Blogi

Tulipas nyt sitten tosiaan ekaa kertaa käytyä Meripäivillä Kotkassa. Ihan kiitettävästi näytti jengiä olleen ja sääkin tietysti suosi, joten mikäs siinä oli kaupungilla liikkuessa. Ei mua ne bileet nyt muuten kiinnostaneet, mutta Roxette...

Yllätyin kuitenkin myös positiivisesti, kun tarjolla oli ihan hyvääkin ohjelmaa. Esim. alla olevalla tämän kauden Lotuksen F1-auton replikalla olisi voinut simuloida ajoja. 20 euroa / 3 kierrosta. En ajanut.

Paikalla olivat myös surmanajajat. Häkin halkaisija on 6 metriä ja siellä ajajaan ja ajettavaan kohdistuu noin 5 G:n voima, joten aika rääkkiä on. Saattaapi tuossa pieni vaaramomenttikin olla mukana. Jo häkki itsessään on aikamoinen hitsaustyön näyte, joten pisteitä ropisee täältä.

Areenalla oli sitten äänessä erilaisia bändejä, joista ensin katselin Aikakoneen tunnin setin ja tunnin tauon jälkeen sitten itse Roxetten esityksen. Tässä on aika tarkkaan kymmenen vuotta kulunut siitä, kun Mariella todettiin aivokasvain. Tällä hetkellä esiintymisvarmuus on kyllä jo huippuluokkaa. Jos ei tietäisi, ettei Marie näe kuin yhdellä silmällä tai että motoriikka on kärsinyt ja muistikin on heikentynyt, niin ei sitä helposti huomaisi. Esiintyminen oli todella hyvää!

Eihän Aikakonekaan huono ollut, mutta yleisöstäkin heidän esityksenä jälkeen sanottiin, että "Roxette kuitenkin soittaa ihan livenä", kun soittimia kannettiin lavalle. Onhan siinä eroa, että painetaanko playtä syntikasta vai soitetaanko kaikki soinnut itse. Minuun upposi jälkimmäinen.

Tässä loppuun vielä video surmanajajista. Valitettavasti video nykii hieman strategisilla hetkillä.

Tulipahan tässä väkerrettyä toinen kirjahylly edellisen kaveriksi, kun tuli täyteen. Taitaa tämä kyllä tulla myös varsin nopeasti... Kolmatta odotellessa. Eipä tässä muuta. Enemmän kuvausta ja kuvia täällä.

Kävin eilen nostamassa kerryttämäni s-bonukset. Olen ollut Eekoon asiakas vuodesta 2007 ja nyt kävin hakemassa bonukset, jotka on viidessä vuodessa kertyneet. Taskuun tuli 72 euroa ja 35 senttiä. Eli keskimäärin olen kuukaudessa kerryttänyt bonuksia 1,2 euroa. Kyllä tuli sellainen olo, että on ne vaan hienoja nää bonusjärjestelmät. Jos olisi aikoinaan vaikka ostanut StarCraft II -pelin Prismasta hintaa 54,95 enkä samaan aikaan vaikka Gigantista hintaa 29,90, olisin saannut kerryttää bonuksia 21 kuukautta, jotta ostos olisi kannattanut.

S-ryhmä, rakkautemme ei ole kaksisuuntaista. Eikä varmaan edes yksisuuntaista. Sinä kusetat minua ja minä solvaan sinua. Siitä on hyvä asiakkuussuhde tehty!

Tässä siirryttyäni Sports Trackerin käyttäjäksi rupesin miettimään, että onhan näissä nykyajan luureissa aika nippu hienoja ominaisuuksia.

Tehokkuudessa puhelimet eivät oikeastaan häviä enää vähän vanhemmille pöytätietokoneille. Datayhteydet ovat vikkeliä, ja kosketusnäyttö, asento- ja nopeussensorit sekä GPS luovat jo hieman etumatkaakin.

Nykyajan puhelimessa on varsin tyydyttäviä kameroita, enkä itse jaksaisi kantaa järkkäriä mukana, kun en valokuvaamista niin aktiivisesti harrasta. Näkeehän sitä ihmisiä kuvaamassa videoita kannettavillakin, mutta jotenkin puhelin on omaan käteen se aivan oikea laite.

Toinen kiva ominaisuus on pelit. Siis miten ihmeessä sitä aikoinaan käytiin vessassa, kun ei voinut samalla viskellä vihaisilla linnuilla vihreitä sikoja? Tai lukea uusimpia uutisia, saati tuttujen kuulumisia sosiaalisesta mediasta. Jotenkin nykyään ahdistaa mennä vessaan ilman puhelinta...

Ja nyt, kun datasiirto onnistuu Suomessa jo varsin hyvin, niin puhelimilla voi vaikka lähetellä toisille Gtalkin/Facebookin/Twitterin käyttäjille viestejä tai soitella Skype-puheluita - ilmaiseksi. Tai no täytyy tietysti maksaa dataliittymän maksu, mutta vitonen kuussa ei nyt hirveästi ole rajattomista ilmaisista puheluista ja muista löpinöistä. Itsellä nyt on vielä hitaanpuoleinen netti luurissa, joten en maksa kuin 2 euroa kuussa. Siinä rupeaa eräiden operaattoreiden euron sunnuntait jäämään jalkoihin aika rankasti.

Puhelimien myötä on avaantunut aivan uusia sovellusalueita. Alussa mainitsemani Sports Tracker pitää siis kirjaa liikuntasuoritteista. Lähtiessäni pyöräilemään painan softan käyntiin ja palatessani takaisin näen tietokoneeni ruudulla kartalla pyöräilemäni reitin, keskituntinopeuden, poltetun energiamäärän ja paljon muuta. Eikä maksa mitään.

Näin teknologiaorientoituneena ihmisenä en voi kuin hymyillä tekniikan ratkoessa ympärillä olevia ongelmia pala palalta.

Olen jo aiemmin uhonnut, etten halua koskaan jäädä eläkkeelle, ja ajattelinpa turista muutaman sanan siitä lisää.

Syksyllä tuo yliopistolla keikkuminen maistui aika puulta. Mistään ei tullut mitään, eikä motivaatiota ollut. En hyväksynyt tilannetta ja ilmoitin pomolle, että turha mulle on maksaa palkkaa, kun ei kerran napostele. Luonnollisesti tämän jälkeen tapahtui juonenkäänteitä ja hiljalleen löysin punaisen langan ja jatkoin töitäni. Tosin sillä erolla, etten tee kuin 4 päivää töitä viikossa. Perjantaisin teen jotain aivan muuta. Kevään mittaan valmistui neljäs pöytälaatikkoromaanini ja fillarikausi on edennyt paremmin kuin koskaan aiemmin.

Kaikki tämä johtuu siitä, että ulkoiset motivaattorit (raha) korvaantuivat sisäisillä (intohimo). Motivaatioteorioita on monia ja sekä sisäiset, että ulkoiset motivaatiotekijät voidaan jakaa aliluokkiin. Pääsääntönä on kuitenkin se, että sisäiset motivaatiotekijät ovat paljon tärkeämpiä kuin ulkoiset. Ei minua kiinnosta istua töissä vain, jotta kerran kuussa tilille tippuu epämääräinen summa euroja. Haluan tehdä työtä, josta nautin. Työtä, josta kello neljältä ei ole kiire kotiin, vaan käteen jää hyvä olo, vaikka työpäivä venähtäisi yli 16-tuntiseksi. Enkä ole tämän kanssa yksin. Kirsi Piha ja Liisa Poussa kirjoittivat kirjan Dialogi - Paremman työelämän puolesta -, joka paneutuu Y-sukupolven ajatuksiin ja motivaattoreihin. En ole kirjaa lukenut, joten en nyt pysty sanomaan onko Y-sukupolvea edes olemassa, mutta voin kyllä hyvin samaistua ajatuksiin, että nykyinen työelämään siirtyvä ikäluokka haluaa tehdä asioita omalla tavallaan, eikä kahdeksasta neljään viisi kertaa viikossa täytä vaadittuja kriteereitä.

Tässä on myös yksi sellainen asia, jolla voidaan pidentää työelämää. Minä en halua jäädä eläkkeelle, koska haluan tehdä sellaista työtä, josta ei ole tarvetta päästä eläkkeelle. Ei Jari Tervo, Sauli Niinistö tai Anssi Kela siirry eläkkeelle täytettyään 65 vuotta. Miksi minä haluaisin olla poikkeava?