Sukupuolesta

13. helmikuuta 2021 - 14.20

Konservatiivit ja fundamentalistikristityt ovat pitkään kipuilleet, kuinka homoseksuaalisuuden voisi hyväksyä. Hiljalleen uskontokunnat kääntyvät kannalle, jossa homoseksuaalisuus ei ole enää saatanan työtä tai edes syntiä vaan täysin luonnollinen asia. Tässä on tietysti vielä aika paljon matkaa kuljettavana, mutta suunta on hyvin selkeä. 

Samalla tavalla kipuilua on kuitenkin käynnissä myös ei-binäärisen sukupuolikäsityksen kanssa. Aiemmin homouttakin pidettiin sairautena tai siitä haluttiin "eheytyä" – tai eheyttää. Onneksi nämä ovat jääneet jo historian lehdille yhteiskunnallisina häpeäpilkkuina. Mutta sukupuoli; sen kanssa ollaan vielä kieltovaiheessa. Monet konservatiivivaikuttajat edelleen argumentoivat, että sukupuolia on vain kaksi: mies ja nainen.

Lähtölaukaus tälle blogaukselle on Pasi Turusen kanssa käymäni keskustelu Facebookissa. Hän argumentoi muun muassa seuraavaa: "Väite monista sukupuolista en [sic] pseudotoeteellistä hölynpölyä verrattavissa 'flat earth' uskomuksiin." Tämän lisäksi Turunen kertoi olevansa objektiivisuuden kannalla: "Jos taas viittaat kromosomeihin silloin ollaan tekemisissä biologian ja objeltiivisen [sic] todellisuuden kanssa joka on minun edustamani näkemys."

Onkin siis outoa, että Turunen sivuuttaa vuosien tieteellisen tutkimuksen tyystin, mutta väittää pyrkivänsä objektiivisuuteen. Turunen kirjoitti vielä "Minäkin voisin laittaa linkkejä vaikka kuinka monta , joissa väännetään rautalangasta, että puhe sukupuolten moninaisuudesta on hölynpölyä." Pyysin nähdä näitä linkkejä, mutten niitä koskaan saanut.

Asia jäi kuitenkin vaivaamaan itseäni. En ole millään muotoa biologian tai sukupuolentutkimuksen asiantuntija, joten minun täytyi perehtyä asiaan tarkemmin. Luin muutamia tutkimuksia asiasta. Tähän hetkeen mennessä en ole löytänyt julkaisuja, joissa perusteltaisiin sukupuolen binäärisyys. Jos Turunen sattuu tämän tekstin lukemaan, otan edelleen vastaan linkit näihin julkaisuihin.

Konservatiivisella puolella argumentoidaan myös paljon biologisen sukupuolen (eng. sex) ja sosiaalisen sukupuolen (eng. gender) eroista. Pääargumenttina tuntuu olevan, että biologinen sukupuoli on pysyvä ja binäärinen ja sosiaalinen sukupuoli on lähinnä huuhaata. Tässä blogauksessa keskityn lähes täysin biologiseen sukupuoleen ja kerron erikseen, jos puhe on sosiaalisesta (koetusta) sukupuolesta.

Sanz argumentoi artikkelissaan (Sanz, 2017), kuinka länsimaissa on pitkään jaettu ihmiset binäärisesti miehiin ja naisiin. Hän kuitenkin toteaa myös, ettei kaikissa kulttuureissa ole tehty näin (esimerkiksi Amerikan alkuperäisväestössä jako ei ollu aina binäärinen (Hyde et al., 2019) ja nykypäivänä esim. Saksassa on käytössä myös kolmas sukupuoli (Morgenroth et al., 2020)). Tästä Sanzin kommentista on tärkeää huomata, että nyt puhutaan nimenomaan kulttuurista. Jako ei siis ole biologinen, vaan kulttuurinen. Hän jatkaa tekstissään ajatusta toteamalla, että sukupuolen binäärisyyttä ei ole kyseenalaistettu, sillä se ei ole koskaan ollut hypoteesi, vaan on vain oletettu olevan olemassa binäärinen sukupuoli. Hahmotan tätä Kuvalla 1.

Perinteinen ajatus sukupuolesta
Kuva 1: Perinteinen näkemys sukupuolesta. On vain naisia ja miehiä.

Jos otamme pienen ihmisyhteisön ihmiset ja kysymme heidän sukupuoltaan, saamme varmaankin ryhmän naisia ja toisen ryhmän miehiä. Tämä on hyvin perinteinen näkemys ja tällaisia ryhmiä löytynee Suomestakin vaikka kuinka.

Tieteentekijöitä on kuitenkin aina kiinnostanut perehtyä asioihin mitä tarkimmin. Näinpä tutkijat lähtivät aikoinaan etsimään syitä, miksi toiset ihmiset ovat naisia ja toiset miehiä.

Ennen tieteellisiä keinoja ihmisen sukupuoli määritettiin silmämääräisesti. Tätä voi tietysti käyttää edelleen ja se on yksi tapa määrittää ihmisen sukupuoli. Löytyykö jalkojen välistä pimppi vai pippeli, onko rintakehällä karvoitusta vai suuret rinnat.

Tutkijat löysivät sukupuolikromosomit 1900-luvun alussa. Tällöin ajateltiin, että ihminen XX-kromosomein on nainen ja XY-kromosomein on mies. Sittemmin on havaittu, ettei asia ole näin yksiselitteinen. Esimerkiksi useita MM- ja olympiamitaleita voittanut etelä-afrikkalainen juoksija Caster Semenya on nainen, mutta hänellä XY-kromosomit. Nykyään tiedetään, että pelkän XX:n ja XY:n lisäksi on tarjolla muun muassa X0, XXY, XXX ja XYY. Itse asiassa kirjallisuudessa puhutaan jopa 27 erilaisesta kombinaatiosta (Sanz, 2017).

Tutkimuksissa on myös todettu, etteivät miesten ja naisten aivot ole erilaisia eikä testosteronia ei voi pitää "mieshormonina" tai keltarauhashormonia "naishormonina". Samoin hormonien tasot muuttuvat elämän kokemusten mukaan, täten muokaten sukupuolen määrittelyä vielä aikuisenakin. Meillä on myös stereotyyppiset määritelmät naiselle ja miehelle, mutta juuri kukaan todellinen yksilö ei osu näihin määritelmiin; psykologisesti ihmiset ovat pikemminkin mosaiikkia kuin kaksijakoinen ryhmä. Ulkoiset ärsykkeet muokkaavat ihmistä elämän aikana ja nämä muokkaukset osuvat myös sukupuolen määrittelyn alueelle. (Hyde et al., 2019) Montañez avaa tätä kaikkea kuvaajassaan: ennen syntymää ihmisen sukupuoli rakentuu kromosomeista, geeneistä ja hormoneista; syntymän jälkeen näemme ulkoiset sukupuolen merkit ja murrosiässä ihmisen keho vielä muuttuu ja sukupuolesta kertovia piirteitä ilmestyy lisää (tai on ilmestymättä) (Montañez, 2017). Nämä kaikki sukupuoleen vaikuttavat tekijät tarjoavat laajan skaalan erilaisia lopputulemia "valmiille" ihmiselle. Samaa argumentoi kansantajuisesti Anne Fausto-Sterling The New York Timesin sivuilla.

Jos siis laajennamme katsantoamme suurempiin ihmisryhmiin, huomaamme, että sieltä löytyy myös ihmisiä, jotka eivät täytä perinteisiä ajatuksia miehistä tai naisista. On naisia, joiden kromosomit ovat miehiset; on miehiä, joilta löytyykin kohtu tai ihmisiä, jotka eivät tunnista itseään peilistä. Havainnollistan tätä Kuvassa 2.

Sukupuoli laajemmin
Kuva 2: Sukupuolen määrittely ei nykyisen tutkimuksen valossa ole binäärinen, vaan liukuma toisesta päästä toiseen.

Monesti kuulee myös väitteitä, että jokin asia olisi "luonnotonta". Sitä on tietysti käytetty myös sukupuolivähemmistöjä kohtaan, mutta koska asia esiintyy luonnossa, on vaikea nähdä, että kyseessä olisi jotenkin luonnoton asia. Osa asioista on tietysti tyypillisempiä kuin toiset (Atte Komonen, 2020). Komonen ottaa artikkelissaan hyvin tiukan linjan sukupuolen määrittämiseen biologisesta näkökulmasta ja toteaa koiraiden tuottavan siittiöitä ja naaraiden munasoluja. Tämä on konkreettisin löytämäni viittaus, jonka voi tulkita binääriseksi. Mutta tämäkään ei kuitenkaan tarjoa tiukkaa binäärisyyttä, sillä yksilöt, jotka eivät tuota sukusoluja ollenkaan, ovat sitten sukupuolettomia ja ne jotka tuottavat molempia… ovat jotain muita. Tämä on kuitenkin kapein näkemäni sukupuolen määritelmä. Komonen toteaa myös, että biologisesta näkökulmasta "intersukupuolisuus on oiva termi". Tällä kuvataan sitä, ettei sukupuoli ole binäärinen tai trinäärinen vaan että sukupuoli on lähinnä spektri.

Sukupuolen määritelmän muutos on tietysti aiheuttanut muutosvastarintaa: miehet pelkäävät menettävänsä maskuliineutensa ja valta-asemansa. Asiaa on tutkittu jonkin verran ja kannattaa perehtyä esimerkiksi tutkimuksiin:  Morgenroth et al. (2020) ja Morgenroth sekä Ryan (2020). Morgenroth ja Ryan kuvaavat kuinka tässä vastarinnassa jotkut uskonnolliset yhteisöt ovat samalla puolella kuin feministit. Vastustajat käyttävät termiä gender-ideologia, jolle ei suoranaisesti ole tarkkaa määritelmää. Se on lähinnä pseudotieteellinen termi, jota tämä hyvin heterogeeninen(!) ryhmä käyttää vastustaessaan erilaisia asioita. Koen tämän itse hassuna, mutta sellainenhan maailmamme on :)

Onko biologisella sukupuolella (sex) ja koetulla sukupuolella (gender) sitten eroa ja onko sillä väliä? Komonen argumentoi sen puolesta, että termit kannattaa pitää erillään, mutta sitten taas Morgenroth ja Ryan puhuvat sen puolesta, että tällainen jako on turha. Morgenroth ja Ryan argumentoivat, että biologinen sukupuoli on sosiaalinen konstruktio tai biologiseen sukupuoleen vaikuttaa aina myös koettu sukupuoli ja sukupuolen määritelmä on vaihdellut aikojen saatossa.

Tutkimusten mukaan binäärisen jaon ulkopuolelle ihmisistä jää prosentti tai kaksi (Hyde et al., 2019). Määrä ei ole siis tällä erää kovin suuri, mutta asia on kuitenkin vielä niin nuori, että voin kuvitella 30 vuoden päästä saatavan erilaisia tuloksia. Tutkijoiden yhteinen viesti on kuitenkin, ettei sukupuolta voida pitää binäärisenä vaan se on pikemminkin liukuma ääripäästä toiseen tai spektri (Claire Ainsworth, 2015; Morgenroth and Ryan, 2020) (Kuva 3). En sitten tiedä, tuleeko spektriin useampi ulottuvuus, jotta myös sukupuolettomat mahtuvat mukaan. Ainsworth päättää artikkelinsa siteeraukseen, jossa tutkija toteaa "genderidentiteen olevan paras tapa määrittää sukupuoli, sillä biologia ei siihen pysty", eli toisin sanoen, jos haluaa tietää ihmisen sukupuolen, saa sen helpoiten selville kysymällä tätä häneltä itseltään.

Sukupuoli spektrinä
Kuva 3. Sukupuolen määritelmä spektrillä. Muoto kuvaa, kuinka määrällisesti suurempi osa ihmisistä identifioituu spektrin reunoihin.

Kun en millään muotoa ole sukupuolen tai biologian tutkija, niin tämä oli mielenkiintoinen sukellus aiheeseen. Nyt tiedän aiheesta hieman enemmän kuin vielä ennen joulua. Tässä on myös kolikon kääntöpuoli. Turunen heitti kommenttinsa jo useampi kuukausi sitten, mutta itselläni meni ainakin 30 tuntia tutkimusten lukemiseen ja aiheeseen perehtymiseen. Enkä silti löytänyt todisteita, että sukupuoli olisi binäärinen. Jään siis vielä odottelemaan niitä linkkejä... No, vähän vakavammin: sekä tieteellinen että yhteiskunnallinen keskustelu on menossa siihen suuntaan, että sukupuolen merkitys vähenee ja määritelmä laajenee. Binäärisyys tippunee 10-20 vuoden kuluessa pois kokonaan ja lopulta myös konservatiivipiirit hyväksyvät asian, kuten on käynyt seksuaalivähemmistöjenkin kanssa hiljalleen. Tulevaisuudessa kielemme ja käyttämämme termit ovat sukupuolineutraalimpia, eikä oletuksia tehdä kuten 1900-luvulla. Tämäkin tietysti generoi vastarintaa (Vergoossen et al., 2020), mutta se lienee lajillemme tyypillistä.

Eniten minua ihmetyttää ihmisten aggressiivinen asennoituminen tieteellistä tutkimusta kohtaan. Long Playn sinkussa Vaarallinen sukupuoli Sevimli ja Silfverberg kertovat kuinka äärioikeisto ja konservatiiviset uskonnolliset piirit rahoittavat sukupuolen moninaisuuden tutkijoita häiriköiviä tahoja ja ajavat muun muassa naisten aseman heikennyksiä (Adile Sevimli and Anu Silfverberg, 2020). Konservatiivikristityt ovat huolissaan kristittyjen (ja juutalaisten) asemasta, mutta ovat samalla valmiita heittämään sukupuolivähemmistöt roviolle ja pitävät heitä vähemmän arvokkaina ihmisinä. Ulkokultaisuutta parhaimmillaan.

Onko sukupuolia siis monta? Ei. Onko niitä kaksi? Ei. Sukupuoli on vain konsepti, johon vaikuttaa monet tekijät. Me ihmiset luomme koko ajan erilaisia määritelmiä ja konsepteja, jotka aikojen saatossa elävät suuntaan ja toiseen. Nousevat ja unohtuvat. Sukupuolen määritelmä pohjaa lisääntymisbiologiaan, mutta on paljon muutakin.

Loppukevennyksenä vielä lainaus ensimmäisestä Mooseksen kirjasta: "Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät." Kertomuksen mukaan Jahve siis tosiaan loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Ei mieheksi tai naiseksi. Ehkäpä meidän ihmisten täytyy vielä tulkita kirjaa tarkemmin... ;)


Lähteet

Lisää uusi kommentti