Kirjoittanut: Erno Vanhala 2. syyskuuta 2017 - 13:17

Brittilehti Daily Mail teki artikkelin suomalaisesta turkistarhauksesta. Aihe on… jännä. Tai oikeastaan sen ei pitäisi enää olla mikään aihe muualla kuin historian kirjoissa. Turkistarhaus on kielletty muun muassa Isossa-Britanniassa aikoja sitten, mutta Suomessa se on edelleen sallittua. Asiaan yritettiin saada muutosta viimeksi alkuvuodesta 2013, kun kaikkien aikojen ensimmäinen kansalaisaloite kaatui eduskunnan äänestyksessä.

Naali

Kuva: Oikeutta eläimille

Saarivaltakunnassa kauhistellaan Suomessa olevia lihotettuja naaleja (mutta samalla myös pukeudutaan täällä kasvatettuun turkikseen – kaksinaismoraali, anyone?) ja olisi syytä täällä kotomaassakin. Kuvan kaltaisen eläimen ei mitenkään voi kuvitella nauttivan olostaan. Lihotettu valtavan ylipainoiseksi asumaan häkissä. Tulee mieleen isäni kertoma tarina, jossa joulukinkuksi kasvatettu possu potkittiin aina ennen teurastusta paksuksi, jotta syömistä riitti enemmän. Näistä ajoista on tultu paljon eteenpäin, mutta matkaa riittää vielä.

Koko EU:n alueella on kielletty kissojen ja koirien turkisten myynti, tuonti, valmistus yms. toiminnan epäeettisyyden vuoksi. On jotenkin kestämätöntä ajatella, että koiran turkiksen käyttö on epäeettistä, mutta kettu on täysin ok.

Turkistarhaus tultaneen kyllä kieltämään, niin Suomessa, kuin koko EU:n alueella. Ajankohta on vain auki. Tässä olisi Suomella hyvä paikka näyttää, että kuulumme sivistysvaltiohin ja otamme myös eläinten oikeudet tosissaan. Omaan ajatusmaailmaan kävisi ehdotus, että vuoden päästä kasaisi uuden kansalaisaloitteen, jonka voisi sitten toimittaa seuraavan eduskunnan käsittelyyn. Luottoni nykyisen hallituksen tekemisiin on olematon, mutta seuraava on taas muutaman vuoden nuorempi ja sivistyneempi – eikös?

Kirjoittanut: Erno Vanhala 20. elokuuta 2017 - 12:47

Seitsemän nimen tyttö taitaapi olla nyt kuudes lukemani kirja, joka käsittelee Pohjois-Koreaa ja sieltä paenneita ihmistä. Hyeonseo Leen ja David Johnin kirjoittama kirja on ylivoimaisesti paras näistä lukemistani teoksista. Se on kuin loistavalla juonella varustettu fiktiivinen trilleri, jonka tapahtumat ovat kuitenkin totta. Jokainen luku jättää lukijansa cliffhangeriin ja tarina kulkeutuu eteenpäin kuin Dan Brownin teoksissa ikään. Tätä kirjaa ei voi olla suosittelematta.

Pohjois-Korea on ainut paikka maailmassa, jossa kansalaisilla ei ole oikeuksia. Ei edes ihmisoikeuksia. Kimien diktatuuri on tappanut miljoonia ihmisiä. Milloin suvun tarina tulee sitten päätökseen? Nykyinen ydinaseilla leikkiminen ja mannertenvälisten ohjusten rakentelu antanee osviittaa, ettei maa pysy enää kauaa pystyssä. Jos Pohjois-Korea käyttää aseitaan Etelä-Koreaa tai Yhdysvaltoja vastaan, on maan taru ohitse muutamassa kuukaudessa. Tai voi olla, että Trump tekee ennaltaehkäisevän iskun, mikäli Pohjois-Korean ydinaseohjelma koetaan liian vaaralliseksi. Tai sitten tilannet jatkuu kiristyneenä pattitilanteena edelleen.

Kiinalla on tietysti monet avaimet käsissään. Kiina voisi lopettaa loikkareiden palauttamisen Pohjois-Koreaan, jolloin maasta virtaisi kansaa pois, eivätkä Kimien orjat enää työskentelisi kultin hyväksi. Mitä nopeammin Pohjois-Korean diktatuuri kaatuisi, sen parempi.

Kimien kultissa on myös paljon uskonnollisuuteen verrattavaa. Palvonta on käsittämätöntä. Maan sankareina pidetään ihmisiä, jotka pelastavat Kimien muotokuvia palavista taloista, vaikka kaikki muu tuhoutuisi. Eihän tällainen ole tervettä. Monet entiset uskonlahkojen edustajat pystyvät samaistumaan Pohjois-Korean oloihin. Päätökset tulevat ylhäältä ja kansan on niitä sokeasti toteltava ja oma ajattelu on kielletty. Ei niin kaukana Jehovan todistajista tai lestadiolaisuudesta?

Jos etsit hyvää lukemista loppukesään, tässä on 5/5 vaihtoeho.

Kirjoittanut: Erno Vanhala 29. heinäkuuta 2017 - 23:17

Gessle

Taas tuli pyörähdettyä keikkamatkalla. No, edellisessä kunnon keikasta olikin jo pari vuotta, mutta kun kerran Gessle keväällä uuden albumin pukkas ulos ja kiertuetta perään, niin tässähän tuli oikein hyvä reissuhetki.

Keikka itsessään oli hyvä, vaikkei top kolmoseen päässytkään. Skanssen ei keikkapaikkana pärjännyt esim. Sjöhistoriskalle, jossa tuli pyörähdettyä melko tarkkaan 10 vuotta sitten (10 vuotta!?!?!). Biisilista oli hyvä, vaikkakaan ei kovin yllätyksellinen. Tosin, kun peräkkäin pystyy latomaan parikymmentä hittiä, niin ei kai sitä nyt voi valittaa? Gessle esiintyy ensi kuussa Vaasassa ja Porvoossa ja voin kyllä tätä show'ta suositella täysin rinnoin kaikille :)

Muutein reissussa tuli ravattua Tukholman metrolla ja ratikalla enemmän kuin aiemmin yhteensä ja Hermanssin vegebuffet oli jälleen erittäin maittava. Sääkin suosi, vaikka alustavasti ennusteet näyttivät siltä, että keikan aikana oiisi satanut – onneksi ei.

Tämä reissuhan oli joululahja Ainolta, joten suuri kiitos menee sinne suunnalle, kuut kuut <3

Kirjoittanut: Erno Vanhala 26. kesäkuuta 2017 - 11:54

Pyörähdin ennen juhannusta lappeen Rannoilla polttareissa. Vaikkei viime vuonna mitään “koti-ikävää” ollutkaan Saimaan rannoille, tuntui kaupunki nyt taas tauon jälkeen (Minkä tauon? Siellähän on kissanristiäisiä koko ajan) oikein kotoisalta – ja ennen kaikkea rauhalliselta. Kuinka moni yliopisto maailmassa oikeasti sijaitsee niin luonnonkauniin järven rannalla?

Suomen korkeakoulukenttä on paraikaa murroksessa. Lukuisat ammattikorkeakoulut ja yliopistot ovat yhdistyneet viime vuosina. Osa on yhdistynyt vain “paperilla”, mutta monet ovat yhdistyneet myös fyysisesti yhteen paikkaan. Aalto-yliopistokin on nyt päättänyt juurtua Otaniemeen yhä tiukemmin (kuka olisikaan arvannut). Duaalimallin poistuminen on myös otsikoissa vähän väliä, ja oletettavaa voisi olla että se jossain vaiheessa saa kenkää, vähintään paikoissa joissa AMK ja yliopisto operoivat valmiiksi saman lipun alla. Itse olen mukana Tampereen uuden yliopiston rakennustöissä, joten aihe liippaa läheltä. Tässä postauksessa käsittelen kuitenkin Lappeenrannan teknillistä yliopistoa – LUT:a.

LUT on itsekin ollut murroksessa. Kuluja on karsittu, tiedekuntia yhdistetty, betonia korjattu ja yhdistymisiä rakennettu. LUT yhdistynee niin Saimaan AMK:n kuin Lahden AMK:n kanssa, eikä tarvitse hirveän pitkään pohtia mikä on tulevaisuudessa tämän konsernin ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun, XAMKin, tulevaisuus: yhdessä vaiko erikseen. Kyseiset organisaatiot ovat nimittäin lähes täysin limittäin, ja miehittävät pitkälti samoja paikkakuntia.

LUT:lla vaihtui myös rehtori vuosi sitten, kun entinen sai luvan lähteä kesken kautensa. Samoihin aikoihin LUT School of Business:n johtaja laitettiin kiertoon ja siitä lähtien ovat puhaltaneet uudet tuulet. Olen itse seurannut tilannetta etäältä Tampereelta, mutta koska ihminen voi lähteä LUT:lta, mutta LUT ei ihmisestä, olen kuitenkin kiinnostunut siitä, mitä Lappeenrannassa tapahtuu.

Juha-Matti Saksan tulo rehtoriksi oli hyvä veto ja hän ei ainakaan taloa konkurssiin saa ajettua, koska Saksa selkeästi osaa työnsä mikäli sosiaalista tai perinteistä mediaa on uskominen + olen vielä itsekin kaverin kurssilla aikoinaan istunut; hyvää settiä.  Täysin eri asia on tietysti se, mitä sitten Arkadianmäellä päätetään (jahka eduskuntatalo tulee remontista). Pienenä tekijänä LUTin on pakko puskea järkyttävän hyvää (tieteellistä) tulosta sekä toistuvasti nostaa enemmän kuin oman painonsa kaikenlaisissa kansainvälisissä mittareissa, jotta paikka suomalaisten yliopistojen kärjen tuntumassa yliopistokentällä saa jatkua. Luonnollisesti yliopiston rooli Lappeenrannnan kaupungille on valtava, koska on hyvin todennäköistä, että koko kaupunki ja sitä myötä periaatteessa maakunta tipahtaisi kuihtuvien alueiden kastiin Kouvolan, Varkauden, Outokummun ja kumppaneiden kaveriksi. Tämä siis, mikäli kaupungin ja samalla koko maakunnan ainoa yliopisto karsitaan pois suomalaiselta yliopistokentältä.

Kun itse aloitin opiskelut 2004, oli yliopistolla tietotekniikan osasto. Sittemmin se yhdistyi tuotantotalouden kanssa teknistieteelliseksi tiedekunnaksi. Tämän jälkeen tietotekniikka hajotettiin kahtia ja yhdistettiin puoliksi tuotantotalouden kanssa yhteen kauppatieteiden kanssa; toinen puolisko joka koostui lähinnä laskennan ihmisistä lähetettiin viettämään laatuaikaa matemaatikkojen sekä fyysikoiden kanssa luonnontieteiden tiedekuntaan. Tässä välissä tietotekniikka oli kerran “kabineteissa” vaihdettu pois Lappeenrannasta kokonaan osana teknillisten yliopistojen yhdessä suunnittelemia päällekäisyyksien poistoja, mutta tämä ei tuolloin onnistunut. Tietotekniikan opetus ja tutkimus sai jäädä Saimaan rannalle, mutta kovin vahvaksi ei henkiin jäänyttä kokonaisuutta voinut luonnehtia. Tämä osittain siksi, että LUT:n hallintojumpan kanssa samaan aikaan Lappeenrannan paikallisen AMK:n puolella tietotekniikka ajettiin alas ja heidän viimeiset aateekoota ja iiteetä taitavat insinöörinsä valmistuivat jo aikoja sitten.

Olen monesti kuullut puhuttavan, että voiko yliopistoa olla ilman tietotekniikan opetusta (/tutkimusta), mutta olemmeko päätymässä tilanteeseen, jossa Lappeenrannassa tätä tullaan kokeilemaan? LUT on vahvasti brändiytymässä ilmastonmuutoksen taistelussa kärkinimeksi. Tämä on hieno asia – todella hieno. Kun katsoo LUTin strategian painopisteitä, ei voi kuin nyökytellä. Nämä ovat kaikki tärkeitä asioita sekä yleviä päämääriä.

Strategia ei kuitenkaan suoraan mainitse tietotekniikkaa. Puhutaan kyllä tieteellisestä laskennasta (toinen puoli entisestä tietotekniikan osastosta), mutta tässä rooli on hyvin matemaattislähtökohtaisella ratkaisulla, ei itselle tutummalla ohjelmistotekniikalla.

Maininnat digitaalisesta yhteiskunnasta (on kyllä sellainen muotisanahirviö, että ihan heikottaa) pitävät tietysti sisällään paljon ohjelmistoteknistä osaamista, mutteivät nosta sitä mihinkään keskiöön: digitaaliset jutut ratkaisevat ongelmia, mutta eivät suoranaisesti ole tietotekniikkaa kuin tekniseltä toteutukseltaan. Tämä on arvatenkin osa sitä yhtälöä, jolla tietotekniikan olemassaolon päättyminen voitaisi perustella: ainahan jostain koodari saadaan kun idea on kerran keksitty?

LUT haluaa siis rakentaa brändiä, johon ei kuulu tietotekniikka, kuten sen muistan omilta opiskeluvuosiltani. Onko tällainen näkemys sitten pitkällä tähtäimellä toimivaa? En tiedä, todennäköisesti ei. Mutta onko yliopistolla resursseja pyörittää nykyisenkaltaista yhdeksän koulutusohjelman/tutkimusalan organisaatiota? Onko siinä edes mitään järkeä? En tiedä, todennäköisesti ei.

Tietotekniikkaa ei siis saatu aikoinaan vaihdettua TTY:n kanssa päittäin tuotantotalouteen, joten nyt ulkopuolisen silmin näyttää siltä, että se tapetaan sisältä käsin. Tietotekniikka (se, joka on osa School of Business:tä) on aivan uskomattoman aliresursoitu. Laskentatavasta riippuen listoilla on 1-3 professoria ja kourallinen muita työntekijöitä. Konkreettisen esimerkin tästä pienentymisestä antaa vertailu vuoteen 2004. Kun aloitin opiskeluni, oli TiTellä käytössään yhden rakennusvaiheen kolme ylintä kerrossa, toistasataa tutkija- ja opettajakunnan jäsentä sekä oma sisäinen puhelinluettelo, kun nyt vuonna 2017 “TiTe” sijaitsee yhden rakennusvaiheen yhdessä päädyssä yhdessä kerroksessa, eikä saa käyttöönsä edes koko päätyä, vaan jakaa sen hallinnon ihmisten sekä tuotantotalouden opettajakunnan kanssa. Hallinnollisesti “TiTe” ei ole enää kahteen vuoteen ollut edes päättämässä omista asioistaan, toimintaa johdetaan tuotantotalouden professorikunnan voimin.

Näillä resursseilla tulisi siis ihmisten opettaa kaikki kurssit (44kpl), ohjata kaikki kandi- ja diplomityöt, ohjata jatko-opiskelijoiden väitöskirjat, hoitaa jäljellä olevat hallinnolliset asiat, pyörittää projekteja ja tämän päälle vielä tehdä tutkimusta, jonka pohjalta saadaan yliopistolle mainetta. Tähän päälle vielä fakta, ettei yliopistosta helposti saa vakiduunia (itsellä oli 8 vuoden aikana n. 20 työsopimusta). Yllätyttekö, jos kerron tietotekniikalta lähteneen tutkijoita muihin yliopistoihin, ammattikorkeakouluhin, teollisuuteen ja sairaslomille? Hell yeah, lähdinhän itsekin Tampereelle töiden perässä.

Tuntuisi, että yliopiston johdolla olisi kaksi fiksua vaihtoehtoa: A) Myönnetään tosiasiat ja annetaan TiTelle kirvestä. Kituvan hevosen ruoskiminen ei ole kenenkään mielestä kaunista katseltavaa tai sitten B) kaksinkertaistetaan resurssit, jolloin ihmiset eivät pala loppuun vaan on mahdollista tehdä jotain muutakin kuin pitää kaksin käsin koulutusohjelmaa pystyssä. Tutkimuksellisessa mielessä myös se, että poistuva tutkijakunta korvataan yliopistolehtoreilla ei ole sekään kestävä tila, koska tässä yhtälössä tietotekniikan tutkimusosaaminen valuu talosta, ja jäljelle jää vain se toimintatapa, missä kerrotaan siitä mitä muut ovat jo keksineet. Siitä ei ole juuri iloa uutta puhdasta ekologisesti kestävää maailmaa rakentaessa.

Toisinaan on ollut myös ilmassa, että yliopiston School of Business on tuntunut käyttävän resurssejaan hieman kyseenalaisesti. Akateeminen neuvosto on pariin kertaan ehdottanut viiden vuoden dosentuuria henkilöille, joiden akateemiset meriitit eivät ole edes kyseenalaisia, koska niitä ei edes ole. Vai miltä tuntuisi dosenttina henkilö, jonka h-indeksi on 2 ja Google Scholarin tarjoama citation luku 25? Vertailun vuoksi, näihin lukemiin päästäkseen riittää normaalisti se, että on saanut väitöskirjan tekemisen aloitettua aiheesta, joka juuri sillä hetkellä sattuu suurta yleisöä kiinnostamaan. Jos nämä ovat vaatimukset, voisin näillä spekseillä itsekin hakea dosentuuria! (Ja toivottavasti sitä ei myönnettäisi, koska en ole päivääkään toiminut varsinaisena tohtori-tason tutkijana, ja tältä pallolta pätevämpiäkin hakijoita pitäisi löytyä minkä tahansa yliopiston henkilökuntaravintolaan sisään kävelemällä. Oikeastaan mihin vuorokauden aikaan tahansa.)

Dosentiksi on kuitenkin päästy h-indeksillä 6 ja citation luvulla 106.  Vielä hämmentävämpi on toinen esimerkki, jossa professorin titteli irtoaa 134 sitaatilla ja h-indeksillä 6. Tämä ei myöskään ollut ainutkertainen tapahtuma;  myös tulostaulun lukemat 261 ja 10, tai 222 ja 9, ovat riittäneet professuureihin. Samaan aikaan huomattavasti meritoituneimmille tutkijoille tarjotaan resursseiksi lyhyitä työsopimuksia, eikä arvostusta näy vaikka suurennuslasilla etsisi. Vaikka ihminen toisi taloon rahaa ja ylittäisi kaikki hänelle esitetyt vaatimukset edessä on työsopimuksen päättäminen, tai ainakin löysään – vaikeina aikoina kovaa tahtia kiristyvään – hirteen roikkumaan jättäminen. Nämä ovat ikäviä asioita ja niistä jää mielikuva, että kuppikunnat ovat pieniä ja kavereille täytyy saada dosentuuri/professuuri, mutta pätevyys on aivan toissijaista. En usko, että millään yliopistolla on varaa valita hakijoista huonompia – mutta erityisen huono ratkaisu tämä on pienelle yliopistolle, joka joutuu perustelemaan olemassaoloaan ministeriölle. Vielä rautalangasta: jos dosentuuria ehdotetaan henkilölle, jonka h-indeksi on 2, niin kyseessä on joko tieteentekijöiden ihmelapsi tai sitten jossain on mennyt pahasti pieleen. Laitan panokseni jälkimmäiselle vaihtoehdolle.

Mihin sitä tietotekniikan osaamista sitten tarvittaisiin ihan käytännöllisellä tasolla? Tietotekniikkaan liittyviä opinnäytetöitä on nimittäin ohjattu muuallakin kuin tietotekniikan koulutusohjelman ympyröissä. Seuraavassa on muutama lainaus näistä töistä. Jätän tarkoituksella merkkaamatta, mikä näissä on pielessä. Tietotekniikan ammattilainen mukana ohjauksessa ei olisi ollut pahitteeksi.

“Suljetun lähdekoodin ohjelmistojen kehittäjillä on aina jonkinlainen vastuu ohjelmiston virheistä ja sen aiheuttamista ongelmista.”

“Käytännössä nämä kaksi suuntausta tarkoittavat samaa asiaa ja englanniksi niistä käytetäänkin yhteisnimitystä FOSS (free and open software).”

“Suljetun lähdekoodin virheiden korjaukset tekevät luotettavat ammattilaiset”

"Liiketoiminta-analytiikka on yksi ratkaisu big datan käsittelyyn ja analysointiin"

Ongelmat ovat enemmän tai vähemmän pieniä, mutta eivät kuitenkaan kuulu opinnäytetöihin.

Jotta ei mene pelkästään arvosteluksi, niin tässä voisi vielä pohtia opetuksen kehittämistä. Vielä ollessani talossa oli puhetta, kuinka opintojaksojen määrää voitaisiin supistaa. Siellähän oli siis päällekkäisyyttä (varsinkin kauppatieteiden ja tuotantotalouden kesken). Nyt voinen ilokseni todeta, että varsinkin tuotantotalous on ilmeisesti onnistunut päällekkäisyyksiä karsimaan. Sähkötekniikan yli 10 prosentin nousu sitä vastoin ihmetyttää, mutta kaipa siellä ihan loogiset syyt ovat taustalla.

*Late sisältää matikan ja fysiikan. 2004 == titen tuottamat matikan opintojaksot + säten tuottamat fysiikan opintojaksot ja Tite sisältää älykkään laskennan.

Kannattaa myös huomata, että tietotekniikan koulutusohjelman tuottamien opintojaksojen määrä on toiseksi alhaisin koko talossa. Tämä ei itsessään ole vielä huolestuttavaa, mutta jos selaa opinto-opasta enemmän huomaa, että mukana on hieman mielenkiintoisia kursseja, kuten “Software Business Development”  ja “Visitor’s Viewpoint on Software Engineering”. Ensimmäinen kuulostaa vahvasti kauppatieteiltä ja jälkimmäinen mahdollistaa aivan mitä vain. Nämä eivät kumpikaan itsessään ole huonoja asioita, mutta ensimmäinen viittaa vahvasti siihen, että tietotekniikan koulutusta siirretään koko ajan kauemmas tekniikasta, ja jälkimmäinen sitä että ohjelmaa pidetään väkisin pystyssä koska talossa ei enää ole tarpeeksi omaa väkeä. Tulisiko tämä sitten vain myöntää kunnolla ja siirtää tietotekniikka pois omasta koulutusohjelmastaan (jonka resurssit ovat olemattomat) ja rakentaa tuotantotalouden tai kauppatieteiden alle datan käsittelyyn(?)/databisnekseen keskittyvä pääaine?

Tällaisia spekulatiivisia ajatuksia pöllähti mieleeni, kun olen entisen työnantajani edesottamuksia sivusta seurannut. Kuten todettua, suomalainen yliopistokenttä elää murrostaan; jaksamisia jokaiselle korkeakoululle. Toivon vain, ettei tieteen tai opetuksen taso pääse laskemaan.

Kirjoittanut: Erno Vanhala 21. kesäkuuta 2017 - 19:42

Viimeiset pari viikonloppua ovat olleet vauhdikkaita Suomen poliittisella kentällä. Ensin Jussi Halla-ahon valinta Perussuomalaisten johtoon hajotti puolueen kahtia ja seuraavana viikonloppuna Vihreät unohtivat yhden laatikollisen ääniä Helsinkiin. Tekeville sattuu.

Vihreiden johtoon nousi ikäiseni Touko Aalto. Äänestin itse ensisijaisesti Aaltoa, vaikka koin myös paljon yhtäläisyyttä Olli-Poika Parviaiseen. Kuitenkin tässä haettiin keulakuvaa Vihreille, joten päädyin rankkaamaan Aallon Parviaisen edelle.

Olen kerran nähnyt Touko Aallon livenä ja lueskellut hänen FB- ja Twitter-päivityksiään jo pitkän aikaa. Näin Vihreiden jäsenenä näin vähän punaista(?!), kun Ville Niinistön FB-päivitykset lipsuivat hiljalleen populismin puolelle. Tätä en halua nähdä Vihreissä – enkä kyllä missään muussakaan puolueessa. Tämä sulki myös Emma Karin pois omalta listaltani. Kari on naamakirjassa esiintynyt hyvin samankaltaisesti kuin Niinistö ja omaan makuuni siinä on liikaa populismia. Toivon, että Aalto ei siihen nyt sorru.

Onko Vihreät pääministeripuolue kahden vuoden kuluttua? Toivotaan, että Touko jatkaa Niinistön kaudella luotua nostetta entisestään ja 2018 poimitaan sitten hedelmiä isosti!

Aiheet:
Kirjoittanut: Erno Vanhala 1. kesäkuuta 2017 - 20:00

Tässä tuli viime vuonna pyöräytettyä uusi kirjahylly ja tänä keväänä vielä kaksi lisää. Nyt on tilaa ja yhtään kirjahyllyä en rupea enää tekemään. Alkaa maistua hieman puulta. Kai näillä nyt pari vuotta pärjää? Jos tässä jotain innostun rakentamaan niin olohuoneen pöydän. Siihen on jotain ideoita, mutta ajatus ei ole vielä tarpeeksi selkeä, jotta voisi ruveta työstämään.

Kirjahyllyt

Aiheet:
Kirjoittanut: Erno Vanhala 10. toukokuuta 2017 - 19:56

Pääsin Teslan puikkoihin tuossa ennen pääsiäistä, kun Aino oli sellaisen Vincitiltä aiemmin voittanut viikonlopuksi käyttöön. Ja kyllähän biili maistui! Model S oli selkeästi paras – ja myös tehokkain – auto, jota olen koskaan ruorannut.

Jo ensimmäisestä kiihdytyksestä tuli sellainen olo, ettei polttomoottoria kaipaa alle enää ollenkaan. Pyörille valui sen verran paljon tehoa välittömästi, että tuli kerrankin liimauduttua penkkiin kiinni. Sähkömoottori vääntää, oli kierrokset mitä tahansa, ja sen kyllä huomasi. Ajettavuudessa polttomoottori ei pärjää missään muodossa.

Autona alla oli vanhempi Tesla, joten se ei osannut itse ajaa, vaan täytyi ihan itse kääntää rattia. Olisi ollut mukava päästä koittamaan autopilottia, mutta tällä erää se jäi kokematta. Autolla oli jo työnnetty toistasataatuhatta kilometriä, joten mikään pinta ei suoranaisesti kiiltänyt uutuuttaan, mutta toisaalta mikään ei myöskään ollut rikki, vaan kaikki laitteet toimivat kuten pitikin.

Navigaattori pelasi kuten pitikin ja autossa pystyi soittamaan Spotifyta joko natiivisti tai sitten puhelimesta bluetoothin kautta. Molemmat toimivat ok. Auton viihdejärjestelmän käyttöliittymä olisi kyllä kaivannut vielä säätöä. Nyt hyppäsimme auton puikkoihin lukematta mitään manuaalia ja joku tovi piti kiertää katuja ennen kuin musiikintoiston ja muiden featurejen logiikan hahmotti. Eikä nykypäivän käyttöliittymältä pitäisikään vaatia mitään manuaalin lukemista; sen tulisi vain toimia. Käyttökokemus kosketusnäytöstä ei siis saa täysiä pisteitä.

Tietysti, kun höpistään sähköautoista, tulee puheeksi lataaminen. Alla oli 60kWh:n Model S, eli siis pienimmällä akustolla varustettu malli. Toimintasäde oli sitä kautta myös lyhin, n. 220 km sekavaa ajelua. Kaupungissa pystyy ajelemaan enemmän, motarilla vähemmän. Toijalan absilla on lähin Teslan oma latauspaikka, jossa auton voi ladata ilmaiseksi ja sitä optiota tulikin sitten käytettyä, kun Turussa pyörähdimme. Auto lataantui kivasti sillä aikaa, kun itse kävin vessassa ja söin sämpylän. Turun lähellä Paimion supercharger tuli myös testattua ja tämän lisäksi Turussa Citymarketin ja Ikean latauspisteet (nämäkin ilmaisia). Kaikki toimivat kuten pitikin. Jos oman Teslan hommaisin, niin haluaisin käyttööni suurimman (100kWh:n) akun, jotta matkaa voisi taittaa 400 kilometriä lataamatta.

Summa summarum, jos ostaisin auton, ostaisin sähköauton. Jos haluaisin parhaan mahdollisen saatavilla olevan auton, ostaisin Teslan Model S:n.

Auto autona: 5/5

Auto sähköautona 6/5

Auton viihdepuoli 4/5

Kuvan auto ei ollut ajossa, vaikka valkoinen olikin :)

Aiheet:
Kirjoittanut: Erno Vanhala 10. huhtikuuta 2017 - 21:27

Kiitos kaikille äänestäjilleni! Ekat vaalit ehdokkaana on nyt takana ja tunnelma on edelleen erittäin positiivinen. Vihreät otti maukkaan vaalivoiton ja astui puoluekentällä uusille urille ylittämällä kymmenen prosentin kannatuksen – ja reilusti. Hyvillä fiiliksin pystyi siis istuskelemaan vaalivalvojaisissa. Tampereella Vihreät saavuttivat 40% kasvun valtuuston paikkamäärässä. Suurimman puolueen paikkakaan ei jäänyt kauas. Jyväskylässä puolue kaappasi johtajan tittelin ja huimaa kasvua tapahtui myös muun muassa Turussa, Kouvolassa ja Lappeenrannassa. Yksi suurimmista loikista tapahtui Padasjoella, jossa Vihreät nostivat kannatustaan 17,1 %-yksikköä. Kouvolassa valtuustopaikkoja tuli 200% lisää. Ei huonosti.

Tampereella tuntuisi olevan kokonaisuudessaa nyt pätevä valtuusto. Sanna Marin oli melkoinen ääniharava ja päteväksi poliitikoksihan hän on jo aikoja sitten osoittautunut. Vihreät valtuutetut tulivatkin jo vaalityössä tutuiksi. Hyvältä näyttää!

Omasta ensimmäisestä ehdokkuudesta voisi sanoa sen verran, että kivaa oli. Toivottavasti ei jää viimeiseksi kerraksi. Sain 42 ääntä, mikä oli yli oman tavoitteen. Tarkoitukseni oli alun pitäen jakaa 500 nenäliinapakettia omalla naamalla. Tavara vaihtoi nopeasti omistajaa, joten hommasin vielä toiset 500 nenäliinapakettia. Tuli useamman kerran ostettua Prismasta vihreät nessut loppuun. Onneksi niitä näytti tulevan nopealla tahdilla lisää. Ja tarrojakin sai jostain Etelä-Ruotsista 24 tunnissa Tampereelle. Ei paha.

Nyt kun tietää mitä vaalikampanjan rakentaminen on, niin seuraavalla kerralla voinee sitten tykittää oikein kunnolla ja isommalla tiimillä. Nyt Aino, Mara ja Riksa olivat mukavasti apuna nenäliinojen kanssa. Heille suuri kiitos. Rahallisesti yksi ääni maksoi jotain 14-15 euroa ja ajallisesti noin tunnin. Neljän vuoden päästä kymmenkertainen panostus ja valtuustopaikka irtoaa?

Kirjoittanut: Erno Vanhala 29. maaliskuuta 2017 - 10:29

Suomessa on monia vaaleja, joista jokainen eroaa hieman toisistaan. On presidentinvaaleja, eduskuntavaaleja, kuntavaaleja (os. kunnallisvaalit), seurakuntavaaleja, europarlamenttivaaleja ja tulevaisuudessa vielä maakuntavaalejakin. Miksi sitten kannattaa äänestä kuntavaaleissa?

Valtakunnan mittakaavassa monet asiat päätetään EU-tasolla ja loput sitten eduskunnassa, mutta kunta- ja kaupunkitasolla päättäjät valitaan nimenomaan kuntavaaleissa. Kuntatasolla tehdään myös paljon jokapäiväistä elämäämme koskettavia päätöksiä: mm. minne perustetaan koulu, kuinka paljon opettajia palkataan (eduskunta määrittää maksimiluokkakoot, mutta kunnassa näitä voidaan säätää pienemmiksi) tai mihin kaavoitetaan uusia asuinalueita. Jos jostain puuttuu suojatie, jossain on tie huonossa kunnossa tai nuorisolta puuttuu skeittipaikka, niin näihin ongelmiin ratkaisut löytyvät omasta kunnasta. Kunta voi tarjota lapsille ilmaisen päivähoidon tai nuorille ilmaisen ehkäisyn, jos kunnan päättäjät näin haluavat. Kunnanhallitus voi myös päättää olla remontoimatta homekoulua tai kannustaa ihmisiä liikkumaan.

Kuntatasolla tehdään siis valtavasti päätöksiä, jotka vaikuttavat elämäämme harva se päivä. Näitä päätöksiä tekevät aivan tavalliset(?) kunnassa asuvat ihmiset, jotka on äänestetty valtuustoon. Valta on äänestäjillä.

Minua voi äänestää Tampereella numerolla 271 :)

Nenäliina

Kirjoittanut: Erno Vanhala 25. helmikuuta 2017 - 17:46

Tiede-lehti uutisoi vastikään tutkimuksesta, jossa todettiin sukupuolineutraalin avioliittolain vähentäneen itsemurhia Yhdysvalloissa. Mainitsin tästä Twitterissä Pasi Turuselle ja argumentoin sen puolesta, että Aito avioliitto -yhdistyksen ajama agenda haittaa ihmisten hyvinvointia. Turunen ei ottanut tähän mitenkään kantaa vaan julisti, että “SPN-liitot kylvävät tuhoa Ruotsissa”. Hän viittasi toiseen tutkimukseen jossa käsiteltiin naimisissa olevien parien itsemurhariskiä Ruotsissa. Tutkimuksessa vertailtiin samaa sukupuolta olevia pareja eri sukupuolta oleviin pareihin.

Luin nopeasti Turusen linkkaaman tutkimuksen tiivistelmän, jossa ei ollut mitään viittausta Turusen esittämään väitteeseen. Kommentoin tätä Turuselle, johon hän vain vastasi, että Tiede-lehtikö sitten esittää kausaliteetin. Tämän jälkeen Turunen arvosteli ikääni.

Ei Tiede-lehden artikkeli tietenkään riitä tarjoamaan kausaliteettiä. Tässä Turunen on aivan oikeassa. Päätin lukaista molemmat tutkimukset lävitse ja katsoa, mitä niissä oikeasti kerrottiin.

Molemmat artikkelit on julkaistu jufo-luokitelluissa lehdissä, joten perusasioiden, kuten vertaisarvioinnin, tulisi olla kunnossa. Suicide in married couples in Sweden: Is the risk greater in same-sex couples? on julkaistu 2016 ja Difference-in-Differences Analysis of the Association Between State Same-Sex Marriage Policies and Adolescent Suicide Attempts vastikään alkuvuodesta 2017. Molemmat ovat siis tuoreita tutkimuksia. Molemmissa käytetään aineistoina kansallisia data-arkistoja, joista löytyy satojen tuhansien ihmisten tietoja, kyselyitä, kuolinsyitä, etnisiä ryhmiä, asuinpaikkakuntien kokoja ja niin edelleen. Dataa on siis ollut tarjolla perattavaksi.

Turusen linkkaama artikkeli esittää otsikossaan kysymyksen ja artikkeli vastaa siihen aikalailla suoraan ja kiistattomasti: kyllä. Datan mukaan Ruotsissa samaa sukupuolta olevissa avioliitoissa ihminen tekee useammin itsemurhan kuin eri sukupuolta olevien avioliitoissa. Artikkelissa käsitellään dataa aikaväliltä 1.1.1996 – 31.12.2009. Tämä on omaan korvaan vähän jännä, koska Ruotsi salli sukupuolineutraalin avioliiton vasta 1.5.2009. Käytännössä koko tarkasteluvälin puhutaan rekisteröityneestä parisuhteesta. Tutkimus ei kerro miksi itsemurhariski on suurempi, mutta esittelee mahdollisina syinä muun muassa homofobian. Artikkelissa todetaan avioliiton solmimisen olevan hyväksi terveydelle. Ja “on myös evidenssiä, että tämä koskee myös seksuaalivähemmistöjä”. Artikkeli siis esittää juuri päinvastaisia argumentteja kuin Turunen kertoo sen esittävän! Sen sijaan, että sukupuolineutraalit liitot kylväisivät tuhoa, ne päinvastoin parantavat ihmisten hyvinvointia. En tiedä oliko hän itse lukenut artikkelia missään vaiheessa, vai oliko tämä pelkkä heitto sen toivossa, että maalitolppien liikuttelua ei huomattaisi.

Toisessa artikkelissa tarkastellaan Yhdysvaltalaisia nuoria ja heidän taipumustaan itsemurhiin erilaisten lakien alla. Taas kerran otoskoko on satojatuhansia, joten mistään aivan pienestä data-aineistosta ei ole kyse. Datan aikaväli on 1.1.1999 – 31.12.2015. Tämäkin artikkeli keskustelee jo olemassa olevasta tutkimuksesta, jossa puhutaan siitä kuinka samaa sukupuolta olevien avioitumisen kieltäminen vaikuttaa negatiivisesti ihmisiin. Ja käänteisesti, kun avioliitot sallitaan ihmiset voivat mielenterveydeltään paremmin. Tutkimuksessa kerrotaan kuinka sukupuolineutraalit avioliitot sallivissa osavaltioissa oli merkittävästi pienempi riski itsemurhiin lukio-opiskelijoiden keskuudessa. Ja tässä tutkimuksessa todellakin argumentoidaan sen puolesta, että nimenomaan sukupuolineutraalit avioliitot vähentävät itsemurhariskiä. Kausaliteetti löytyy, joskin perimmäinen mekanismi jää vielä hämäräksi.

Molemmat artikkelit painottavat yhteenvedossa päättäjien vastuuta sukupuolivähemmistöistä. Kuten jo aiemmin kirjoitin tutkijoiden keskuudessa on pitkään ollut konsensus siitä, että sukupuolineutraalit avioliitot ovat hyvästä. Aito avioliitto -ryhmä jatkaa oman agendansa ajamista, mutta tieteeseen sitä ei voi pohjata, sillä tutkimustulokset ovat heidän maailmankuvaansa vastaan. Vaihtoehtoisten faktojen maailmassa tietysti kaikki on mahdollista, mutta sellaiseen emme halua vajota.

Kuten jo todettua, haluan ajaa faktapohjaista päätöksentekoa ja kannatan tasa-arvoa. Nämä ovat vaaliteemojani.

Kirjoittanut: Erno Vanhala 19. helmikuuta 2017 - 21:40

Aito avioliitto -hanke koki karvaan pettymyksen, kun eduskunta jälleen kerran äänesti tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Vaikka monessa asiassa hallitus tuntuu haikailevan vanhojen asioiden pariin, tässä ei kuitenkaan niin tehty. Onneksi.

Ilmeisesti AA-hankkeen toinen keulamies Pasi Turunen otti asian raskaasti.  Yhdistyksen sivuilla Turunen julkaisi listan asioista, jotka eivät muutu, vaikka laki muuttuu. Juha Leinivaara kävi jo omassa postauksessaan listan kattavasti läpi, joten siitä ei ole tarpeen puhua.

Kuitenkin, sekä Leinivaara että minä panimme merkille listalla yhden oudon lauseen: “Yksikään tutkimus ei osoita, että lapsi tarvitsee kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa.“ En ole koskaan kuullut kenenkään tällaista väittävän, joten kysyin Turuselta suoraan Twitterissä asiasta. Vastaus tuli nopeasti:

Pidän Turusta sivistyneenä twiittailijana, mutta nyt taisin osua huonoon aikaan (Monet aito avioliittolaiset ovat suorastaan ilkeitä huutelijoita, mutta Turunen on onneksi sivistynyt. Toivon edelleen pääseväni joskus kahville juttelemaan kaverin kanssa). Kunnollisia perusteluja kaipaan edelleen. Tällainen ”hömpsönpömpsön”-asenne ei pitkälle kanna, jos tarkoitus on olla vakavastiotettava taho. Jos muilta kaipaa asiallista keskustelua, tulee sitä pystyä tarjoamaan itsekin.

Kuten jo aiemmassa blogauksessani aiheesta kirjoittelin, metatutkimukset ovat osoittaneet jo aikoja sitten, ettei samaa sukupuolta olevien avioliitot romahduta yhteiskuntaa, eivätkä pilaa lapsia. Päinvastoin. Mutta jos tieteellinen konsensus ei vastaa omaa maailmankuvaa, niin ihmisen on vaikea luopua omasta uskostaan. Se on meidän lajimme ongelma, jota evoluutio ei ole vielä korjannut.

Kuten Turunen itsekin ilmaisee, ei taistelu lopu tähän. Seuraava etappi on saada translaki kuntoon. EU on Suomea jo huomauttanut, ettei sukupuoltaan korjaavalta tulisi vaatia lisääntymiskyvyttömyyttä. Uusin Long Playn sinkku käsitteli tätä todella kattavasti. Suosittelen lukemista kaikille.

Sukupuoli ei ole binäärinen käsite biologisessa mielessä, mutta monessa yhteiskunnassa se nähdään tällä hetkellä niin. Olisin melkein voinut vannoa, että Turunen twiittasi joskus sukupuolen laajaan spektriin, että “hömpsönpömpsön”, mutten nyt kyennyt löytämään tällaista twiittiä. Ehkä muistan omiani. Vahvasti binäärinen näkemys Turusella kuitenkin on. En tiedä, mistä tällainen tieteellisen tutkimustyön kieltäminen kumpuaa.

Translain korjaamisen jälkeen päästäänkin tilanteeseen, jossa voidaan alkaa ajaa polygamiaa. Nythän moniavioisuus on sallittu vain “vertikaalisesti” (eri aikaan), mutta “horisontaalisesti” (samaan aikaan) se on edelleen kielletty. Tämä tietysti vaatii vielä paljon yhteiskunnan kehittymistä. Mutta voin jo kuvitella mielessäni, kuinka lapsella pitää olla oikeus kahteen vanhempaan, mutta ei missään nimessä enempään!

Itse kaipaan vain laadukasta keskustelua aiheesta kuin aiheesta (ja myönnän tämän blogauksen olevan hieman provosoiva). Keskustelua, jossa argumentit pohjaavat tutkimuksiin. Sellainen maailma saa minut onnelliseksi.

Kirjoittanut: Erno Vanhala 12. helmikuuta 2017 - 19:54

Olen elämäni aikana äänestänyt eri puolueiden edustajia. Olen kotoisin maaseudulta ja ennen kuin rupesin kunnolla kiinnostumaan politiikasta, ääni meni verenperintönä Keskustalle. Sittemmin pohdin tarkemmin, mikä puolue vastaisi omaa ideologiaani ja Vihreät oli selkeästi tämän listan kärjessä.

Minulle tärkeää on humaani ja tiedepohjainen politiikka. Etteivätkö kaikki puolueet pyrkisi osin samaan ja etteikö jokaisessa puolueessa olisi mustia lampaita, mutta itselleni Vihreät vastaa kuitenkin huutoon parhaiten.

Tästä syystä olen tiedepuolueen ehdokkaana. Kuulun siis Tieteen ja teknologian Vihreisiin ja haluan luoda tutkimusaineistoon perustuvaa politiikkaa.

Atte Harjanne kirjoitti osuvasti, kuinka monesti poliittisessa päätöksenteossa suorastaan naureskellaan faktoille ja “kaiken maailman dosenteille”. Tätä en halua nähdä suomalaisessa politiikassa enää yhtään enempää.

Tietysti Vihreissä minuun vetoaa moni muukin asia kuin vain tiedevetoisuus. Arvostan sitä, kuinka puolue pitää jokaista ihmistä yhdenvertaisena. Puolue oli vahvasti tukemassa muun muassa tasa-arvoista avioliittolakia. Samoin kannatan puolueen ajamaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksettomuutta. Muun muassa Tampere ja Helsinki päättivät olla rajaamatta oikeutta, vaikka hallitus tällaista ajoikin. Kannatan yhdenvertaista mahdollisuutta kasvatukseen ja koulutukseen jokaiselle. Vanhempien elintason ei pidä määrittää lasten elintasoa tai koulutusmahdollisuuksia.

Näillä eväin kampanjoin puolueen kanssa paremman Suomen puolesta. Maan, jossa kaikilla on hyvä olla ikään, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntaumiseen tai asuinpaikkaan katsomatta.

Kirjoittanut: Erno Vanhala 29. tammikuuta 2017 - 15:20

Vuosi 2016 oli ihan mielenkiintoinen leffavuosi, vaikkei mitään todella tajunnan räjäyttävää tullutkaan. Hacksaw Ridge oli vuoden paras leffa. Mel Gibsonin ohjauksesta voisi moni ottaa mallia. Alkuvuodesta katsottu oscar-voittaja Spotlight antoi hyvän kuvan katolisen kirkon pedofiiliskandaalista. Jehovan todistajilla on menossa paraikaa omansa. Ehkä siitäkin joskus näemme elokuvan. Ihmetystä herättää, miten uskonlahkot toinen toisensa jälkeen yrittävät lakaista pahuuttaan maton alle.

Vuoden suurimmat yllätykset olivat Deadpool ja Star Trek Beyond. Ensimmäinen oli oikeasti virkistävä supersankarielokuva, jonka katsoi todella mielellään. Onnekseni Aino minut vei sen katsomaan. Star Trekiä odotin puoliksi pelonsekaisesti. Edellinen leffa oli jäätävän huono, mutta tämän uusimman tarina toimi. Ohjauksen heiluvat kamerat kun vain olisi saanut pois, niin olisin digannut entistä enemmän.

Angry Birds oli animaatiopuolen ykkönen ja pidin elokuvan viljelemistä piilovitseistä oikein paljon. Teit meistä kauniin kertoi Apulannan tarinaa oikein koskettavasti. Pidin siitäkin isosti.

Scifiä oli tarjolla syksyllä Arrivalin ja Passengerin muodossa. Arrival toi gengreen uutta puhtia kielitieteilijän pelastaessa maailman. Passengers oli hyvin tavallinen ja kliseinen, mutta näyttävä mahdollinen kuvaus tulevaisuuden matkustamisesta avaruudessa.

Vuoden huonoimmasta elokuvasta kilpailevat Katseeseen kätketty (ei vain toiminut ollenkaan) ja Inferno, jolta odotin paljon, mutta Ron Howardin kolmas Langdon-leffa ei vain toiminut. Leffa taisi olla ensimmäinen ikinä, jossa olin jo lukenut kirjan ja kirjahan oli monin verroin leffaa parempi.

Sellainen oli leffavuosi 2016. Katsotaan mitä kuluva vuosi tuo nyt sitten mukanaan.

  • Vakoojien silta – 4
  • Tanskalainen tyttö – 3
  • Tyttökuningas – 2
  • Spotlight – 4
  • Love Records - Anna mulle Lovee – 2
  • Carol – 3
  • Deadpool – 4
  • Katseeseen kätketty – 1½
  • Captain America: Civil War – 2
  • Angry Birds – 3½
  • Money Monster – 3
  • Warcraft: The Beginning – 3½
  • Suuri puhallus 2 –  2
  • X-Men: Apocalypse – 3
  • Tarzanin legenda –  2½
  • Star Trek Beyond – 4
  • Jason Bourne – 2½
  • Lemmikkien salattu elämä – 2½
  • Suicide Squad – 3
  • Skiptrace – 2½
  • Teit meistä kauniin – 4
  • Todella upeeta – 3
  • Sully – 3½
  • Inferno – 2
  • Nainen junassa – 3
  • Hacksaw Ridge – 4½
  • Arrival – 4
  • Elle – 3
  • Passengers – 3
  • Sing – 3
Aiheet:
Kirjoittanut: Erno Vanhala 16. tammikuuta 2017 - 19:05

Vaalit 2017

Nyt on aika tulla ulos kaapista ja todeta kaikelle kansalle, että olen ehdolla kuntavaaleissa 2017 Tampereen Vihreiden listoilla. Lähdin mukaan ehdokkaaksi, kun sellainen mahdollisuus tarjoutui. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen missään ehdolla, joten kaikki on minulle uutta. Ei anneta sen kuitenkaan häiritä, vaan pyritään vaikuttamaan siihen, että Tampere kehittyy entistä paremmaksi.

Oma ydinosaamiseni on vahvasti tietotekniikassa, jota myös tämän hetkinen työ Tampereen yliopistolla pitää sisällään, mutta vaaleihin lähden kolmella teemalla:

  • avoimuus
  • tasa-arvo ja yhdenvertaisuus
  • fillarointi

Avoimuutta ajan niin tietotekniikan puolella kuin päätöksenteossa. Verovaroin kerätty data tulee tarjota avoimesti ulospäin aina, kun se vain suinkin on mahdollista, ja avoimen lähdekoodin suosiminen on myös mielestäni suositeltavaa. Päätöksenteossa asiat tulee käsitellä julkisesti kabinettien sijaan ja päätökset perustella järjellä.

Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ajan varsinkin koulutuksessa. Jokaisella ihmisellä tulee olla mahdollisuus hyvää koulutukseen. Liian suuret luokkakoot eivät palvele lasta, eikä lasten ja nuorten terveydenhuollosta säästäminen ole muuta kuin kustannusten lisäämistä vuosien päähän.

Omaa sydäntä lähellä on myös pyöräily, joten haluan edelleen kehittää Tamperetta yhä paremmaksi fillarointikaupungiksi. Kehitys on koko ajan mennyt parempaan suuntaan, joten tämän suhteen haluan tukea trendiä, jossa pyörällä on helppo liikkua paikasta toiseen. Kaupungissa tulee kuitenkin olla mahdollisuus myös kulkea jalan, julkisella liikenteellä tai omalla autolla. Jokaiselle on paikkansa.

Näillä tunnelmilla lähden siis kohti kevään vaaleja :) Jaffa, kree!

Kirjoittanut: Erno Vanhala 18. joulukuuta 2016 - 14:07

Olen nyt pariin kertaan käynyt puhumassa avoimen tieteen ja tutkimuksen (ATT) tapahtumissa. Esitykset ja keskustelu tapahtumissa on ollut hyvää. Kuopiossa erityisesti esitykset olivat rautaisia ja synnyttivät ajatuksia monestakin asiasta, mutta tarinoin tässä nyt vain käänteisestä luokkahuoneesta.

Perinteisesti opetus – eritoten yliopisto-opetus – on perustunut koulussa opetettuun teoriaan ja kotona tehtyihin läksyihin. Kukapa ei olisi tuskaillut matematiikan läksyjen kanssa tai ohjelmoinut harjoitustyötä kotonaan? Mitä suurempi opetusryhmä on kyseessä sitä helpompi on järjestää tällainen perinteinen luentopohjainen opetusjakso. Luennoitsija/opettaja turisee vuodesta toiseen samat tarinat ja kertoo yhtä huonosti yleisöön uppoavat vitsit (jälkimmäisestä minulla ei ole kokemusta...). Tässä ihminen toimii niin sanotusti biologisena nauhurina, eli kertoo oppimansa asiat tuleville sukupolville. Tällä tavallahan opetuksen on täytynyt toimia tuhansia vuosia. Ihminen oppi puhumaan yli 100 tuhatta vuotta sitten, mutta kirjoitustaidon keksimisestä on aikaa vasta viitisen tuhatta vuotta. Tällä välillä ainut tapa siirtää tietoa tuleville polville oli kertoa asiat suullisesti.

Vaikka kirjoitus- ja lukutaito onkin nyt ollut ihmisen käytössä jo tovin tarvitaan oppimiseen muutakin kuin pelkkää lukemista. Luennointi on ollut yksi tällainen tapa. Samoin omalla ajalla tehtävät kotitehtävät. Tekniikan kehittyminen on kuitenkin mahdollistanut tämän biologisen nauhurin siirtämisen kokonaisuudessaan biteiksi. Luentotyylinen opetus voidaan hoitaa kokonaan videoilla ja kontaktiopetuksessa voidaan keskittyä itse tekemiseen. Opetusresurssit eivät ole viime vuosina suoranaisesti kasvaneet, eikä ole näköpiirissä, että hallitus linjaisi opetukseen lisää rahaa. On siis järkevää sijoittaa kontaktiopetusta sinne missä sitä eniten tarvitaan. Ohjelmoijalle suurin avuntarve ei ole videon katsomisessa vaan konkreettisessa ohjelmoinnissa, joten opettajan aikaa käytettäköön siihen.

Käänteisessä luokkahuoneessa (flipped classroom) teoriaopetus tarjotaan siis esimerkiksi videoina ja kontaktiopetuksessa kädet painetaan saveen ja ruvetaan oikeasti tekemään juttuja. Matematiikan tapauksessa opiskelija katsoo kotonaan videon kuinka toisen asteen yhtälöitä ratkotaan, antaa asian hautua päässään yön yli ja tulee tunnille laskemaan laskuja opettajan avustuksella.

Flippaus on parantanut oppimistuloksia ympäri maailman ja sitä käytetään eri asteisessa opetuksessa peruskoulusta yliopistoihin. Kyseessä ei tietenkään ole mikään hopealuoti, vaan yksi askel opetuksen parantamisessa. Henkilökohtaisesti ei näe järkeä, että samat asiat käydään luennoimassa vuodesta toiseen yleisölle, joka kysyy kerran kuussa jonkin pienen kysymyksen (valitettavan usein tilanne on Suomessa tällainen). Oma näkemykseni pohjaa vahvasti ohjelmoinnin opetukseen. On tietysti aloja, joissa luennot ovat interaktiivisempia – vai ovatko ne sitten enää luentoja?

Periaatteet opetuksen kääntämisen taustalla eivät myöskään ole vielä valmiita. Koko asia on kuitenkin vielä niin uusi, että alalla riittää paljon tuntkittavaa ja metsäänkin voi helposti mennä. Käänteinen opetus ei todellakaan ole sama asia kuin pistää muutama luentonauhoite YouTubeen ja komentaa opiskelijat katsomaan ne, jotta voi itse lähteä kahville.

ATT levittää kuitenkin hyvin tietämystä, kuinka flippausta on toteutettu Suomessa. Olinhan itsekin tarjonnut luentovideoita vuosia internetissä, mutta ei se ollut käännettyä luokkahuonetta, vaan vaati vielä paljon työtä, jotta materiaali ja opetusideologia vastasi sitä mitä haluttiin. Opiskelijat ostivat käännetyn luokkahuoneen, eivätkä halunneet enää palata vanhaan. Tämä oli tietysti mukava asia huomata.

Käänteiseen opetukseen liittyy myös avoimuus. Jotta opetusmateriaali saadaan opiskelijoiden käsiin, on se tarjottava internetissä. Voihan videot tietysti piilottaa salasanojen taakse, muttei se vastaan nykyisiä avoimuuden trendejä. Kun videot tarjotaan avoimesti, ei voida suoltaa ulos aivan täyttä tuubaa. Tämä osin takaa opiskelijoiden saavan tasokkaita opetusmateriaaleja käsiinsä. Avoimuus on hieno trendi sekä tieteessä että opetuksessa. Nykypäivänä on tiedettä/julkaisua ja sitten on avoin tiedettä/julkaisua. Kymmenen vuoden päästä toivottavasti olemme tilanteessa, jossa avoimuus on normi. Sama toivon mukaan koskee myös opetusta. Pimeät luentosalien nurkat voisivat vaihtua avoimeen – globaaliin – oppimisalustaan, jossa kenellä tahansa on mahdollisuus tutustua eri aiheiden huippuluennoitsijoiden ja -opettajien tekemiin opetusmateriaaleihin. Tätä kohti ollaan koko ajan menossa, joten tilanne paranee koko ajan.

Olen avoimuuden puolestapuhuja ja itsestä tuntuu hyvälle lukea uutisia tietovarastojen, tutkimuksen tai opetusmateriaalin avaamisesta. Ihmiskunta menee oikeaan suuntaan.

Kirjoittanut: Erno Vanhala 10. joulukuuta 2016 - 15:16

Pari viikkoa sitten tänne muutti syksyn poikuetta oleva siili (piikkikuutti) Pikseli. Ensimmäinen viikko meni totutellessa uuteen ympäristöön, mutta nyt kaveri tulee jo ihan hyvin toimeen uusien hajujen kanssa. Jauhomadot maistuvat ja juoksupyörä saa kyytiä (tän hetkinen enkka 10km yössä). Siilillehän täytyi ensin rakentaa oma kotitalo.

Lisää kuvia löytyy galleriasta.

Aiheet:
Kirjoittanut: Erno Vanhala 10. joulukuuta 2016 - 14:13

Pikkujoulukausi on tuonut mukanaan kaikenlaista kulttuurista spektaakkelia. Elämykset alkoivat, kun käytiin katsomassa burleskia Tampere-talolla. En ole koskaan aiemmin näitä esityksiä nähnyt, joten olihan kokemus ihan uusi. Suuri osa esityksistä ei ollut omaan makuun mitenkään ihmeellisiä, mutta pari säväytti oikein kunnolla, joten kyllä siinä rahalle sai vastinetta. Erityisesti pidin siitä, etteivät esiintyjät olleet mitään laihoja. Illan parhaan esityksen tarjosi Lady Laverna. 3/5

Seuraavana ohjelmassa oli Nääspeksi. Kävin keväällä katsastamassa Hällä-näyttämöllä Teekkarispeksin, kun Nääsvillessä pyörähtivät, mutta nyt Nääspeksi Pakkahuoneella oli parempi elämys. Itse tarinan juoni oli parempi ja bändi paremmin esillä ja vauhdissa. Ainut miinus tuli siitä, ettei omstartteja pystynyt huutamaan tarpeeksi väliin. Dialogi näyttämöllä oli sen verran vauhdikasta. 4/5

Seuraavana edessä oli Turun filharmonisen orkesterin soittamaa scifi-musiikkia. Myönnän, en muista olleeni koskaan orkesterin edessä kuuntelemassa klassista musiikkia, joten kokemus oli uusi. Vaikka olen scifin harrastaja, oli osa biiseistä itselle tuntemattomia, mutta toisaalta taasen The Next Generationin tunnari tai The Imperial March kolahtivat kyllä kybällä. Lisää tätä! 3/5

Orkesterin jälkeen hyppäsin seuraavana päivänä junaan ja suuntasin Anssi Kelan loppuunmyydylle Tavastian keikalle. Ovet avautuivat kasilta, mutta tuolloin ihmiset olivat jo muodostaneet sata metriä pitkän jonon kadulle. Päädyin kuitenkin eturiviin lauleskelemaan. Keikka toimi – joskin kevään konsertti Tampere-talolla oli parempi. Tavastialla nähty ja kuultu lennossa kehitetty biisi satunnaisesta Wikipedia-artikkelista oli hauska idea. Tällaista haluan nähdä lisää! Harmittamaan jäi lähinnä, ettei Miten sydämet toimii? ollut soittolistalla (Levyhylly pelastaa olisi ilmeisesti ollutkin liikaa pyydetty?). Toisaalta taasen Puistossa oli sovitettu erityisen hauskasti. Pidin tästä modernista otteesta. 3/5

Viimeisin nautinto tähän listaan oli Miss Divetin, eli Marko Vainion, show Tampere-talolla. Aiemmin Miss Divetiä on tullut nähtyä laivalla, mutta tällainen isomman areenan show oli hieman erilainen. Mukana oli tanssijaryhmä ja vähän enemmän juonta mukana. Itseä eniten nauratti Saara Aallon esittämä My Heart Will Go On, jonka sitten Celine Dion tuli ja keskeytti omalla nokkahuilu performanssillaan. Myös Adele sipsipussinsa kanssa oli hauska. Ja olihan mukaan päässyt Roxetteakin, joten ei parane valittaa. Täytyy joskus taas törmätä yleisöön, mikäli tilaisuus tarjoutuu. 4/5

Aiheet:
Kirjoittanut: Erno Vanhala 4. joulukuuta 2016 - 18:20

Kesän ja alkusyksyn aikana tuli katseltua Alfred J. Kwak -animaatiosarja lävitse. Muistan pitäneeni siitä lapsena ja kun Nyt-liite käsitteli sarjaa ja sen teemoja, rupesin itsekin katsastamaan, että mistä sarja kävelisi vastaan. DVD-boksit olivat ilmestyneet joitakin vuosia aiemmin ja mitä ilmeisemmin myyty loppuun sieltä sun täältä, mutta onni onnettomuudessa veljeni oli laatikot ostanut, joten lainasin ne.

Nyt, kun sarjan katseli aikuisiällä, huomasi tarinoissa ja opetuksissa paljon hyviä elementtejä. Alfred vastustaa sarjan pahiksen Korpin politiikkaa (äärioikeistoa), pitää ympäristöarvot korkealla ja haluaa auttaa pakolaisia. Muun muassa. Nämä ovat kaikki teemoja, jotka soveltuvat hyvin vuoteen 2016, vaikka sarja on käsikirjoitettu 80-luvulla.

Aivan nuorimmille sarja ei varmaan sovellu Muumien tavalla, mutta vähän vanhemmat saavat sarjasta irti vauhdikasta menoa ja animaatio tosiaan soveltui näin aikuisellekin – varsinkin nostalgiatrippinä lapsuuteen. Eihän tämä nyt Stargåtea ole, mutta voinen suositella kyllä. Ehkä seuraavana piirrettynä olisi sitten Prätkähiiret…?

Aiheet:
Kirjoittanut: Erno Vanhala 16. marraskuuta 2016 - 20:13

Taivas, paratiisi, ikuinen elämä. Tällaista lupaavat monet uskonnot. Ajatus ikuisesta elämästä on houkutteleva. Ei sairauksia, ei tuskaa. Pelkästään onnea ja hyvää oloa. Kakkuja, wienereitä, pizzaa, seksiä, elokuvia – mitä ikinä keksitkin tehdä. Kuulostaa aika mukavalle, vai?

Mitä elämästä jää jäljelle, jos työ otetaan pois? Jos elämässä ei ole mitään raskasta tai vaikeaa? Äkkiä ajateltuna kuulostaisi kivalta, jos ei tarvitsisi murehtia koskaan. Mutta osaisiko sen jälkeä enää nauttia murheettomasta päivästä? Kevät on ihanaa aikaa, kun päivät pitenevät ja lämpenevät. Jos talvea ei ole, ei kevättä arvosta samalla tavalla. Samoin jossain päin Afrikkaa voi olla valtaisi ilon aihe, kun kylään tulee sähköt. Suomessa tällaisesta ei osata iloita; pikemminkin “tuskaa” tuottaa, jos sähköt ovat poikki. Pystyykö ihminen nauttimaan paratiisissa hyvistä asioita, kun ei ole mitään mihin peilata kokemuksiaan? Huippukokin tekemää pizzaa saa vaikka kuinka paljon, eikä tarvitse vastapainoksi syödä maksalaatikkoa. Pizzaankin turtuu, vaikka siitä nauttisi kuinka paljon.

Toinen mielenkiintoinen asia on sitten ikuinen elämä. Ei kuolemaa, ei tauteja, ei sairastamista. Voi uida vaikka joka päivä, tai tanssia, tai juosta maratonin. Oikeastaan, jos asiaa ajattelee tarkemmin näitä asioita on tehtävä koko ajan. Matemattisesti ajatellen ääretön (ikuinen elämä) on mystinen käsite. Ääretön + ääretön = ääretön. Ikuisen elämän tapauksessa ihmisen täytyisi tehdä kaikkea äärettömän kauan. Vaikka olisi tuhat vuotta uimatta on silti jäljellä äärettömän pitkä aika. Vaikka uisi tuhat vuotta putkeen, on silti jäljellä äärettömän pitkä aika. Vaikka söisi pizzaa tuhat vuotta, uisi tuhat vuotta, nukkuisi tuhat vuotta ja lukisi kirjoja tuhat vuotta, on silti aikaa jäljellä äärettömän paljon jäljellä. Kuulostaako ahdistavalta?

Paratiiseja ja ikuista elämää voisi nopeasti pohdittuna ajatella utopistisiksi asioiksi, mutta kun asiaa tarkemmin pohtii alkaa konsepti maistua dystopialta. On vaikea kuvitella, että haluaisin syödä pizzaa tuhansia vuosia – niin paljon kuin pizzasta tykkäänkin. Äärettömän pitkässä ajassa tulisi syötyä äärettömän monta pizzaa.

Kuoleman jälkeinen – ikuinen – elämä on jännä konsepti. Kuulostaa hyvälle, mutta lopulta vaikuttaa siltä, ettei ainakaan oma pää kestäisi katsoa samoja naamoja ja tehdä koko ajan samoja juttuja yhä uudestaan ja uudestaan. Ehkä sitä tuhat vuotta voisi kestää, mutta jossain välissä alkaisi maistua puulta. Vaatii vahvaa uskoa, että pystyisi ajattelemaan ikuisuuden positiivisena. (Onneksi paratiiseihin uskovilta ei uskoa puutu.)

Oma lukunsa on tietysti yksiavioisuutta kannattavien uskontokuntien sallima leskien avioituminen. Paratiisissa on sitten parhaassa(?) tapauksessa yhdellä ihmisellä useita puolisoita, joista joillekin toiset kumppanit tulevat täytenä yllätyksenä. Siinä voi olla pahaa mieltä hetki ikuisuuden alusta. Harva varmaan kuitenkaan jaksaa ikuisuuksia mököttää?

Aikoinaan Queen kysyi Who Wants To Live Forever? Kysyn itse aivan samaa. Yksi päivä voi joskus tuntua ikuisuudelta – tarvitseeko ihminen jotain muuta?

Kirjoittanut: Erno Vanhala 6. marraskuuta 2016 - 22:23

Tuli kirjoitettua elämäni ensimmäinen kolumni paperiseen lehteen. Josko syntyisi vielä tulevaisuudessa näitä lisääkin. Kirjoittaminen on kivaa :)

Aiheet:

Sivut