Konservatiivit ja fundamentalistikristityt ovat pitkään kipuilleet, kuinka homoseksuaalisuuden voisi hyväksyä. Hiljalleen uskontokunnat kääntyvät kannalle, jossa homoseksuaalisuus ei ole enää saatanan työtä tai edes syntiä vaan täysin luonnollinen asia. Tässä on tietysti vielä aika paljon matkaa kuljettavana, mutta suunta on hyvin selkeä.
Raamatun oppien mukaan eläminen ja seksuaali- sekä sukupuolivähemmistöjen kunnioittaminen tuntuu edelleen olevan vaikeaa. Päivi Räsänen on otsikoissa tasa-arvoisen avioliiton vastustajana ja monet konservatiivivaikuttajat kokevat velvollisuudekseen valistaa seuraajiaan homouden synnistä.
Tähän asti tapahtunutta:
Sunnuntaina 21.6.2020 12:45 puolustusvoimien kenttäpiispa Pekka Särkiö julkaisi Kotimaa24-palvelussa blogipostauksen Vallankumouksen hedelmät kypsyvät, jossa hän kritisoi nykymaailman menoa, eikä ollut tyytyväinen tasa-arvoiseen avioliittolakiin tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien laajentamiseen. Pian tämän jälkeen Tapio Puolimatka julkaisi saman blogitekstin omilla sivuillaan.
Luin Seurakuntalaisessa julkaistun Tapio Puolimatkan uuden kirjoituksen. Tekstissään Puolimatka hyökkää vahvasti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia vastaan. Jälleen kerran kirjoituksen keskiössä on perhe, mutta tämä kehyskertomus jää jo osin taustalle, kun isompaa vaihdetta lyödään silmään. Jos et halua pahoittaa mieltäsi, älä lue tekstiä, mutta jos kiinnostaa, miten konservatiivinen syvästi uskonnollinen ajatusmaailma näyttäytyy ulospäin, on teksti esimerkki sellaisesta.
Yle uutisoi kuinka Rautalammille haettiin uutta kirkkoherraa. Hakijoita oli yksi, mutta häntä ei valittu. Syynä oli pastori Anssi Massisen suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin.
Luin eilen illalla Annassa olleen jutun sukupuolensa korjanneesta nuoresta. Artikkelista jäi lämmin fiilis, mutta rupesin pohtimaan, milloin itse tutustuin näihin ihmisiin – tai edes käsitteisiin!