Blogi

Työn roolin muuttuminen on otsikoissa koko ajan enemmän ja muutoksen nopeus on kiihtyvää. Vielä sata vuotta sitten suurin osa ihmiskunnasta käytti aikaansa maatalouden parissa ruuan tuotantoon. Nykyään Suomen kaltaisessa valtiossa maatalous työllistää marginaalissa olevan ryhmän. Välissä teollistuminen työllisti ihmisiä, mutta sekin on jo taakse jäänyttä aikaa. Koneet tuottavat ruuan ja hyödykkeet.

Tuottavatko koneet tulevaisuudessa myös palvelut, opetuksen, sisällön ja yhteiskunnan eettiset pelisäännöt? Mikä on ihmisen rooli tulevaisuuden yhteiskunnassa?

Itseajavat autot ovat jo nykypäivää, pörssi pyörii tekoälyn varassa ja lääkärien duunit valuvat vähitellen keinoälyille. Yhteiskunnan rakenteet muuttuvat nopeassa tahdissa. Toisella puolella muutoksen luomaa eriarvoistumista koetetaan kompensoida perustulon kaltaisilla ratkaisuilla ja toisella puolen populistiset luddiitit haikailevat takaisin sotien jälkeiseen maailmaan.

Yhteiskunta voi yhtä hyvin kuin sen huono-osaisimmat jäsenet. Robotiikka ja tekoäly vievät ensimmäisenä duunit niiltä ihmisiltä, joilla on matalin palkka ja pienin koulutustaso. Vaikka hallitus tuntuukin haluavan sössiä perustulokokeilun, odotan silti suurella kiinnostuksella, mitä kokeilusta saadaan irti. Ja niin odottaa moni muukin.

Pitäisikö meidän ruveta jo varautumaan tilanteeseen, jossa tekoäly tekee parempaa musiikkia ja taidetta kuin ihminen? Vai pitäisikö tekoäly pitää vain renkenä eikä laskea sitä ollenkaan isännän paikalle? Kysymykset tuntuvat vielä tänä päivänä kaukaisilta, mutta kuka olisi 25 vuotta sitten kuvitellut, että ihmiset eivät enää lähetä tekstiviestejä vaan whatsappaavat? Miten joku olisi tällaista voinutkaan ajatella, kun kukaan ei lähettänyt edes tekstiviestejä! 15 vuoden päästä olemme jättäneet taaksemme jo monia teknologioita ja palveluita, joita ei ole vielä edes keksitty. Jos poliittinen tähtäin on taistella jo saavutetuista eduista, ei tulevaisuuden suunnitteluun jää sijaa.

Tekniikan kehitys pistää kansallisen päätöksenteon koville. Robotit eivät maksa veroja, mutta ihmiset tarvitsevat rahaa elääkseen. Yrittäjyyden ja elinikäisen oppimisen tukeminen ei mene hukkaan; ei ihme, että niihin kehotetaan panostamaan. Tähän voi vaikuttaa hieman myös kunnallisella tasolla pitämällä huolen siitä, että jokaisella on mahdollisuus kouluttautua; liian suuret ryhmäkoot ja aineiden karsiminen ei auta pitämään ihmisiä innokkaina ja luovina.

Työelämä kokee suuria muutoksia, mutta olen silti positiivisella mielellä liikkeellä. Jokainen tsänssi on mahdollisuus :)

Tuli käytyä vilasemassa Ramsöön kesäteatterissa pyörivä Pocahontas. Tarina oli tuttu, mutta kesäteatteri uusi – minulle siis. Mahtava maisema ja oli hienoa nähdä esityksen alussa, kuinka kanooteilla tultiin rantaan ja ruvettiin pistämään näytelmää tulille. Mahtava aloitus! Muutamat näyttelijät (mm. pääosanesittäjä ja nuoret lapset) hoitivat hommansa oikein hyvin, mutta kokonaisuutena esitys oli hieman vaisu. Kesäteatteri on tietysti muutakin kuin näyttelemisen lahjoista nauttimista, joten en minä valita (varsinkaan, kun iskä tarjosi tiketit...).

Brexit toi esiin demokratian nurjan puolen. Vaikka lähes kaikissa länsimaissa on käytössä edustuksellinen demokratia, sallii kansanäänestys ihmisten vaikuttaa suoraan asioihin. Suomessa tällaiseen suoraan vaikuttamiseen on hyvin harvoin mahdollisuutta. Olemme äänestäneet EU-jäsenyydestä yli 20 vuotta sitten. Muuten kansalaisen poliittinen vaikutusvalta rajoittuu äänestämään edustajiaan muun muassa eduskuntaan ja kuntien hallintoelimiin.

Keskustelu Nato-jäsenyydestä on sisältänyt kansanäänestyksen järjestämistä. Meillä on eduskunta, jonka tehtävänä on olla ajan tasalla esimerkiksi Nato-keskustelussa. Heillä on ammattitaito (ainakin pitäisi olla), jolla Suomen Nato-jäsenyydestä voidaan tehdä päätös niin halutessa. Kuinka moni suomalainen voi oikeasti sanoa olevansa asiasta kartalla? Sama koskee EU-jäsenyyttä. Perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen aloitti kampanjoinnin kansanäänestyksestä Suomen jatkosta EU:ssa. Kansalaisaloite sai hetkessä taakseen puolet vaaditusta allekirjoittajien määrästä. Kuinka moni suomalainen on kartalla EU:n tuomista hyödyistä ja haitoista, jotta pystyisi tekemään rationaalisen äänestyspäätöksen? Äänestys ratkeaisi mielikuviin faktojen sijaan, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassakin kävi.

Populismi haittaa yhteiskunnan kehitystä. Toivoisin itse faktapohjaista politiikkaa ja haluan antaa ääneni edustajalle, joka perustaa ajatuksensa faktoihin mielikuvien sijaan. Mika Niikon ja Oras Tynkkysen eduskuntakeskustelut tasa-arvoisen avioliittolain tiimoilta olivat tästä hyvä esimerkki. Tynkkynen ampui alas järjestään Niikon sanomiset, jotka perustuivat mielikuviin, vääriin tulkintoihin ja tiedon sanomatta jättämisiin. Ihailtavaa jaksamista! (Olisi muuten hienoa nähdä Tynkkynen Vihreiden seuraavan puheenjohtajana!)

Mielikuvilla myydään kaikenlaista huuhaata. On “parantavia” kiviä sekä magneetteja, homeopatiaa ja yksisarvisia. Kaikkea näistä myydään mielikuvilla, mutta yksikään niistä ei kestä faktapohjaista tarkastelua. Ihmiset ovat intuitionsa ja vahvistusvinouman vankeja ja on vaikeaa pystyä tekemään rationaalisia päätöksiä. Jos ihmiset siihen pystyisivät, ei olisi rokotteiden vastustajia tai rasisteja.

Demokratia on hyvä. Parempaa ei ole vielä keksitty. Suomessa moni kokee “eliitin” pyörittävän tätä maata ja ettei itsellä ole vaikutusmahdollisuutta valtakunnan asioihin. Kuitenkin, Suomessa on nykyään kansalaisaloitteen mukanaan tuoma mahdollisuus nostaa tärkeitä asioita eduskunnan keskusteluun. Olettaen tietysti, että aloite saa taakseen tarpeeksi kannatusta. Lienee turha luoda aloitetta vaikkapa Vaasan kaupungin myymisestä Malesialle tai muuta yhtä alytöntä. Olen siis itse tällä erää tyytyväinen demokraattiseen järjestelmään, joka on meillä käytössä. Suomessa on kaiken lisäksi kattava valikoima puolueita toisin kuin vaikkapa Yhdysvalloissa tai Brexit-saarilla. Kehitettävää kuitenkin aina löytyy.

Voidaanko tulevaisuudessa päätöksentekoa siirtää tekoälyille, jolloin ihmisen ei tarvi murehtia kauppasuhteista tai sotemalleista? Vai hoitavatko koneet kaiken muun ja ihmiset saavat keskittyä yhteiskunnalliseen keskusteluun? Antiikin filosofit valitsisivat jälkimmäisen mallin ja kieltämättä se viehättää minuakin enemmän.

Olen töissä käytellyt Microsoftin Lumia 640 luuria ja oman Jollani vaihdon Huawein Honor 7:ään. Katsellaanpa näitä vähän tarkemmin. Kirjoitin aiemmin Jollasta tuntumaa ja koetan samalla ajatuksella pohtia näitäkin.

Microsoft Lumia 640

Työkäytön Lumia on oikeastaan ensimmäinen kosketukseni Windows Phone / Mobile mobiilikäyttöjärjestelmäekosysteemiin. Microsoftin päätettyä ajella alas Windows Mobile kehitystä totean, etten yhtään ylläty. Mobiili Windows ei ole ollenkaan kilpailukykyinen iOS:n tai Androidin kanssa. Jotenkin Windows Phonesta jää koko ajan keskeneräinen vaikutelma. Asioita ei ole mietitty mietitty loppuun ja käytettävyys on heikkoa. Esimerkkinä mainittakoon vaikka kalenteri ja sähköpostisovellukset. Valikosta klikattuna sähköposti auki ja nuolella takaisin sulkee sähköpostisovelluksen (sitä ei ole enää aukiolevien sovellusten listassa). Kun saman tekee kalenterille, jää sovellus auki. En ymmärrä tällaista logiikkaa. Kaksi jokseenkin samanlaista sovellusta käyttäytyy erilailla. Sivuhuomautuksena totean vielä, että on häiritsevää, kun puhelimen yläpalkissa olevasta päivämäärästä puuttuu piste: 6.6 (kuudes kuudetta) on ilman viimeistä pistettä. Lokalisointi on tehty vähän sinnepäin.

Sim-kortin pin-koodin vaihto oli myös hankalaa. Asetuksista ei löytynyt ollenkaan kohtaa tällaiselle tehtävälle. WP:n valikkoon kuuluu kuitenkin hakunappula, jolla voi “hakea bingistä tai puhelimesta”. Hakusanalla pin-koodi ei kuitenkaan löydy puhelimesta yhtään mitään! Lopulta minun piti googlata (huom. ei siis bingata) asiaa ja paljastui, että pin-koodin vaihto löytyy luurin kuvan alta löytyvän kolmen pisteen alta löytyvän asetukset-valikon kautta. Ja Symbianissa oli liikaa sisäkkäisiä valikoita? Mitä hyötyä on laittaa hakutoiminto puhelimeen, jos sillä ei kerran löydä mitään! (Nokia N9:n vastaava haku on paras, jota olen käyttänyt. Sillä oli indekseissä kaikki asetukset.) Tällainen logiikattomuus tuntuu vaivaa koko Windows Phonea. Koska laitteeseen ei ole Windows Mobile 10 -päivitystä tarjolla, en pysty kommentoimaan onko näitä asioita korjattu.

Windows Phonen/Mobilen käyttöliittymä rakentuu livetiilien varaan. Tiilet ovat hyvä idea, mutta loppujen lopuksi niiden hyödyllinen käyttö puhelimessa on lähes olematonta. Ongelma on sama kuin Sailfishin sovelluskansissa. Molemmat ovat hyviä ideoita, joiden fiksu käyttö on minimaalista. Esimerkiksi näissä ikoneissa voi näkyä seuraava kalenterimerkintä, mutta jos sitä vertaa Androidin kalenteriwidgettiin, ei ole kahta kysymystä kumpi ratkaisu on parempi.

Itse puhelimena Lumia 640 on ihan ok halpisluuri. Laite käy käteen, kamera ei ole kummoinen ja suurempi pelailu on hankalaa. Jo Hill Climb Racing nykii jollain kentillä. Kiukkutiput tuntuivat kuitenkin lentelevän ihan sujuvasti. Laitteen mukana toimitettu laturi on suht tehoton – luurin lataaminen kestää useita tunteja. Laturissa ei myöskään ole irroitettavaa USB-kaapelia. Välillä jokin prosessi hirttää kiinni ja syö akun tyhjäksi. Akunkesto ei muutenkaan ole kovin korkea. Kaksi päivää käytännössä pöydällä lojumista riittää. Puhelimessa on irroitettava akku, mikä on oli hyväksi tapauksessa, jossa laite meni totaalisesti jumiin ja tokeni vasta akun irroittamalla.

Ekosysteeminä Windows on valovuosia jäljessä Applen ja Googlen vastaavista, mutta luonnollisesti aivan eri sfääreissä kuin Jolla.

Yhteenvetona Lumia 640 on ihan ok peruspuhelin, joka on kuitenkin auttamatta kilpailijoitaan heikompi lähes kaikilla osa-alueilla.

Puhelin 2/5

Ekosysteemi 2/5

Käyttöjärjestelmä 2/5

Huawei Honor 7

Vaihdoin keväällä oman puhelimeni Jollasta Huawein Honor 7:ään. Naapuri osti itselleen kyseisen vekottimen, ja sitä vähän aikaa käpisteltyäni totesin, että vaikuttais ihan pätevältä laitteelta. Kävin siis Gigantista noutamassa itselleni vastaavan laatikon. Itselle tärkeimmät strategiset mitat luurissa ovat 20 megapikselin kamera (tuottaa huomattavasti Jollan heikkoa kameraa parempia kuvia), 5,2 tuuman FullHD-näyttö ja 3100mAh akku. Kaikki muu rauta on ihan pätevää. Bonuksena luuria voi käyttää kaukosäätimenä ja siinä on sormenjäljenlukija. Jälkimmäinen on äärimmäisen kätevä. Puhelimen saa avattua kirjoittamatta mitään koodia. Lukija voisi olla tarkempikin, nykyisellään osumaprosentti on jotain 50:n luokkaa. Kuitenkin jokaiselle sormelle voi tägäillä omia toimintojaan, joten saan kameran tulille keskarilla, nimettömällä starttaa Sports Tracker ja niin edelleen.

Laite itsessään on siis ihan kelpo vekotin. Vaikka akku on varsin iso, niin käytännössä päivittäin tulee se ladattua. Jos puhelimella ei tulisi pelattua yhtään, niin akku varmaan kestäisi parikin päivää, mutta koska rauta antaa myöten, tulee tower defence pelejä mätettyä… Niin ja alumiinirunko vaatii ympärilleen muovikuoret, koska en voi sietää tuollaisella karheudella olevaa alumiinia, mutta tämähän on ihan makukysymys.

Androidin ekosysteemistä nyt on turha sanoa mitään; se on parasta mitä tarjolla on. Itse käyttis on myös perushyvä ja jotkin Huawein omat lisäykset ovat toimivia, mutta ehkä silti ollaan pykälän verran Samsungia tai puhdasta Androidia perässä. Kuitenkin työpöytäwidgetit ovat omaan makuun paras tapa rakentaa kustomoitavaa käyttistä. Tässä kilpailijat ovat perässä. Toisaalta puhelimen mukana tulee kymmenittäin niin Googlen kuin Huawein omaa softaa, joilla en tee mitään (käyttääkö joku Googlen musiikki- tai elokuvapalveluita?).

Itselleni tärkeimmät ostokriteerit olivat siis yhteensopivuus Googlen Driven kanssa (Jollalla ei suoraan pakasta onnaa) ja parempi kamera. Sain sen mitä halusin, kustannustehokkaasti. En valita.

Puhelin 4/5

Ekosysteemi 5/5

Käyttöjärjestelmä 4/5

Loppuun voisi vielä todeta, että oma unelmien käyttis olisi Androidin ja Sailfishin hybridi. Toivoa sopii, että Jolla saa uusien partneriensa kanssa homman lentämään ja seuraava puhelimeni olisi paluu Sailfishin pariin. Sailfish Google Drivellä ja widgeteillä olisi aika vahva paketti.

Tänään järjestettiin Pirkan Pyöräily, joka on ilmeisesti maamme suurin yksittäinen pyöräilytapahtuma. Osanottajia on tuhansia ja meno tuntui olevan oikein mukavaa. En kokenut olevani sellaisessa kunnossa, että lähtisin maastopyörällä ajamaaan noita oikeita lenkkejä (134km ja 217km), mutta Pirkan Pyhän (40km) kävin kietaisemassa ympäri. Mukana oli muutama yksipyöräisellä polkijakin, eikä matka näyttänyt heille tuottavan mitään ongelmaa. Aikamoisia velikultia :) Tapahtuma alkoi osuudella, joka meni syksyllä avattavan rantatunnelin läpi. Oli mielenkiintoista polkea viileän ja pimeähkön tunnelin läpi. Muutehan sää oli mitä mainioin. Ei liian kuuma, mutta aurinko paistoi koko ajan kirkkaana. Ensi vuonna uusiksi!