Blogi

Ilmastokriisin vaikutukset näkyvät vuosi vuodelta ja päivä päivältä enemmän jokapäiväisessä arjessamme. Vastikään uutisoitiin, kuinka valtameristä on tulossa niin happamia, etteivät korallit ja planktonit pysty niissä enää pärjäämään. Kun plankton kuolee, kuolee kaikki muukin. Keski-Euroopan tulvat olivat valtavia ja huuhtoivat infraa menemään enemmän kuin koskaan aiemmin. Hurrikaani Helena vei Yhdysvaltojen kaakkoisosassa sähköt miljoonilta ihmisiltä, tappoi kymmeniä ja tuhosi infraa miljardien eurojen edestä. 

Tämä on valitettavasti vasta alkua ja tulevaisuus on paljon pahemman kuuloista. Yhdysvaltalaiset vakuutusyhtiö tiedostavat tämän ja vakuutusten hinnat ovat nousseet rutkasti Floridassa. Tämä on myös johtanut vakuutusyhtiöiden häipymiseen osavaltiosta. Tällä hetkellä yhtiöt maksavat itsensä kipeiksi korvatessaan hurrikaanien tuhoja. Ja kun eivät enää korvaa, eivät ihmiset enää asu Floridassa. Osavaltiolla on todellisia haasteita edessä. Tämän lisäksi nouseva merenpinta ei ainakaan lisää rantakiinteistöjen arvoa…

Ihmiset jakautuvat (polarisoituvat) tämänkin asian kanssa liian vahvasti kahtia. On niitä, jotka haluavat estää ilmaston lämpenemistä ja niitä, jotka eivät välitä asiasta alkuunkaan tarpeeksi. Jälkimmäiseen kuuluu vielä sekin ryhmä, joka kiistää koko ongelman olemassaolon. Onneksi tämä ryhmä on kutistumassa hyvin pieneksi. Poliittisessa päätöksenteossa ei tällä hetkellä edelleenkään tartuta tarpeeksi nopeasti, eikä tarpeeksi tehokkaasti päästöjen vähentämiseen. Suomen hallitus tekee tässä suhteen valtavan huonoa duunia. Tästä me veronmaksajat joudumme maksamaan vielä kalliisti, kun emme pysty vastaamaan EU:n kanssa sovittuihin päästövähennyksiin.

Meiltä – ihmiskunnalta siis – puuttuu edelleen tahto puhaltaa yhteiseen tuuliturbiiniin. Emme ole vieläkään tarpeeksi syvällä, jotta olisimme heränneet asian vakavuuteen. Edelleen halvat lomalennot nähdään täysin hyväksyttävänä toiminta. Diesel-katumaastureista tai isoista pihveistä puhumattakaan.

Vaikka esim. autoilun sähköistyminen etenee vauhdilla (tästä suurimmat kiitokset kuuluvat tällä hetkellä Kiinalle) ja energiantuotanto siirtyy yhä vahvemmin aurinkoon ja tuuleen, menee vielä kymmeniä vuosia ennen kuin päästöt saadaan kuriin. Miljoonat ihmiset tulevat kuolemaan tämän seurauksena. Oma pessimistinen veikkaukseni on, että vaaditaan kymmeniä tuhansia ihmisiä tappava helleaalto länsimaihin, jotta asiaan vihdoinkin voitaisiin tarttua vaaditulla intensiteetillä.

Tällä hetkellä siis mieluummin kinastelemme kuin vetäisimme yhtä köyttä. Valitettavaa, mutta kuvastaa aikaamme.

Ilmastokriisin torjumiseen ei ole olemassa hopealuotia tai mitään taikakikkaa. Se ei kuitenkaan estä semmoista ehdottamasta. Tällaisia tarjotaan poliittisissa puheissa vielä vuosia, mutta voin hyvin kuvitella, että paheneva tilanne avaa myös ovia erilaisille uskonnollisille ryhmittymille saarnata lopunajoista. Harmageddonista on helppo puhua, kun tulvia, pyörremyrskyjä ja viljasatojen menetyksiä tulee koko ajan enemmän. Ja moni ihminen tarttuu näihin saarnaajien tarjoamiin oljenkorsiin. Uskominen johonkin korkeampaan voimaan voi tuoda ihmiselle lohtua, mutta rahojen antaminen saarnaajille ei auta ketään muuta kuin saarnaajaa ja hänen elämäänsä.

Tämä teksti kuulostaa nyt inhorealistiselta, jopa pessimistiseltä, mutta itse kuitenkin luotan siihen, että ihmiskuntana pystymme voittamaan ilmastokriisin. Rupeamme toimimaan isosti liian myöhään, mutta kun lopulta toimimme yhdessä, pystymme rakentamaan fossiilittoman energiantuotannon, päästöttömän ruuantuotannon ja tukemaan ekologista liikkumista. Tulemme pelastamaan maapallon, mutta siihen menee vielä vuosikymmeniä. Paras aika aloittaa työt oli eilen, mutta toiseksi paras on tänään. Pidetään maapallo meille ihmisille sopivana jatkossakin. Make Climate Cool Again.

---

Kuvituskuvan generoi Ideogram.ai.

Kesä"lomalla" ajeltiin Hyundai Kona Electricillä Oulun suunnalla ja sitten Polestar 2:lla tuli pyörähdettyä Tykkimäellä. Kona oli positiivinen yllätys. Ihan ok ajaa ja vakionopeudensäädin oli toteutettu esimerkillisesti omaan makuuni. Voittaa kaikki Toyotan tekeleet mennen tullen. Miinuksena varsin hidas infotainment-systeemi. Navigointi toimi kyllä, mutta olen parempiakin käyttänyt.

Polestar 2 taasen oli käyttöliittymältään ihanan pohjoismaista designia. Pidin, ei liikaa tietoa ruudulla missään vaiheessa ja käyttöliittymä vastasi syötteeseen välittömästi (ei aivan niin vikkelä kuin Tesla kuitenkaan). Mittaristonsa puolesta kyseinen ajoneuvo lienee paras, jota olen ajanut. Todella tyylikäs ja omaan makuun tarjosi juuri ne infot, jota kaipasin. Vakionopeuden säädin oli ok, mutta auton omistaja ei ollut ostanut etäisyyden säilyttävää vakionopeussäädintä, joten pitkän matkan ajelu muiden autojen kanssa oli vähän plus-miinus-leikkiä. Yhden polkimen moodi toimi kuin Teslassakin, eli hyvin. Pitkien valojen automatiikassa olisi paljon parantamisen varaa. Kuun valon ei tarvisi lyödä pitkiä pois päältä, vaan valot voisivat ymmärtää hämärää paremmin. No, ainakaan auto ei tehnyt yhtään Teslalle ominaista paniikkijarrutusta. Auton lukituksen toteutus pelkää kahvaa hiplaamalla oli myös oikein hyvä. Tästä soisi muidenkin ottaa oppia

Jos Tesla jossain on ylivoimainen, on se nimenomaan infotainment-järjestelmä, joka yksinkertaisesti toimii. Mitään ongelmia ei itsellä ole koskaan ollut. Nyt Polestarin kanssa Bluetoothin toimivuus oli hyvin puolivillaista. Musiikki soi ja seuraavalla kerralla autoon hypätessä ei soinutkaan, vaan piti auton antaa unohtaa puhelin ja parittaa se uusiksi ennen kuin bitti taas suostui kulkemaan – eikä artistia ja biisin nimeä missään vaiheessa nähnyt auton näytöiltä.

Navigointi oli kuitenkin varsin vikkelää ja toimivaa eikä Teslan kaltaista verkosta putoamisia tapahtunut kertaakaan, joten kartat skrollasivat nätisti.

Molempien autojen lataus onnistui hyvin, vaikkei Kona niin isoja wattinumeroita sisään syönytkään. Riitti silti ladata autoa sen ajan mitä tulimme syöneeksi. Polestar imi hyvin 100kW sisäänsä ja kaupassa hädin tuskin kerkesi pyörähtää, kun tankissa oli taas tarpeeksi jerkkua.

Latausten hinnoittelu on kyllä tällaiselle satunnaisautoilijalle aika outoa. Kouvolassa Tornionmäessä on tien toisella puolen ABC-lataus ja toisella puolella K-lataus. Hinta oli jälkimmäisellä nelinkertainen kilpailijaan nähden. Ei ollut epäselvää kummalle konsernille valuivat latauseurot. Ymmärtäähän sen, että kyseessä on kulloisenkin päivän/sään/pörssin mukaan elävä hinta, mutta kalleus on kyllä aiheuttanut sen, että ABC on meillä tällä erää oletuslatauspaikka.

Seuraavaksi tähtäimessä on saada alle Cupra Born, mutta tällä erää autolle ei ole tarvetta näköpiirissä, joten voipi mennä ensi vuoteenkin.

Lihankulutuksen ennakkotilastot vuodelta 2023 julkaistiin taannoin. Kulutuksen huippuvuodesta 2016 on nyt tultu alas nelisen prosenttia. Varsinkin possua syödään merkittävästi vähemmän kulutuksen tiputtua jo 22% huippuvuodesta 2012. Naudanlihan kulutus laskee myös tasaiseen tahtiin. Samalla syödyn broilerin määrä kasvaa, mutta kokonaisuudessaan se ei jaksa kattaa muiden kahden vähennystä.

Näyttää vahvasti, ettei possujen kasvattaminen ole tulevaisuuden bisnestä. Samaan aikaan Tanskassahan säädettiin hiiliveroa maataloudelle maanviljelijöiden, teollisuuden, ammatti­liittojen ja ympäristö­ryhmien edustajien yhteistyössä. Tämä tullee tarjoamaan Tanskalaisille maanviljelijöille etulyöntiasemaa tulevaisuudessa muiden maiden säätäessä vastaavia lakeja. Pahoin pelkään, että Suomessa kepu ja MTK hanaavat vastaan ja haluavat painaa pään pensaaseen.

Lihankulutuksen laskun kanssa maidon kulutuksen tiputus on ollut vieläkin suurempaa ja kevyt lineaarinen ennuste näyttäisi, ettei maitoa juoda enää 2040-luvulla (kuvittelisin, että juodaan kyllä). Siis lehmästä tehtyä maitoa. Kauramaito ja kumppanit varmaankin pysyvät hyllyillä.

Maataloudella on edessään muutosta niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Ne, jotka ovat valmiita kehittämään toimintaansa ovat tässä voittajia. Myös häviäjiä tulee olemaan paljon, mutta sehän ei ole mitään ihmeellistä kehityksen muokatessa teollisuuden rakenteita.

Ympäristöystävällisempään ruokavalioon siirtyminen on on kuitenkin hyödyllistä niin eläimen, luonnon kuin oman terveyden kannalta ja se muun muassa vähentää riskiä kuolla ennenaikaisesti.
 

Seuraavaksi käsiini hyppäsi Tom-Kristian Heinäahon Saatanasta seuraava – kaksoiselämäni Jehovan todistajana (Lind & Co, 2024). Vaikka Heinäahon kirja kertookin hänen omasta elämästään – jossa on ollut erittäin traagisia käänteitä – on kirjoitustyyli kuitenkin hyvin kevyt ja humoristinen. Sen ei pidä kuitenkaan antaa hämätä, sillä kirjan käsittelemät asiat ovat erittäin vakavia. Jehovan todistajien suorittama hengellinen väkivalta on jokapäiväistä maassamme, eikä sitä ole vielä saatu kitkettyä alkuunkaan pois.

Kirja kuvaa uskonyhteisön salamyhkäisyyttä, hierarkiaa ja julmuutta joka suunnasta. Heinäaho kerkesi toimia vuosia seurakunnan vanhimpana ja olla mukana tuomitsemassa toisia todistajia ennen kuin tuli itse erotetuksi seurakunnasta. Tämän jälkeen hän on aktiivisesti auttanut entisiä Jehovan todistajia ja muita uskontojen uhreja mm. UUT:n parissa.

Jehovan todistajilla on pitkä matka uskontokunnaksi, joka kunnioittaisi ihmisoikeuksia ja uskonnovapautta, mutta työ, jota entiset todistajat tekevät ongelmien esiintuomiseksi on hyvää ja Vartiotorni on muutoksen kourissa. Tuote ei ole myynyt enää vuosiin, joten oppia on liberalisoitava. Tästä viimeisin esimerkki on keväältä, kun miehille sallittiin parran kasvatus. Muutos se on pienikin muutos.

Kirjan luettuani jäin kuitenkin kateellisena pohtimaan: saavatko homot todella noin helposti seksiä?

Luin juhannuksen aikana kaksi kirjaa. Ensimmäisenä valmiiksi tuli Frank Martelan Elämän tarkoitus – suuntana merkityksellinen elämä (Gummerus, 2020). Olin aloittanu kirjan jo aikoja sitten ja lueskellut sitä silloin tällöin junamatkalla töihin, mutta viimeinen kolmannes tuli luettua vasta nyt.

Kirja on yksi parhaista, joita olen koskaan lukenut. Ensinnäkin Martelan ajatukset ovat hyvin helppoja sisäistää ja toiseksi ne pohjaavat kattavaan tieteelliseen tutkimukseen. Lyhyesti sanottuna kirjassa todetaan, ettei elämällä ole mitään tarkoitusta, mutta sen merkityksellisyyttä voi lisätä tekemällä itselle tärkeitä asioita ja auttamalla toisia ihmisiä. Tutkimusten valossa pienikin toisten auttaminen tekee omasta elämästä merkityksellisempää. Tämä on hyvin mielenkiintoinen asia, jota en itse ollut tullut koskaan ajatelleeksi. Toisaalta näin yliopisto-opettajana olen auttanut opiskelijoita sisäistämään ohjelmoinnin ihmeellisyyksiä jo vuosia ja kyllähän minä siitä saan mielekkyyttä elämääni. Samoin muu vapaaehtoistyö on palkitsevaa. Eivät ihmiset niitä muuten tekisikään. Tutkimusten valossa toisten auttaminen muuten vielä pidentää omaa elinikääkin. Todellinen win-win-tilanne

Koen olevani todella onnellisessa asemassa, sillä saan tehdä työkseni hyvinkin paljon niitä asioita, joista todella nautin. Akateeminen työ on juuri sitä, mitä haluan tehdä nyt. 10 vuoden päästä tilanne voi olla toinen, mutta juuri nyt tämä on parasta, mitä on tarjolla.

Kirjan myötä tutustuin myös tarkemmin itseohjautuvuusteoriaan, jota tulen käyttämään oman opetukseni kehittämisessä jatkossa. Tarkoitukseni on etsiä parempaa tasapainoa kiinteiden kurssirakenteiden ja autonomian välille. Täytyy perehtyä teoriaan vielä tarkemmin, mutta kuvittelisin, että se on myös oiva paketti auttamaan oman elämän reflektoinnissa.

Martelan kirjaa voi suositella siis aivan kaikille. Erinomainen lukukokemus!