Tänään näytti selkeästi olleen ensimmäinen kevätpäivä - ja loistava sää hiihtämiseen! Vielä, kun voitelu olisi onnistunut edes yhtään...
Parvekekin näytti sulanneen lumesta, joten grillailukauden avajaisiin ei taida enää olla kovin montaa päivää.
edit. Lisäsinpä toisenkin kuvan, kun taas tuli käytyä baanalla.
Käytiin tuossa jokunen tovi sitten katsomassa Teekkarilaulajien aikaistettu ystävänpäiväkonsertti. Oli oikein mukava. Mukana oli vielä bonuksena joku jousikvartettikin. Ei paha ollenkaan.
Ja luntahan riittää! Ei häiritse minua ollenkaan. Padasjoellakin oli lunta ja pulkkakin.
Ja ajankuluksi värkättiin pulkkamäkeäkin... ja näkyyhän kuvassa myös kuuluisa Padasjoen kalteva torni #2.
Sellasta ja tällasta. Kauheesti on kivoja juttuja työn alla, ettei kerkeä edes blogailemaan.
Eilisessä YLEn vaalitentissä puhuttiin eläkeiän nostamisesta. Onhan siitä puhuttu jo jonkin aikaa, joten puhutaan nyt vielä vähän lisää. Oma kantani asiaan on, etten tahdo ikinä päästä eläkkeelle. Oikeastaan päästä on väärä sana, koska kokisin sen joutumiseksi. En siis halua joutua eläkkeelle. En halua tilanteeseen, jossa en voisi enää olla hyödyksi yhteiskunnalle - ihmiskunnalle. Monet ehdokkaatkin totesivat, että paras tapa olisi pidentää työuria keskeltä. Tämän allekirjoitan täysin. Työelämä pitäisi olla sellaista, ettei sen aikana joutuisi sairaseläkkeelle. Työelämän tulisi olla myös niin joustavaa, ettei se aiheuttaisi työtätekeville ylimääräistä stressiä. Ihmisiä tulisi kannustaa tekemään töitä omien tapojensa mukaan. On kyseessä sitten vaikka osa-aikainen työn tekeminen tai etätyö. Työtä tulisi tehdä niin, että tekijä tuntee olonsa kotoisaksi. Toinen haluaa tehdä töitä 60 tuntia viikossa ja tienata 8000€ kuussa, toiselle riittää 30 tuntia ja 1000 euroa.
Tästä päädymmekin siihen, että olen myös sitä mieltä, että jos työ tuntuu työltä, tulee siitä irtisanoutua välittömästi. Jos aamulla v*uttaa nousta ylös, niin miksi oman elämän haaskausta tulisi jatkaa yhtään pidempään? Monta asiaa ihminen voi saavuttaa, mutta aikaa meillä on tällä pallolla rajatusti, joten onko hölmömpää tekoa kuin haaskata aikaa työssä, josta ei pidä?
Pyrin siihen, että saan tehdä sellaista työtä, josta nautin. Onnekseni - ja epäonnekseni - pidän monesta asiasta. Toisten asioiden tekemisestä joku tykkää maksaa minulle palkkaa, toiset teen omasta pussistani. En haluaisi edes käyttää termiä "työ", koska en ole kovinkaan suuri protestanttisen (työ)etiikan fani. Haluan toteuttaa itseäni, en "tehdä töitä". Ehkä tässä nyt leijuu tällainen "taiteilijafilosofia". Harva muusikkokaan ajattelee, että "painanpa tässä vielä viisi vuotta töitä ja sitten jään eläkkeelle, enkä enää ikinä koske kitaraan". On tietysti ammatteja, joista on pakko jäädä eläkkeelle jossain vaiheessa, mutta tällaisten ammattien määrä toivon mukaan laskee.
Antiikin Kreikassa miesten tehtävänä oli ajatella. Orjat ja naiset hoitivat kaiken muun. Toivottavasti ihmiskunta pääsee vielä tilanteeseen, jossa ihmisillä on mahdollisuus ajatella ja koneet tekevät tylsät työt. Ja vaikka koneet tekisivätkin kaiken työn, niin eläkkeelle en jää.
Sain vihdoin ja viimein luettua "After The Software Wars" -kirjan (Ohjelmistosotien jälkeen). Lukuprosessi taisi alkaa jo viime keväänä ja jos en nyt väärin muista, niin tämä on oli ensimmäinen kirja, jonka luin puhtaasti sähköisesti PDF:nä. Kirja käsittelee pääosin avointa lähdekoodia ja tästä syystä kirja on myös täysin ilmaiseksi tarjolla. Sen löytää täältä. Voi sen ostaa paperisenakin, $8,99 Amazonissa. Ilmeisesti kirjasta on tulossa myös tekijänsä tuottama elokuva. Ilmainen varmaan sekin sitten. Puhuvat vielä, että tänä vuonna tulisi ulos.
Kirja on Microsoftin entisen työntekijän Keith Curtisin kirjoittama ja se kertoilee miksi avoin koodi on hyvästä ja Microsoftin tai Applen tai kenenkään suljetun koodin järjestelmät eivät tule pitkällä aikavälillä pärjäämään avoimen koodin tuotteita vastaan. Curtis ei ole mikään ammattikirjoittaja ja sen valitettavasti huomaa välillä turhankin rankasti. Hänen teostaan ei voi pitää kovinkaan tieteellisenä, koska paljon asioita jää perustelematta. Tämä on lähinnä mielipidekirjoitus ja mielipiteet ovat lähes yhtä vahvoja kuin itsellänikin...
Sisältö oli kuitenkin viihdyttävää - lopun politiikkaosuutta lukuun ottamatta. Opin tästäkin kirjasta uusia asioita, joten sivistysmielessä se kannattaa lukea. Täytyy kuitenkin olla kriittinen monessa kohdin. Avoimen koodin lisäksi kirja kertoo myös patenttilainsäädännöistä, avaruushissistä ja politiikastakin. Nämä kaikki tulevat kyllä vähän turhankin paljon jenkkinäkökulmasta, eikä kaikkialla ole asiat kuitenkaan samalla tavalla (yhtä huonosti).
Pari asiaa kirjasta jäi oikein kunnolla mieleen. Ensinnäkin nykyinen patenttilainsäädäntö virtsaa muroihin aika rankasti. En juurikaan diggaa patenteista ja kirjassa esitetyt argumentit olivat sivistäviä ja tukivat ajatusmaailmaani. En hyväksy sitä, että lääkkeitä ei voida kehittää esim. syöpää vastaan, koska toinen yritys on patentoinut lääkkeeseen vaaditut proteiinit. Toinen asia, mikä kirjasta jäi mieleen, oli vahva argumentointi automaattisen muistinhallinnan puolesta. Ensimmäiset roskankerääjät kehitettiin jo yli 50 vuotta sitten ja silti C ja C++ ovat edelleen käytetyimpiä kieliä! Itse en tätä ole niin tullut ajatelleeksi, mutta kirja onneksi valaisi minua.
Pitäisiköhän tälle kirjalla antaa jonkinlainen arvosana... No, kouluarvosana 7+ voisi olla kohdillaan.
