Blogi

Nyt on Ylen ehdokastentit katseltu. Jos ne on näkemättä ja asia kiinnostaa, niin Yle Areena ne tarjoaa katsottavaksi. Huomenna illalla on myös tenttailua kaikkien ehdokkaiden kesken. TV1@21:05

Mutta asiaan. Annoin jokaisen tentin jälkeen ehdokkaalle kouluarvosanan ja seuraavassa todella nopeasti kirjoitettu syväluotaava(?) analyysi. Aluksi totean kuitenkin, että valitaan ehdokkaista kuka tahansa, niin asiat ovat paljon paremmin kuin eräissä muissa maissa. Kyllä näistä jokainen hommansa osaa hoitaa ilman, että käyttää alaikäisten prostituoitujen palveluja tai huijaa vaaleissa. Ei ongelmaa meilläpäin.

Paavo Lipponen, arvosana 7

Selkeästi mielestäni heikoin ehdokas. Tentissä tuntui, ettei hän ollut enää mukana asioissa, vastaukset venyivät ja hän myös vastasi yhteen kysymykseen täysin ohi aiheesta. Olen ikärasisti ja totean, että tällä Paavolla ei ole tarpeeksi pelimerkkejä näissä karkeloissa.

Eva Biaudet, arvosana 7+

Niin hieno kieli kuin ruotsi onkin, niin sitä ei koko Suomessa tarvita, eikä sen ajamista presidentin tarvitse harrastaa. Vastaukset olivat myös haparoivia. Ei napostellut tämäkään ehdokas.

Sari Essayah, arvosana 8-

Yllättävän hyviä vastauksia, mutta silti ei. En kannata kristillisten tasa-arvoa tallovia ajatuksia, niin on vaikea nähdä, että antaisin ääneni homovastaisen puolueen ehdokkaalle.

Paavo Väyrynen, arvosana 8

Mitähän tästä pitäisi olla mieltä. Jos tämän Paavon kampanja olisi vitsi, se naurattaisi, mutta että tämän maan kärkeen? En oikein tiedä. Kokemusta on kyllä politiikasta - sitä ei käy kieltäminen. Mutta tässäkin on hieman tämä kysymys, että onko Pavella enää mitään uutta tarjottavaa tähän loppuun kaluttuun pestiin? Sitä paitsi kepu pettää aina, eikö?

Timo Soini, arvosana 8+

Soinilta tuli yllättävän suoria vastauksia tentissä. Mutta mutta... Minkäslaisen rasistikortin tässä nyt vetäisi esiin... Presidentti on ennen kaikkea esimerkin näyttäjä. Jos Soini tiputtaa vaikka 40 kiloa massaa, niin katotaan sitten uudestaan. Siinä samassa jos pari poliittista mielipidettä vaihtuu, niin käännän peukalon ylöspäin.

Sauli Niinistö, arvosana 9-

Äskeinen tentti meni Niinistöltä hyvin. Kaveri oli kyllä väsynyt kuin Harjakaisen Timo firman piikkiin oksentelusta, mutta asia oli kuitenkin ihan kohdillaan. Niinistö on mitä todennäköisin seuraava pressa eikä minulla suoranaisesti mitään sitä vastaan ole. Parempia ehdokkaita on kuitenkin tällä erää tarjolla.

Pekka Haavisto, arvosana 9

Vastaukset olivat rehellisiä ja tuntuivat tulevan suoraan sydämestä. Anssi Kela jo listaakin 16 syytä äänestää Pekkaa, joten turha niitä tässä on enää uudestaan pistää. Pertti Jarlakin piirsi pari mukavaa sarjista asiasta. Kyllä tästä miehestä Suomi saisi hyvän - älykkään ja kansaa lähellä olevan - presidentin. Sitä paitsi vanha totuus sanoo, että kakkonen on ykkönen! Ja todettiinhan Idolsissakin muutama vuosi sitten, että homoilulla ei häviä, vai miten se meni...

Paavo Arhinmäki, arvosana 9+

Arhinmäki oli sekä paras Paavo, että tenteissä mielestäni parhaiten menestynyt ehdokas. Harmi, että syksyn kasettimaksukeskustelun sössiminen tiputtaa rispektiä rankasti. Sitä paitsi Paavo on hieman liian nuori. Kokemattomuus saattaa aiheuttaa muitakin yli- tai alilyöntejä. Selkeästi kuitenkin paras Paavo näissä tanhuissa.

Eli näillä mennään. Haavisto toiselle kierrokselle ja katsotaan sitten miten käy!

Ah, taas on se aika... kuukaudesta... vuodesta? No, nälästä! Oli miten oli, niin tie vei taas Oléeseen. Ei sillä, että edellinenkään mesta olisi huono ollut, mutta onhan Olé kuitenkin Olé. Tunnelma oli taas kerran seesteinen ja makuhermoja kutkutteleva. Kukaan ei varmaan ylläty, kun kuvaa katsoo ja bongaa Maran hampurilaisen äärellä... Itse kokeilin tällä kertaa jotain muuta ja eteen tuotiinkin pihvi. Maukas oli, varsinkin päällä oleva "paholaisen hillo". Siinä, kun ruokaa odoteltiin, niin pöydän toiselta puolelta huudeltiin "lopettakaa se tiskaaminen ja tuokaa sitä ruokaa pöytään heti!" Kannatin tätä ajatusta kyllä. Oléessa on kyllä aina ollut nopea palvelu, joten ei käy valittaminen, vaikka Mara nyt innostuikin hoputtamaan. Liekö geeneissä?

Ranskalaiset eivät tällä kertaa olleetkaan normeja paksumpia versioita, ja kun ruuan päätteeksi sanoin, että paksummat ovat parempia, niin tarjoilija valaisikin, että loppiaisen takia toiset ranet olivat loppu ja tilanne korjautuisi taas huomenna. Maanantai oli siis siinä mielessä väärä päivä ruokailulle, joten loppuviikon ohjelmaan voisi kyllä sitten kirjailla toisen visiitin kantapaikkaan...?

Eilen alkoi YLEn ehdokastentit ja ensimmäisenä oli vuorossa Kristillisten ehdokas Sari Essayah. Hän selvisi tentistään ihan hyvin kyllä. Tänään homma jatkuu.

Mutta itse asiaan (jos tässä sellaista oli). Luin ennen joulua Dan Brownin (Da Vinci -koodin kirjoittaja) Kadonneen symbolin. Kirja piti otteessaan ja viimeisen lukusession aikana kello läheni jo kahta yöllä, kun sain valmista aikaan. Hyvähän teos oli kyllä ja leffa pitäisi tänä vuonna tulla, joten sitä katsomaan sitten. Da Vinci -koodia en ole lukenut, mutta leffa oli ainakin hyvä (olenkohan sen nyt 4 kertaa nähnyt), joten Brown on kyllä erittäin viihdyttävä tarinan keksijä.

Ei kirjasta oikeastaan sen enempää. Tai no, kirjan loppupuolella tuodaan ilmi paljon kirjailijan ajatuksia uskonnoista. Kuinka nykyiset uskonnot ovat hukanneet sen sanoman, joka niillä oli tuhansia vuosia sitten. Eroakirkosta.fi-palvelu uutisoi ennen joulua, että heidän kauttaan kirkosta on eronnut kaikkiaan 300 000 suomalaista. Missä tämä sitten näkyy? Jos ei muualla niin seurakuntien budjeteissa. Ei hätää, osaahan sitä kirkkokin toimia. Siellä luotiin nimittäin strategia vuonna 2008. Dokkarissa kerrotaan ne perus liirumlaarumit, että keskitytään ydinosaamiseen(!), luodaan visio ja määritetään arvot. Kuulostaako tämä tutulle? Kuulostaa ainakin täällä, koska yliopistomme on käynyt aivan saman kaavan lävitse. Ja aika moni yritys myös. Pointtihan tässä onkin, että yrityksillä on strategia ("tehdään pirun hienoja muovilusikoita, joita jengi ostaa"). Jos kirkko olisi vakuutusyhtiö, sen slogan voisi olla "Kirkko - taivaallista turvaa". Mutta kun se ei ole. Se ei ole vakuutusyhtiö. Ei disco, eikä edes hampurilaisravintola. Se on kirkko. Joten saavutetaanko Elvis-messulla(!) sitä, mitä varten kirkko tähän maailmaan on aikoinaan syntynyt? Eroakirkosta.fi:n statistiikan mukaan näyttää siltä, että ei saavuteta.

Ketä kirkko tällä hetkellä palvelee? Niitä homoseksuaaleja, jotka haluaisivat tukea Jumalasta? En usko. Niitä, jotka haluavat tukeutua Raamatun sanaan yhtään vakavammin? Niitä ei kirkko ole palvellut enää vuosiin. Eli ketä kirkko sitten palvelee? Niitä, joita asia ei kiinnosta ja jotka maksavat kuitenkin kirkollisveronsa? Ehkäpä. Mutta kuinka kauan? Ei kauaa, on oma veikkaukseni. Jos Eroakirkosta.fi-palvelun kautta eroaa vaikkapa seuraavan 10 vuoden aikana puoli miljoonaa ihmistä, niin millä kirkko rahoittaa toimintansa ja ketä se enää silloin palvelee?

Muutama asia on pielessä. Uskonnon ja politiikan sotkeminen keskenään. Ei voi kuin ihmetellä, miten Päivi Räsänen ja kumppanit pystyvät saamaan ihmisiä eroamaan kirkosta (Homoilta) nopeampaa tahtia kuin juhannuksena hukkuu juoppoja. En ymmärrä, miksi uskonto ja politiikka pitää sotkea toisiinsa.

Kirkko ei tällä hetkellä suostu muovautumaan nykyajan liberaalisiin tarpeisiin (homojen oikeudet), mutta toisaalta se ei suostu myöskään noudattamaan Raamattua tarkasti (naispappeuden salliminen), vaan lilluu jossain siellä välillä. "Ollaan tänään tätä mieltä ja huomenna toista." Ketä tässä oikein palvellaan? Tällainen vatvominen ei johda kuin kirkon jäsenmäärän katoon ja toisaalta muiden uskontokuntien kasvamiseen. Ihmiset, jotka haluavat seurata Raamattua, suuntaavat katseensa todennäköisesti sellaista yhteisöä kohtaan, jolle Raamatun sana on totuus (ainahan sitä kyllä joku tulkitsee). Ja toisaalta, jos jokin uskontokunta vihkii homoja, niin varmaan sielläkin saattaa kysyntää olla.

Oli miten oli, niin kirkolla ei mene hyvin. Tässä maallisessa maailmassa kun ei pelkällä Pyhällä hengellä tunnu pärjäävän, niin jotain varmaan kannattaisi tehdä? Strategia on luotu yli 3 vuotta sitten, mutta ei se näytä auttavan ihmisten katoon kirkosta.

Tulipahan vain mieleen tässä aamutuimaan.

Hainpa sitten kuitenkin N9:n, kun sen hinta tipahti alle kipurajan (, joka oli korkea...). Ja pidän ostoksestani.

Näillä näkymin tämä on nyt sitten viimeinen nokialainen, jonka hommasin, mutta voihan se olla, että Nokia vielä pyörtää pahat päätöksensä ja julkaisee jatkossakin Linuxiin pohjautuvia luureja. MeeGo tuli elämänsä päähän oikeastaan ennen kuin yhtään laitetta ehti markkinoille, mutta onneksi jatkajat ovat olemassa ja voi olla, että MeeGokin vielä forkkaantuu.

Mutta niin tähän luuriin. Parasta mitä olen ikinä käsissäni pitänyt - kun en juurikaan mitään ole niissä näpeissä pyöritellyt... No, oli miten oli, diggaan joka tapauksessa. Näyttö on kontrastiltaan ja kirkkaudeltaan todella hieno. Liike on monin verroin sulavampaa kuin N900:lla ja softaakin tuntuu löytyvän jonkin verran. Kamera on myös todella vikkelä. Luuri käy käteenkin varsin hyvin ja sitä pystyy kyllä yhdelläkin kädellä käyttämään. Parasta luurissa on ehkä kuitenkin selain, joka toimii todella nopeasti. Näin se saisi olla kaikkialla! Käyttöliittymä on muutenkin nopea, eikä näppäimille oikeastaan tarvetta ole. Sääliksi käy niitä WP7:n kolmea lakisääteistä ei-kustomoitavaa nappia...

Negatiivisiakin juttuja tietysti löytyy. Kalenterissa ei näy viikon numeroa. Tämä on moka!!! Nokialaisissa on viikkonumero ollut valttina vuosia, joten miten ihmeessä se nyt unohdettiin? Softaa saisi olla tietysti enemmän ja kosketusnäytöllä kirjoittaminen ei kyllä ole niin luonnollista kuin T9:llä tai ihan qwertyllä. Kamerallekin olisi kiva olla jokin fyysinen starttinäppäin, jotta sen saisi tulille vikkelämmin - eikä olisi paha, jos kameran kennoa voisi käyttää kokonaisuudessaan. Nyt jokainen kuvaformaatti jättää osan kennosta käyttämättä, wtf?

Joten eihän siinä muuta kuin N9:llä eteenpäin. N900:lla kerkesin näemmä kuvata vähän yli 2000 kuvaa alla kahdessa vuodessa (enkä koskaan saanut edes luurin muistia täyteen...), joten nyt yritetään pistää paremmaksi. Muisti ainakin tulee nopeammin täyteen, kun sitä on edeltäjäänsä nähden puolet vähemmän.

Tämä oli hyvä joululahja!

Tuli lauantaina käytyä katsomassa Tampere-talossa Lumiukosta tehty musiikki-tanssiesitys. Artistit tulivat Englannista ja esitys oli varsin hyvä. Alku oli hieman lattea, mutta loppua kohden varsin mukava paketti. Lapsillehan tuo oli tarkoitettu, joten olin kuin kotonani salin perällä. Eikä kyllä kukaan kanssakatsoja huutanut (aka kirkunut/vollottanut) yleisössä, joten kai se lapsiinkin upposi. Musiikki oli alkuperäisen Walking In The Air -tunnarin tekijän Blaken käsialaa, joten jokainen erillinen ralli toi mieleen itse kotoisan tunnarin. Pidin tästä kyllä kovin. Jouluna taas tv:n ääressä sitten aito asia. Kyllä se tämän liven kuitenkin päihittää muuten paitsi musikaalisesti.
-G

Tulihan samalla Tampereen reissulla nähtyä Keskustorin jouluavajaisetkin, jotka spotattiin jo etukäteen valmiiksi, jotta tulon saattoi hyvin ajoittaa tapahtuman mukaan. Siellä Tomi Metsäketo lurautteli kauniisti joululauluja taustakuoroineen, pukki kierteli kansan keskuudessa ja sirkuslaiset esiintyivät tulielementteineen. Kurkittiin läpi nämä torin kojutkin, joiden kiinnostavin anti oli paahdetut mantelit ja pähkinät. Tuoksu oli vallan ihana! Silti piti pistää houkutukselle hanttiin, sillä ajattelin säästää nämä maistiaiset Tukholmaan, kun viime jouluna sielläkin samaista tuotetta oli tarjolla enkä ostanut. Sitä paitsi säästelin nyt tilaa pizzalle. Pikkuisen sateinen keli aiheutti vilua kaupungilla tallatessa, mutta pari tuntia kului iloisesti kauppoja kierrellen. UFF:kin ja kaikkea! Löytyi hauskoja Muumi-jouluvalojakin. Tiedän ainakin erään, joka olisi innostunut. (Muumi juoksee tuossa ensimmäisessä kuvassa, jos tarkkaan katsoo.)

Pizzaa tosiaan maisteltiin, kun pääsin ensimmäistä kertaa käymään Vesilahden Pizzeria Makasiinissa, joka toimii samalla muun muassa tiettyjen luomutuotteiden myyntipuotina. Pizzojen hinnat ovat vähän tavallista korkeammat, mutta olivatpa ne maistuviakin. Tarjolla oli myös vanhanajan henkisiä Laitilan Wirvoitusjuomia, jotka tunnetaan säilöntäaineettomina. Mielenkiintoinen paikka ja ilmeisen suosittu paikallisten keskuudessa.

Ideaparkissakin tietysti piti käydä, mutta kierros jäi valitettavasti todella lyhyeksi, koska oli kiire tuohon edellä mainittuun Lumiukko-esitykseen. Löytyipä G:lle kuitenkin kengät, ihmeen kivuttomasti. Toivottavasti kestävät paremmin kuin edeltäjänsä... Tampere näytti oikein kivalta paikalta noin yleensä, mutta jalkapatikassa ja reppujen kanssa ei ehkä maailman ihanin tällaisella tihkuisella kelillä. Mutta ehkäpä kelien lämmetessä voisi ottaa uusintavisiitin, jos jotain tapahtumaakin samaan saumaan olisi tarjolla. Luomupähkinöidenkin tarkastelu jäi niin pahasti kesken, kun piti kiirehtiä junalle...
-M