Blogi

Löysin GoMore.fi-autonvuokrauspalvelun viime viikolla. Ensin kuulin puolittaisen radiomainoksen tai näin kuvan netissä ja tämän jälkeen vielä ratikkapysäkillä oli mainos. Palvelussa kuka vain voi vuokrata omaa autoaan muiden käyttöön ja koska viikonloppuna on tarkoitus pyörähtää Kouvolassa koko perheen kera, ajattelin kokeilla palvelua välittömästi. Autojen hinnat tuntuivat olevan huomattavasti edullisempia kuin vuokrafirmoista haettuna, joten palvelu kiinnosti entistä enemmän. Vielä, kun listalla oli Tesloja, olin myyty. Ei muuta kuin rekisteröitymään palveluun ja Teslaa alle.

Valikoimassa oli halutuille päiville pari Model S:ää ja nappasin niistä toisen. Model 3:akin näyttää olevan tarjolla, mutta juuri silloin niitä ei listassa näkynyt. Myös muita sähkö- ja polttomoottorisia autoja oli aivan tarpeeksi. Model S oli listan kallein, mutta sen hinta oli silti luokkaa kolmasosa siitä, mitä Europcarin kanssa joutuisi pulittamaan jostain vastaavan kokoisesta Audista – ja siihen tulisi tietysti bensat päälle (Teslaa ei ollut Europcarin listalla).

Eihän siinä sitten muuta kuin sunnuntaiaamuna auton hakuun. Ajoin fillarilla muutaman kilsan ja nappasin Teslan käyttöön. Auton omistajaa en koskaan tavannut, vaan auton sai haltuun vain puhelinta täppäilemällä.

Akku oli täyteen ladattu, joten pystyimme suoraan ajamaan Kouvolaan niin, että kohteessa akusta oli käytetty hieman yli puolet. Aino haki muutaman geokätkön matkalla ja pysähdyimme myös Tuuloksessa lounaalle. Sitten rippijuhlat pakettiin ja yöksi Kuusankoskelle hotelli Sommeloon – lol. Alla oleva kuva kertoo hotellista kaiken, mitä siitä haluan sanoa. 90-luvulla meno oli hieman erilainen, mutta rakennukselle ei ole sen koommin mitään tehtykään.

Seuraavana päivänä ajelimme ensimmäiseksi lataamaan akkua hieman. Tornionmäen ABC:n latausasema antoi 150kW sisään ja puolessa tunnissa akku oli nostettu 85 prosenttiin. Siinä ajassa Aino kerkesi käydä kaupassa ja apteekissa. Itse leikin juniorin kanssa Teslan peleillä ja sävellysohjelmalla. Tämän jälkeen jatkoimme matkaa ja sukuloimme ympäri Kouvostoliittoa.

Illalla suuntasimme takaisin Tampereelle. Tarkoitukseni oli palauttaa auto niin, että siinä oli vielä 20% akkua jäljellä, vaikka omistaja sanoikin, että sen saa ajaa vaikka aivan tyhjäksi. GoMoren teksteissä mainittiin kuitenkin 20 prosentin raja, joten menin sillä. Auto oli vuokrattu 23.45 asti ja sen sai palauttaa vartin myöhässä ilman sanktioita. Kaikesta kommelluksesta johtuen olimme lataamassa akkua taas samalla ABC:llä yhdeksän aikaan illalla. Laitoin auton lataukseen ja kävin hakemassa Nipan grillillä munahampurilaisen ja puolen litran Pommacin. Tullessani takaisin autossa oli 75% latinkia, mikä riitti kotimatkalle varsin hyvin ja jätti vielä muutaman prosenttiyksikön pelivaraa mainitsemaani 20% palautukseen.

Sähköä siis riitti, mutta aikaa ei. Navigaattori tarjosi kotiutumisajaksi 23.51 ja tästä menisi vielä jokunen minuutti palauttaa auto. Aikaa ei siis ollut suoranaisesti hukattavaksi. Ennen Lahtea oli siltatyömaa, jossa oli vain yksi kaista käytössä. Pääsimme kuitenkin ajamaan tästä läpi juuri valon vaihtuessa punaiseksi ja aika-arviosta tipahti välittömästi 3 minuuttia pois. Kotona olimme lopulta noin 23.46. Tavarat sekä lopulta nukahtanut lapsi ulos autosta ja palauttamaan menopeliä. Löin hyrysysyn parkkiin 23.54 ja aloitin seuraavalla minuutilla puhelimella auton palautusprosessin. Siihen kuului auton kuvaaminen joka suunnasta ja ruksiminen, ettei kolhuja ollut tullut ja että omat tavarat oli poistettu autosta jne. Näissä meni pari minuuttia, jonka jälkeen rupesin kaivamaan patteria pois auton avaimista, jotta saisin Teslan lukkoon. En kuitenkaan patteria saanut irti ja kello pamahti puoliyön siinä pusatessani, joten tein ratkaisun ja löin auton säppiin ja piilotin avaimen muualle pihalle. Sanktiota ei tullut.

Sitten tulikin reissun ehdottomasti suurin pettymys. Avasin grilliltä ostamani burgerin ja söin sen ennen kuin lähdin polkemaan takaisin koti, mutta burgerihan oli aivan meh. Tuen grillin valmisteisiin tottuneena Nipan vastine oli kuin olisi Hesessä käynyt. Ei jatkoon.

Ajoin siis kahteen päivään n. 550km ja sähköä latasimme 16,56 euron edestä; en valita. Reissu oli varsin onnistunut ja Gomoren palvelua voin suositella täysin varauksetta. Seuraavalle reissulle (ensi vuonna?) alle sitten jokin toinen (ja hieman halvempi) sähköauto.

Teslan (ja sähköautoilun) kehitystä voisin vielä kommentoida parilla lauseella. Nykypäivän laturit pukkaaa niin paljon sähköä sisään, ettei latauksessa kauaa kestä. Kauppareissun aikana biili on kerännyt akut täyteen ja matka jatkuu taas. Samoin latauspaikkojen määrä on jo nyt riittävä autoiluun ja määrä kasvaa tietysti koko ajan sähköautojenkin määrän kasvaessa.

Musk on jo vuosia lupaillut itseajavien Teslojen olevan aivan nurkan takana. No, eivät ole. Nyt adaptiiviselle vakkarille tuottivat vaikeuksia sillat, tunnelit ja etukameroihin osuva auringonpaiste. Ensimmäiset kaksi aiheuttivat turhia jarrutuksia ja viimeisin otti vakkarin pois käytöstä. Näitä lukuunottamatta se pelasi kyllä hyvin...

Olen edelleen sitä mieltä, että itseajavat autot ovat tulossa ja vuosikymmenen loppupuolella niitä on käytössä jo siellä sun täällä (onhan niitä nytkin liikenteessä), mutten kyllä ole ollenkaan varma, että ensimmäiset "toimivat" biilit tulevat Teslan tuotanlinjoilta. Ehkä olen väärässä.

Oli miten oli, GoMore on toimiva palvelu, reissu sujui hyvin ja sähköllä ajaminen on rattoisaa ja tällä erää myös varsin edullista verrattuna polttomoottoriin.

Niinhän siinä kävi, että Leijonat pääsi juhlimaan neljättä MM-kultaa. Samalla Suomi nosti itseään tilastoissa kohti kärkeä ja tällä erää ei edes näytä mahdottomalta, että olisimme modernin MM-turnauksen menestynein maa muutaman vuoden kuluttua – olettaen, että Jalonen valmentaa Leijonat menestykseen jatkossakin.

Jos Suomi sattuisi voittamaan kultaa ensi vuonnakin, niin sitten tehtäisiin jo aikamoista historiaa, kun voitettaisiin kotikisoissa kahteen kertaan peräkkäin. Mikäli Suomi ei voita, toivon ehdottomasti mestaruutta Sveitsille. Alppimaan todellinen jättipotti on nyt leijunut jo 10 vuotta aivan hollilla. Toivottavasti se napsahtaa kotiin pian.
 

Luin taannoin Pasi Kiviojan kirjan Salaliittoteorioiden ihmemaassa – tositarinoita ihmisistä kaninkolossa (Docendo, 2022). Kivioja on nähnyt suuren vaivan haastatellessaan ihmisiä heidän uskomuksistaan. Olen itse kirjassa myös informanttina ja taannoin myös Iltalehti kirjoitti minusta artikkelin. Avaan ajatuksiani laajemmin tässä blogauksessa, mutta ensin pari sanaa kirjasta.

Teos imi erittäin hyvin mukaansa ja vaikka kyseessä on tietokirja ei sitä voi sanoa kuivaksi millään muotoa. Teksti on todella sujuvaa ja kaikki tieto vain ikään kuin soljui sisään lukiessani kirjaa. Kirja on hyvin toimitettu, eikä kirjoitusvirheitä tainnut jäädä itselleni kiinni kuin yksi – jos muistan oikein. Kuitenkin kirjassa olevat grafiikat ovat varsin epäselviä. E-kirjassa kuvat ovat varmaan luettavia, mutta paperilla fonttikoko, viivojen paksuus ja väri kaipaisivat säätöä. Esim. sivujen 132-133 kuvaajat ovat lukukelvottomia ja vain pidemmän aikavälin kehityksen pystyy parsimaan ilmi. Kuvia on myös monesti sijoitettu niin, että edellisestä sivusta voi jäädä puolet tyhjäksi, mikä vähän ihmetytti itseäni. Aivan kuin taitto olisi jäänyt puolitiehen. 

Kaikesta huolimatta voin suositella kirjaa kuitenkin kaikille – sen sisällölliset ansiot ovat kiistämättömät. Kirjalla on selkeästi ansioita päästä kilpailemaan Tieto-Finlandista. Ja sitten vähän omia ajatuksia.

Lukiessani Kiviojan kirjaa en malttanut olla ajattelematta, kuinka voisin vaihtaa minkä tahansa salaliittoteorian tilalle perinteisen uskonnon. Näillä on niin paljon yhteistä. On kyseessä sitten Jehovan todistaja, mormoni, WTC-iskujen sisäpiirisalaliittoteorioihin uskova tai rokotevastustaja, perustuu oma maailmankuva täysin uskon varaan. Sen horjuttaminen ulkopuolelta ei onnistu. Useimmiten kaikki kritiikki – oli se kuinka hyvin perusteltua tahansa – vahvistaa vain omaa uskoa ja ajatusta, että oma yhteisö on oikeassa ja muut ovat väärässä – lampaita, jotka eivät ole vielä heränneet totuuteen.

Milloin hälytyskellojen tulisi soida? Jos koet, että on olemassa "valtamedia", joka ei uutisoi totuudenmukaisesti ja johon ei voi luottaa, jos koet, että ihmisille syötetään myrkkyjä, eikä terveydenhuollon ammattilaisiin voi luottaa – ja jos ylipäätään koet satunnaisen blogauksen (kuten vaikka tämän, jota luet juuri ;) tai YouTube-videon paremmaksi tietolähteeksi kuin tutkimuksiin perustuvan lääketieteen tai tiedon ylipäätään, olet vaarassa joutua – tai jo joutunut – kaninkoloon.

Olen seurannut vierestä, kun puolitutut perinteisten uskontojen uhrit ovat vaihtaneet raamatullisen oppirakennelman salaliitteorioihin tai kuinka kouluja käynyt perheenäiti jakaa sosiaalisen median täyteen rokotevastaista huuhaata ja #savethechildren Qanon-tägättyjä valheita. 

Omissa sukulaisissani ja tuttavissani on valitettavasti ihmisiä, joilta kriittinen ajattelu tuntuu puuttuvan, eikä lähdekritiikkiä ymmärretä ollenkaan. Olen heitä valitettavasti joutunut muutaman siivoamaan Facebook-kavereistanikin, kun tarinat alkoivat ampua jo aivan liian yli (varsinkin rasismi on automaattinen no-go). Kaikki, mikä tukee omaa maailmankatsomusta on totta ja mikä ei tue, ei pidä paikkaansa. Tällainen mustavalkoinen ajattelu on erittäin tuttua (perinteisistä uskonnollisesta) lahkoista. On olemassa me ja sitten muut. Me olemme hyviksiä, muut ovat pahiksia, vielä heräämättömiä lampaita tai saatanan hallitsemia maailmallisia ihmisiä.

Me vs. muut -ajattelu on vaarallista. Jonkin ryhmän nostaminen paremmaksi kuin muut altistaa ihmisen monille haitoille. Eivät Jehovan todistajat ole parempia kuin maailmalliset ihmiset, eivät Qanonit tiedä asioita paremmin kuin "lampaat" – enkä minä tutkijana ole parempi tai viisaampi ihminen kuin naapurin Neea tai kuppilan Kalle, kun puhutaan asioista, jotka eivät kuulu ammattiosaamiseeni.

Kirjassa Kivioja siteeraa The Fall of the Cabal videon alkua: "Video sisältää tuhansia tunteja tutkimusta. Tee omaa tutkimustasi, ja tuplatarkista kaikki, mitä kerron sinulle. Vain siten voi oikeasti herätä ja tulla itsenäiseksi ajattelijaksi." Kivioja googlasi videon väitteitä ja päätyi hyvin nopeasti tulokseen, etteivät ne kestä edes alkeellista faktantarkistusta. Silti Qanon veti mukaansa jengiä maailmanlaajuisesti. Kirjassa Christa kertoo, kuinka kyseinen video sai hänet mukaan Qanonin pariin. Myöhemmin hän kuitenkin ihmetteli, miten joku voi uskoa litteään maahan ja tajusi samalla, että hän uskoo Qanoniin, jonka totuuspohja aivan yhtä hatara. Siitä lähti hänen matkansa pois kaninkolosta.

Tuttavani, jonka opetuksella tutustuin erilaisiin salaliittoteorioihin, esitteli minulle ainakin seuraavat konseptit:

• WTC-iskut olivat lavastettuja. Eivät olleet.
• Rokotteet ovat vaarallisia. Eivät ole.
• Ihmisen tekemiset ei aiheuta ilmastonmuutosta. Valitettavasti aiheuttavat.
• Kennedyn murhan "magic bullet". Tämäkin on debunkattu.
• Hillary Clintonista tulee presidentti 2008. Ei tullut, ei päässyt edes esivaaleista läpi.
• Bilderbergit hallitsevat maailmaa. Eivät hallitse.
• Syöpää voi hoitaa syömällä aprikoosin siemeniä ja siitä saatavaa B17-vitamiinia. Ei voi, eikä kyseessä ole edes vitamiini vaan myrkky.
• Aspartaami on vaarallista. Tällaista vaarallisuutta ei ole löytynyt tutkimuksissa.

Olin vielä niin naivi, että monet asiat upposivat ajatuksiini kuin kuuma lusikka vanilijajäätelöön. Kesti vuosia ymmärtää, ettei mikään näistä pitänyt paikkaansa. Se vaati tietysti paljon omaa sivistyksen kasvattamista ja asioiden tutkailua, mutta lopulta pääsin pois kaninkolosta ja ymmärsin, että olin vuosia korvannut tutkitun tiedon lähinnä blogipostauksien tasolla pyörivillä ideoilla ja disinformaatiolla.

Kannattaa myös huomata, että tutkimusten valossa, jos uskoo yhteen salaliittoteoriaan, uskoo helpommin myös muihin. Ei liene yllätys, että Alex Jones kauppaa aivan mitä tahansa salaliittoteoriaa ja arkkitehti Maria Nordinista tuli heittämällä koronapandemian asiantuntija ja Ukrainan sodan "todellisten syiden" tietäjä. Tutkijat kutsuvat tätä salaliittomentaliteetiksi.

Onnekseni oma uppoutumisen salaliittoteorioihin ei aiheuttanut minulle ihmissuhteiden katkeamista. Kivioja kertoo kirjassaan useista tapauksista, joissa ihminen rupeaa saarnaamaan Qanonista ja lähettelemään linkkejä mitä ihmeellisempiin videoihin. Ei liene yllätys, että tällaisiin ihmisiin otetaan etäisyyttä. Miltä sinusta tuntuisi, jos läheinen tuttavasi tai sukulaisesi alkaisi jakaa litteän maan materiaalisia sinulle?

Olen myös paljon pohtinut voinko hurahtaa vielä joskus johonkin salaliittoteoriaan tai perinteiseen uskontoon? Olen vaimolleni sanonut, että auttaa minua välittömästi, jos alkaa siltä näyttää. Toivon todella, ettei mikään tällainen vaikutin pääse menemään läpi, mutten tietenkään ole immuuni misinformaatiolle.

Entä, jos läheinen kuolee yhtäkkiä? Lähdenkö etsimään sille jotain muuta syytä kuin, mitä oikeasti on tapahtunut? Uskonnot ja salaliittoteoriat tuovat ihmiselle syyn elää välillä täysin satunnaisesti toimivassa maailmassa. Kaipaamme logiikkaa ympärillemme, mutta maailma toimii usein kuitenkin irrationaalisesti. Syöpä voi ilmetä, vaikka on elänyt kuinka terveellisesti ja hyvin. Autokolari voi viedä hengen, vaikka itse olisi ajanut sääntöjen mukaan.

Tällaiset kriisit ovat oivia tilanteita perinteisten uskontojen käännyttäjille rekrytä uusia jäseniä lahkoonsa, mutta ne tarjoavat myös mahdollisuuden salaliittoteorioille. Uusi yhteisö voi tarjota näennäisiä ja yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Kun voi luottaa jumalaan, terveysguruun tai internet-saarnaajaan, ei tarvitse itse murehtia maailmasta niin paljoa. Ulkoistaa omaa ajatteluaan jollekin muulle. Moni on tehnyt sitä Qanonille, Alex Jonesille, Maria Nordinille tai Antti Heikkilälle. Näistä kellään ei ole puhtaat jauhot pussissa. Jokainen haluaa tehdä rahaa omilla uskomuksillaan ja myy mitä ihmeellisintä valmistetta ja kurssia, jolla juuri sinä ja minä voimme elää terveellisemmin. Ah, miten helpottavaa, mutta niin väärää. Sen lisäksi, että moni tekee hyvin epäeettisesti rahaa salaliittoteorioiden kautta, valitettavasti jotkut myös kuolevat kieltäydyttyään toimivaksi todetusta hoidosta uskottuaan disinformaation levittäjiä.

Entä jos lopulta havahdumme siihen, että olemmekin eläneet harhassa vuosia? Meitä on monia, etkä varmasti ole yksin. Suomessa toimii Uskontojen uhrien tuki UUT ry, joka auttaa myös salaliittoteorioiden uhreja. Emme eroa entisistä mormoneista lopulta niin paljoa. 

Loppuun vielä osuva xkcd-sarjakuva:

Tuossa taannoin oli talviolympialaiset, joissa Suomi nappasi ennakkosuosikkina ensimmäisen olympiakultansa. Kuten minulla on välillä tapana ollut, olen kasannut asiasta jotain tilastoa. Suomen nousu kiekkomaiden eliittiin on tapahtunut myös olympiatasolla. Suomi on nyt koko lajin olympiahistoriassa seitsemänneksi menestynein maa. Kuitenkin jos tarkastellaan vain olympialaisia, joissa on pelattu pudotuspelit (eli Albertvillen kisoista 1992 eteenpäin) on Suomi jaetulla kolmannella sijalla Ruotsin kanssa. Venäjä ja Kanada pitävät näissä tilastoissa kärkipaikkaa.

Aika näyttää mihin kiekonpeluu siirtyy, mutta tällä hetkellä ainakin on helppoa kannattaa suomalaisia. Kohtahan edessä olisikin sitten taas lätkän MM-kisat...
 

Ostin Jessikka Aron Putinin Trollit (Johnny Kniga, 2020) heti teoksen ilmestyessä, mutta paksuudestaan (400+ sivua) ja muista kiireistä johtuen kirja jäi hyllyyn. Mutta kas kummaa, kuukausi sitten tuntuikin siltä, että ehkä luen sen nyt.

Ja ajankohtainenhan Putinin trollit on. Vaikka olin jokseenkin kartalla Aron toimittajan työstä ja trollitehtaiden tutkimisesta, pääsi kirja silti yllättämään monessa kohtaa. Kremlin propagandaa on syötetty länsimaisen journalismin sekaan 20 vuotta ja siihen on havahduttu vasta viimeisen 5 – 10 vuoden aikana Venäjän vallattua Krimin. Kreml pystyy masinoimaan mielenosoituksia Yhdysvaltoihin, vaikuttamaan ruotsalaisiin kulttuuriuutisiin ja ajamaan Liettuan suurlähettilään pois Unkarista. Ja nämä ovat vain jäävuorenhuippuja toiminnasta, johon on vuosikausia syydetty rahaa Moskovasta. RT (Russia Today) ja Sputnik ovat tuottaneet "uutisia", joiden sävy on aina sama. Länsimaat ovat pahoja ja Venäjä hyvis. Alkuvuoden kokemukset ovat tehneet selväksi, ettei tämä narratiivi enää kanna kuin aivan kovimpien Putin-fanien keskuudessa.

Kirjan ikävämpää puolta edustaa sitten toimittaja Aroon kohdistettu systemaattinen ja vuosia jatkunut häirintä. Siitä ovat vastanneet pääosin täysin suomalaiset ihmiset, jotka ovat lukenee MV-lehteä tai vastaavia valeuutisia luovia ja jakavia sivustoja. Ihmisiä tuntuu olevan todella helppo saada höynäytettyä mukaan kiusaamaan ja uhkailemaan toisia ihmisiä. Tarvimme siis paljon parannusta yhteiskuntaan: mediakasvatusta, jotta ymmärtäisimme paremmin, milloin näemme mis- ja disinformaatiota (tahatonta ja tahallista valetietoa); lainsäädäntöä, jotta näitä järjettömän ilkeitä ja uhkaavia kirjoituksia ja videoita voitaisiin suitsia; sekä suurten someyhtiöiden (Facebook, Twitter, Google) panostusta vihapuheen kitkentään. Kuluttajan pitäisi kokea olonsa turvalliseksi, mutta tällä hetkellä sosiaalisen median jättejä kiinnostaa mainostulot – ja raha ylipäätään – enemmän kuin käyttäjien hyvinvointi. Facebook on jo vuosia sitten muuttunut todella huonoksi alustaksi yhtään mihinkään, eikä ole nähtävissä, että se onnistuisi kaivamastaan kuopasta nousemaan.

Onneksi me ihmiset kuitenkin nykypäivänä ymmärrämme paremmin, ettei MV-lehti kerro totuuksia, RT:n uutiset eivät ole totta tai ettei Alex Jones ole kansalaisen asialla. Me yksilöt olemme kontrollissa, ei Venäläinen trolliarmeija.

Kiitän Jessikka Aroa kirjasta ja kaikesta siitä työstä, jota hän on tehnyt Kremlin informaatiosodankäynnin paljastamiseksi. Hänen saamansa tunnustukset ovat menneet aivan oikeaan osoitteeseen. Tunnen samalla voimattomuutta, etten konkreettisesti kykene auttamaan häntä, jotta häirintä loppuisi.

Suosittelen kirjaa kaikille.