Blogi

Dodiin, kesähän se näyttäs puskevan päälle. Tänään oli jo t-paitakeli ja shortsit on nyt kaivettu kaapista, joten hyvälle näyttää. Oli sen verran nätti päiväkin, että tuli vihdoin ja viimein fillarikin putsailtua. Tosin ensimmäinen satanen on jo takana, että pelasihan tuo likaisenakin. Viime vuonna ei flunssan takia ollut tässä vaiheessa vielä metriäkään ajettu, joten nyt ollaan hyvin edellä. Ehkä tästä tulee paras ajokesä - ehkä ei.

Kasvimaakin on "möyhennetty" ja vähän kun saa uutta multaa, niin voi pistää perunat jo maahan. On se nyt kumma, jos ei vihdoin ja viimein onnistu...

Keskiviikkona tuli käytyä Iron Skyn ensi-illassa, kun ennakkonäytökseen ei viime kuussa kerinnyt. Elokuvalle voisi antaa ehkä samanlaisen arvosanan kuin alkuvuodesta katsotulle uusimmalle Mission Impossiblelle. Molemmat olivat viihdyttäviä. Joskin Iron Skyn huumori oli todella hyvää. Monta kertaa tuli naurettua oikein kunnolla.

Elokuvien teossa on kuitenkin paljon eroa. Vaikka Iron Sky on kallein suomalainen elokuva, oli sen budjetti kuitenkin "vain" 7,5 miljoonaa euroa. Mission Impossible Ghost Protocollan budjetti oli 145 miljoonaa dollaria (~111 miljoonaa euroa). Iron Skyn näyttelijät olivat tuntemattomia suuruuksia, jotka hoitivat hommansa vähintääkin hyvin. Elokuvan erikoistehosteet sitä vastoin olivat aivan odotetut, eli aivan loistavat. Tampereella saatiin aikaan Hollywood-tuotantoa vastaavat - ja ylittävät - CGI-pätkät pelkillä taskurahoilla.

Osa elokuvan rahoituksesta tuli suoraan faneilta. Myös elokuvaan tehtyjä trailereita ja teasereitä tekivät fanit siinä missä itse tekijäkaartikin. Iron Skyn luontiprosessista väkisinkin hehkuu ajatus, että tekijät halusivat tehdä elokuvan ja keräsivät siihen rahat - ei päinvastoin. Paljon asioita tehtiin hyvin avoimesti. Jään kyllä miettimään, mitä lisäarvoa MI:n 100 miljoonaa euroa elokuvaan toivat? Tom Cruisen?

Voin siis suositella elokuvaa, vaikkei se täydellinen missään tapauksessa olekaan. Jään innolla odottamaan tuottaako elokuva muutoksia Hollywoodin tuotantoprosesseihin ja saadaanko Iron Skyn tekijätiimiltä millaista jatkoa tulevaisuudessa.

Lueskelin tuossa viikolla mielenkiintoisen jutun avoimen lähdekoodin uhasta kapitalismille.

Jutussa mainitaan Wikispeed-auto, jonka yhdistetty keskikulutus on luokkaa 2 litraa satasella pelkällä bensiinimoottorilla. Sähkömoottoria ei ole. Kiihtyvyys nollasta sataan viisi sekuntia ja huiput vähän päälle kaksi markkaa. Kolariturvallisuudessa 5 tähteä joka suuntaan. Hinnaksi autolle tulee alle 30 000 dollaria. Auton suunnitteluun käytettiin 3 kuukautta aikaa ja rahaa paloi 0 euroa. Ihmiset halusivat vain suunnitella kyseisen auton. Kuinka kauan Bemarilta tai Nissanilta olisi mennyt aikaa vastaavaan operaatioon? Kuinka paljon se olisi maksanut?

Kapitalistinen ajatusmaailma ei oikein iske yksiin avoimen "lähdekoodin" ajatuksen kanssa, kun siinä ei rahallinen pääoma kasva yhtään minnekään (henkinen kyllä kasvaa). Ihmiskunta on pärjännyt vuosituhansia ilman kapitalismia, mutta nykyinen yhteiskunta on niin rahariippuvainen, ettei ajatusta rahattomuudesta nähdä oikein hyvässä valossa. Ei tarvitse katsella Kreikkaa kauemmas. Pystyykö sitten avoimella suunnittelulla heivaamaan kapitalismin kokonaan historiaan? En usko, eikä tarvikaan. Jokaisessa järjestelmässä on jotain hyvää. Ei mikään ole niin huonoa, etteikö voisi toimia edes varoittavana esimerkkinä.

Avoimuuden lisääminen on hyvästä. Monta rahareikää saataisiin tukittua, jos päätöksenteko ja kehitys olisi avointa. Sen sijaan, että 5 poliitikkoa tutkii asiaa tovin ja toteaa ajatuksen täysin toimivaksi, 10 000 aktiivista kansalaista saattaa löytää ajatuksesta jotain parannettavaa ja ongelmakohdat voidaa korjata ennen kuin valtio on hukannut taas miljoonia epäonnistuneisiin IT-projekteihin. Näyttää kyllä valitettavasti siltä, että tällainen muutos vie vielä vuosia. Todennäköisesti vuosikymmeniä.

Skriivailin levyarvostelun Roxetten uusimmasta.

Ja grillikausi on myös korkattu!

Roxette pyöräytti ulos Travelling-albumin maailmankiertueen aikana aivan kuten Tourismin 20 vuotta sitten. Nyt levy on muutaman kerran pyörähtänyt korvista sisään, joten joudun toteamaan, että kyllä tämä toimii.

Levylle kertyi 15 biisiä ja se on nykypäivänä aika suuri määrä. Esikuvasta jäätiin vielä yhdellä kipaleella kyllä. Levyn avausraita Me & You & Terry & Julie on hieman erikoinen ja jokseenkin samaa sarjaan Charm School -kiekon avaavan Way Outin kanssa. Ei mikään helmi, mutta ajaa asiansa. Kauas on kuitenkin tultu Crush on Youn kaltaisista räjäytyksistä.

Toisella raidalla päästään sitten vauhtiin. Lover Lover Lover iskee parin kuuntelukerran jälkeen kuin kiloamppeeri. Tälle levylle näitä mid-tempo biisejä on tullut samalla laillaa kuin Charm Schoolille, mutta pitäisin näitä tällä erää vähän parempina.

Levy jatkuu Turn of the Tide ja Touched by the Hand of God kipaleiden voimin. Ensimmäinen oli levytetty Have A Nice Daylle 1998, mutta se ei koskaan sinne päätynyt. Tälle levylle päätyi ja ansaitsee kyllä paikkansa. Soundi on hyvinkin sitä miltä Roxette kuulosti 15 vuotta sitten. Touched by the Hand of God:n oli tarkoitus tulla Charm Schoolille, mutta palikat eivät silloin osuneet kohdalleen. Nyt osuivat! Tämä ralli toimii ja jos se tällaisenaan olisi edelliselle levylle saatu, niin se olisi nostanut levyn arvostusta silmissäni.

Levylle tuotiin vielä kaksi eri versiota It's Possible -kipaleesta. Ensimmäinen versio julkaistiin sinkkuna ja toinen versio lyötiin vielä levyn loppupuolelle pyörimään. Tällä hetkellä annan pojot jälkimmäiselle versiolle, mutta molemmat ovat kyllä energisiä.

Mainittakoon vielä levyllä olevista liveversioista pari sanaa. Starssin live toimii. Vaikkei alkuperäinen tanssiversiokaan paha ole, niin kitarat eivät todellakaan huononna biisiä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Room Service -kiertueella hoilattu versio on paras kuulemani. Silloin kyllä karvat nousivat ihan pystyyn. She's Got Nothing on (But the Radio) toimii myös livenä oikein hyvin ja albumin päättävä It Must Have Been Love on uusimmassa sovituksessaan ehkä paras tähän mennessä. Biisi ei kyllä ole koskaan oma suoksikkini ollut.

Albumia on vaikea verrata muihin kuin "edeltäjiinsä" Charm Schooliin ja Tourismiin. Ensimmäisen kanssa soundi on hyvin samanlainen ja jälkimmäiselle Travelling ei pärjää. Eihän tämä Crash!Boom!Bang! ole, mutta erittäin hyvä kiekko kyllä.

Kuva (WP:NFCC#4), Fair use, https://en.wikipedia.org/w/index.php?curid=35247939