halua sitäkään. Ja jos nyt väen väkisin tarvitsen asetta itseni puolustamiseen, niin on täällä nyt astaloita vaikka muille jakaa.

Summa summarum. Minä en ole tappaja, eikä minulla ole tappamiseen suuniteltua asetta.

Kirjoittanut: Erno Vanhala 13. joulukuuta 2012 - 21:06

Kuvittelin, että tarinoin jo joskus aiemminkin rahan tulevaisuudesta, mutta ei nyt sattunut enää silmiin haulla, eikä omaan muistiin voi luottaa, jos ja kun muistettavaa on liikaa. Kalenteristakaan ei haulla löytynyt merkintää rahasta. Raha olkoon pahasta. Siis käteinen.

Älypuhelimet sovelluskauppoineen muuttavat rahan käyttöä tällä hetkellä aika radikaalisti. Samaa tietysti tekevät Netflix ja Spotify. Mitään näistä ei voi ostaa käteisellä. Ei pankkisiirrolla, eikä šekeillä. Ainut mikä kelpaa on luottokortin numero. Muoviraha, digiraha, bittiraha. Muistan itse hyvin, kun ostelin tietokonepelejä tietokonekaupoista. Ensin pelit muuttivat sieltä Anttilaan sekä Prismaan ja sen jälkeen omiin virtuaalisiin sovelluskauppoihinsa. Aika ajoi käteisen ohitse.

Luonnollista tietysti, että ilman fysikaalista olemusta olevaa tarjontaa maksetaan ilman fysikaalista olemusta olevalla maksuvälineellä. Digituote, digiraha. Mutta sama asia siirtyy nyt tietysti muuallekin. Yliopistomme kirjasto ei enää ota vastaan käteistä. Eli jos joudut rästejä maksamaan, niin kortti vinkuu. Saman tempun teki myös digipaino. Käteinen ei enää kelpaa. Koska meillä on Prismassa ensimmäinen kassa, joka ei ota enää vastaan käteistä? Neste yritti tätä muutama vuosi sitten polttoaineen myynnissä, mutta tuolloin ei vielä tärpännyt. Kohta tärppää.

Pankitkin haluavat eroon käteisestä. Käteinen maksaa, sitä hukkuu, sitä pitää jonkun liikuttaa ja sille jollekulle täytyy maksaa. Kun käteistä ei enää joskus tulevaisuudessa käytetä, säästetään niin luontoa kuin miestyövuosiakin.

En itse nyt mitenkään erityisesti ole käteisestä pyrkinyt eroon, mutta viimeisen vuoden aikana olen hyvin vähän maksanut yhtään mitään käteisellä. Siitä tuntuu olevan vain liikaa vaivaa. Ihmisellä on taipumus päätyä siihen ratkaisuun, joka tekee elämästä helpompaa. Mystinen juttu.

Sitten on vielä Bitcoinin kaltaiset täysin virtuaaliset rahat, joita minkään maan pankki ei edes omista. Ranska tässä antoi jo luvan, että teoriassa palkansaaja voi saada tilinsä suoraan bitcoineina. Rahana, jota ei ole koskaan ollut olemassa fyysisessä maailmassa. Tämä jos mikä voi olla tulevaisuudessa kovakin juttu. Tai sitten ei. Ehkä se on kuitenkin täysin toinen tarina...

Btw. Netflix on aivan käsittämättömän halpa! Kahdeksalla eurolla kuussa kymmeniä tuhansia elokuvia ja tv-sarjoja tarjolla. Eihän sillä saa edes yhtä elokuvalippua! Mikäs siinä on junassa Star Trekkiä tai Täykkäreitä katsellessa...

Edit. Kuulinpa tässä Tukholmassa käydesssäni, että kyseisessä kaupungissa ei voi bussissa maksaa käteisellä ollenkaan.

Kirjoittanut: Erno Vanhala 7. joulukuuta 2012 - 11:08

There are lot of sites listing the faults of PHP (e.g. PHP Sadness). Although I really really like PHP I cannot deny it's problems (which mostly inherit from the 90's and should be fixed ASAP). Yet, PHP is definitely not the only language to have some "strange behaviour". Java, C/C++ and Python are not without problems either. Even though I have done most of my programming with PHP I have also done some little things with Python. And here are my thoughts about the language. I have to mention that it is quite perfect for the beginners and it can be used to perform advanced tasks, too. Python is also a multiparadigm language, so one can write procedural, object-oriented or functional code if he/she wants. As Python is a high-level programming language, one can develop software very fast and the language is also available on many different platfoms. (Btw. If I was to teach CS1 and Python wouldn't be an option, I would definitely choose JavaScript as it and its derivatives are probably the most important languages in software development nowadays. And basically you don't need to install anything as a browser is the only thing required.)

But Python. I was here to talk about Python, right. So it's kinda good language? Yes. Perfect? No. Here are some things I still don't understand in Python.

Python does many things automatically to help the programmer (as does PHP, too). But with Python 2 you could, for example, try to calculate 7/2. What would be the answer? Yes, three. Python wasn't in the mood to help the programmer, but to give an integer when the actual result would be float. You would need to manually modify the number to float to get a float result. So 7.0 / 2 gives you 3.5. Thank God this thing was improved with Python 3. Why was it wrong in the first place? I understand the "problem" in C or C++, but with Python... It should help the programmer - not to confuse him.

Have you ever programmed with some other language than Python? You know that there are cases where you want to add one to some variable? You usually just write variable++ and that's all. With Python you only get SyntaxError. To ease the job of the programmer, you have to modify basic i++ line to i += 1. Is the latter better? How is it better? Why cannot Python let me use the widely used easier way??? I know that Python is the language where i++ is "not used, because you don't need it anywhere", but still. Someone might want to use it. Just like some of us prefer to use dictionary whereas others might prefer lists and classes.

So there are floats, integers, lists, classes and dictionaries in Python. What about comparing them? Let's consider this crazy scenario where we would like to compare integer and list. 100% absurd, but completely ok with Python 2.

>>> i = 3

>>> a = []

>>> a > i

True

>>> i > a

False

>>> a = [3, 5]

>>> i < a

True

>>> a < i

False

>>> 

So, in the first scenario integer is less than an empty list. The same happens with an assigned list. Let's check another example.

>>> l = []

>>> s = ""

>>> l < s

True

>>> s < l

False

So, this means that... err... String is greater than list. Why is that? Well, because L is before S in alphabet. Yeeeeeeeah! The most logical and intuitive choice there is. Well played. Once again Python 3 is much better and this kind of comparison produces TypeError.

Let's talk about string methods. We have methods like find, index and isdigit. What would the following return?

>>> s = "foobar"

>>> s.find("baz")

It returns -1 as the string "baz" is not found. What about another example.

>>> s.isdigit()

Yes, it returns also... no. It returns false. Not -1, but false. Strange... But hey! We can always use index!

>>> s.index("baz")

Which is exactly like find, but it returns ValueError instead of -1 (or false), when needle is not found. Three methods, three completely different return values, when needle is not found. Damn, it's easy.

Strings have even more methods. For example s.isdigit() returns whether the string is numeral or not (true/false). And when you want to know how long the string is you just write s.lenght()... oops, that does not exists. You need to use a function for that. len(s) gives you the correct answer. Sad, but true. In this case I really miss Java.

Then data structures. Let's first define two functions:

def f1(i):

    i += 1

def f2(l):

    l.append(1)

And then let's use them.

>>> ii = 2

>>> f1(ii)

>>> ll = [2]

>>> f2(ll)

What would be the values of ii and ll now? If we have been programming with C or C++, we would definitely guess that they would not change, but with Python the function with an integer parameter only gets a copy, but with list the function gets a reference. So the output is:

>>> ii

2

>>> ll

[2, 1]

Was this the case with Java, too? I don't remember anymore. But ok, so data structures are passed on as references. I can live with that. It's actually a good way. No problem. I just have to know it. How can I add data to my data structure? With a list like this:

>>> a = []

>>> a.append(1)

>>> a

[1]

>>> a[1] = 2

IndexError

>>> a[0] = 2

>>> a

[2]

So the append method resizes the list and after that we can manipulate it with the []-operator. Sounds a bit stiff. What about dictionary?

>>> d = {}

>>> d[0] = 1

>>> d[1] = 2

>>> d

{0: 1, 1: 2}

>>> d.append(1)

AttributeError

So with dictionary we can use data sructure more loosely, but not in the same way. NOT IN THE SAME WAY! We need to learn not to use append. Have you ever used e.g. C++ STL? Different data sructures have very similar interfaces - easy to learn, easy to use. What about removing an item?

>>> a.pop(0)

2

>>> a

[]

>>> d.pop(0)

1

>>> d

{1: 2}

Wow! We have a nice interface that works in the same way with both data structures. Damn, this is just how it should be. But is there something more? Yes... There is del.

>>> a.append(7)

>>> a

[7]

>>> del a[0]

>>> a

[]

This works also with dictionary. So, if you hate object-oriented programming, you can always use del statement. How can you add an item to a list without append? I think you can't. With del you can also remove slices from a list. Why can't you do this with some method? Use method to add (, but not with dictionary!), use statement to delete. As clear as hell.

What about rounding?

>>> f = 2.5

>>> f

2.5

>>> round(f)

2

Yes, you read it correctly, but this doesn't mean that Python rounds always just taking the decimal part out.

>>> f = 2.6

>>> f2 = 3.5

>>> round(f)

3

>>> round(f2)

4

Python has implemented the "bankers' rounding" which rounds a half to even. I think this is good, so it should not be even in this blog post? No, it should not. It's just one thing that Python does differently.

Then there is this object-oriented way of doing things. Let's define a class with an attribute.

class Cc:

    foo = "baz"

c = Cc()

print(c.foo)

So we can access its attribute. One of the corner stones of object-oriented programming is data hiding. Let's make the attribute private.

class Cc:

    __foo = "baz"

c = Cc()

print(c.__foo)

AttributeError

Now we got an attribute error, but we can still access the private part if we want to.

print(c._Cc__foo)

I like OO ways and this is not the best way to handle things (according to me). But this is the Python way. Someone put it nicely in the Internet:

"Python does not need to protect anyone from assigning a value to a member variable, because:

A) In Python you cannot accidentally make a typo such that a comparison turns into an assignment.
B) Python developers do not make mistakes.
C) All of the above.
D) What was the question again?"

Who am I to complain?

The last thing I want to point out is the use of colon. Why do we need to use it? In most of the cases with Python you write one thing, one line. That's why there is no ; after variable assign. So why do we need to put a colon after a class name, function definition or while loop? Could it be handled by a new line? Just wondering.

In a summary: Python is a great language, but I prefer something else - at least for now.

Aiheet:
Kirjoittanut: Erno Vanhala 9. marraskuuta 2012 - 21:38

Maaliskuussa Oulun yliopistossa väitteli Paavo Huttunen aiheesta "Spontaanit käsienliikkeet VHF-alueen heikon sähkömagneettisen säteilyn kenttägradienteissa". Eli siis työssä tarkasteltiin voiko "kaivon paikkaa katsella varvulla". Väittelytilanteeseen päästäkseen Huttunen oli saanut työnsä hyväksytettyä ohjaajallaan ja esitarkastajilla. Jopa vastaväittäjä hyväksyi työn. Tämä jälkeen väitöstilaisuudessa läsnäollut yleisö oli tyrmännyt työn ja lehdet alkoivat siitä kirjoittaa. Normaalisti yleisö on täysin hiljaa koko väitöstilaisuuden ajan, mutta tällä kertaa yliopistossa oli menossa läpi täysin huuhaata oleva väitöskirja, joten jonkun oli pakko puuttua asiaan. Viime kuussa sitten vihdoin uutisoitiin, että Oulun yliopisto on hylännyt väitöskirjan. Työ ei antanut mitään oikeita todisteita siitä, että niitä kaivoja voisi tuosta noin vaan tunnistella varvuilla - tai siis käsin jos tarkkoja ollaan. On jotenkin kyllä käsittämätöntä, että tällainen työ oli (15(?) vuoden yrittämisen jälkeen) päässyt väitöstilaisuuteen asti. Mutta kyllähän Vilénkin aikoinaan sai Oulusta maisterin paperit vaikka työnsä plagioi...

Maailmaan mahtuu kaikenlaista pseudotiedettä. Edelleen.

Kirjoittanut: Erno Vanhala 31. lokakuuta 2012 - 19:47

Pohdin tässä päivänä eräänä pikaviestimien käyttöäni. Miten sitä on tässä vuosien saatossa tullut keskusteltua tuttujen kanssa. Pistin kuvaajaan myös sähköpostin, vaikka se nyt ei pikaviestin olekaan. Sähköposti oli kuitenkin se mistä sähköinen kommunikointini lähti liikenteeseen ja se on se mitä ei nykypäivänä tule käytettyä juuri missään muualla kuin töissä työasioiden hoitoon. Niistäkin monet jutut hoituisivat paljon kätevämmin muilla tavoilla, mutta että yliopistossa käytettäisiin moderneja tekniikoita... En usko Wink

Kun jonkun kanssa piti päästä oikeasti juttelemaan, niin aluksi käytössä oli ICQ, mutta se korvaantui lukioaikoina IRCillä. Lappeenrantaan muutettuani rinnalle tuli myös mese ja vähitellen irkin käyttö väheni ja väheni. Ei sen takia, etten haluaisi sitä käyttää vaan sen takia, että muu jengi lopetti irkkailua. Mesen valta oli aika vahva viitisen vuotta sitten. Tilanne pysyi muuttumattomana vuosia. Skype tai Facebookin tsätti eivät ole oikein omassa käytössä saaneet sijaa. Tämän vuoden ilmiö on sitten ollut mesen kuolema. Ei minulla ole kontakteissa enää kuin yksi aktiivinen mesettäjä. Muutos on ollut todella nopea. Tilalle on tullut suurimmaksi osaksi Googlen Gtalk -palvelu. Käytän nykyisellään Pidginiä niin mesettämiseen, Facebook-tsättäilyyn kuin Gtalkkailuun, joten sineensä ei ole väliä mitä toinen osapuoli käyttää, omasta vinkkelistäni tsätti näyttää samalle koko ajan. Irkkailua hoidan eri ohjelmalla - ehkä vain jääräyttäni.

No, tämä oli taas tällaista tilastofriikin höpinää. Odotellaan kuoleeko irkki jossain vaiheessa kokonaa ja käyttääkö meseä enää ensi vuonna kukaan. Aika näyttää.

IM usage

Jaa niin mikä näistä on oma suosikkini? No irkki tietenkin. Muut eivät pääse edes lähelle Wink

Aiheet:
Kirjoittanut: Erno Vanhala 29. lokakuuta 2012 - 20:20

Ihan vaan tuli mieleen, että kun numerodataa on tarjolla, niin niistä saa kyllä aikaan ihan mitä vain mieleen juolahtaa. Eiliset vaalitkaan eivät menneet persuilta niin vallan hyvin. Voisi suorastaan sanoa, että huonosti.

Kyseessä ei siis ole vertailu alkuvuoden pressanvaaleihin vaan edellisiin ei-henkilövaaleihin, eli eduskuntavaaleihin. Numeroitahan ne vain on.

Aiheet:
Kirjoittanut: Erno Vanhala 24. lokakuuta 2012 - 16:04

Ylen Kari Haakana kertoo blogissaan, kuinka Jenkeissä on nyt sallittu tietokoneen ohjaamat autot kahdessa osavaltiossa (Kalifornia ja Nevada). Eli autoa ei enää aja ihminen vaan tietokone. Tämä siis ei ole enää science fictionia, vaan ihan todellista totta. Autoja on vielä tietysti aika vähän, mutta määrä ei varmasti tule ainakaan vähenemään.

Tätä kun peilaan Netflixin ja Spotifyn mukanaan tuomiin elämäntapojen muutoksiin, jään miettimään, että mikä on tulevaisuuden ihmisen statussymboli? Aiemmin musiikkipiireissä arvostusta saattoi saada sillä, että omisti vaikkapa tuhansia levyjä ja joitain oikein harvinaisiakin - tai hyllyssä oli tuhansien elokuvien kokoelma. Samoin on tietysti hienoa sanoa hiekkalaatikolla, että "meidän isälläpäs on mersu ja teillä vain fordi". Onko tilanteessa, jossa tietokone ajaa sitä autoa, merkillä mitään väliä? Saati, että omistaa itse sen auton, eikä se ole vaikka itseajautuva taksi, joka tulee paikalle kättä heilauttamalla. Edes kännissä kaahailulla ei voi enää päteä, kun tietokone noin niinkuin periaatteesta on aina selvinpäin.

"Ostin muuten 80 tuumaisen television" on ihan hyvä pelin avaaja, mutta mitä tapahtuu tilanteessa, jossa paneelin koko ylittää huoneen seinäpinta-alan? 200-300 tuumaisessa paneelissa on jo sovittamista. Mistä se sosilaalinen status sitten haalitaan, jos materiaalilla ei voi enää brassailla? Joskus kauan aikaa sitten ihmisillä ei ollut vielä rahaa käytössään ja arvostusta sai esimerkiksi osaamalla kalastaa tai takomalla hyviä työkaluja. Ihmisen omia taitoja, osaamista ja tietämystä pidettiin arvossaan. Pidetäänhän näitä piirteitä edelleen tietysti arvossa, mutta rinnalla on myös materiaalinenkin arvostus.

Steve Jobsilla oli ilmeisesti jossain vaiheessa elämäänsä asunnossaan vain joogamatto, stereot, lamppu ja teekuppi. Tarviiko sitä mitään muuta? Ehkä Jobs todella oli visionääri ja ymmärsi zen-asioista enemmän kuin moni muu. Kyllä mustakin nyt tuntuu, että täällä on vaikka mitä turhaa roinaa, josta voisi luopua kevyesti. Ehkäpä tässä sittenkin joskus mennään kohti Star Trekissä elettävää maailmaa, jossa omistaminen ei ole se kaikkein tärkein asia. Tai sitten ei. Aika näyttää.

Kirjoittanut: Erno Vanhala 19. lokakuuta 2012 - 21:40

Katsoin äsken Lapsia ja aikuisia -elokuvan ja olihan kyllä hyvä. Yksi parhaimpia suomalaisia, mitä on tullut nähtyä. Elokuvasta välittyi niin elämän vaikeus, parisuhteen hankaluus kuin rakastumisen ihanuuskin. Suosittelen ehdottomasti!

Elokuvan lisäksi uutta oli kanava, jota pitkin sen katselin. Netflix aloitti eilen Suomessa (vihdoin!) ja tulin nyt katsoneeksi ensimmäisen elokuvan palvelusta. Palvelua on nyt mahdollisuus käyttää tovi ilmaiseksi ja tämän jälkeen 7,99€ / kk ja jos vain nyt saan viriteltyä sopivan laitteiston - tai hommaan Netflixiä tukevan telkkarin - niin voisin kuvitella jatkavani tilausta.

Koko jakelumaailma on kyllä murroksessa tällä hetkellä. Olen ollut Spotifyn asiakas kesästä 2009 ja sen jälkeen olen ostanut vain muutaman musiikkialbumin. Lähinnä Roxette-julkaisut. Spotify on niin paljon helpompi. 10 euroa kuussa ja käytössä 18 miljoonaa kappaletta ajasta ja paikasta riippumatta. Netflix ja kumppanit todennäköisesti tekevät nyt saman leffapuolella. Olen keräilijäluonne ja siksi näitä eri sukupolvien hopeakiekkoja on hyllyihin kertynyt satoja ja taas satoja, mutta silti en nyt koe, että minun tarvitsisi omistaa jonkin elokuvan fyysinen kappale. Riittää, että saan katsottua sen erinomaisella laadulla. 

Tästä jäin pohtimaan ylipäätään fyysisen tavaran omistamista. Olen ollut aika materialisti, mutta väkisinkin tuli mieleen, että tarviiko olla? Star Trekissä hahmoilla on hyvin vähän omia henkilökohtaisia tavaroita tähtipaatillaan, kaikki sisältö on mahdollista saada "tietokoneelta", joten sille ei ole tarvetta. Ja holokannella voi sitten vaikka rakennella autoja, jos sikseen tulee. Onko tämä tulevaisuutta vai pelkästään scifiä? Ehkä zen-tyyppinen elämäntapa voi olla ihan varteenotettava. Pitää pistää korvan taakse.

Oli miten oli, viihteen ja hyödyllisenkin sisällön nettijakelu on koko ajan kasvamaan päin. Onko Anttilassa enää 10 vuoden päästä myynnissä musiikkia tai elokuvia ollenkaan? Tiedä häntä. Maailma muuttuu joka tapauksessa Smile

Aiheet:

Sivut