Blogi

Briefly in English: although Good Karma is not a perfect album it is definitely the best one since Crash!Boom!Bang! :)

Roxette julkaisi kymmenennen studioalbuminsa Good Karman kolmas kesäkuuta. Kerkesin tässä viikon aikana soitella levyn läpi kuutisenkymmentä kertaa, joten ehkä nyt pystyy jonkinlaista analyysiä kirjoittelemaan.

Levyn piti tulla ulos jo vuosi sitten, mutta tällä kertaa albumin rakentaminen kesti pari vuotta, mikä lienee pisin aika, joka on käytetty Roxette-albumin tekemiseen. Putkesta tupsahti ulos kuitenkin sen verran vakuuttava tuote, että tekeminen ja odottaminen todella kannatti.

Roxette julkaisi Have A Nice Day -albumin alkuvuodesta 1999 ja kiekon teema oli suurelle osalle faneista aikamoinen shokki. HAND oli vahvasti tuotettu albumi, jossa ei paljoa sähkökitarat soineet. Monet, mukaan lukien itseni, olivat sitä mieltä, että albumi oli ylituotettu. No, nyt Good Karmaa pyöriteltiin studiossa vielä vuosi HANDiä pidempään, joten alituotettu se ei varmasti ole. Onneks aika ja ihmiset ovat muuttuneet ja Good Karma kuulostaa hyvälle.

Vaikka Roxette on silloin tällöin (hyvin harvoin) käyttänyt tuotantotiimissä jotakuta muuta kuin Clarence Öfwermania (tai Christoffer Lundquistiä), oli tällä kertaa apuna myös Addeboy vs Cliff -kaksikko. Itse olin hyvin skeptinen tällaisen päätöksen kanssa, mutta lopputuleman kuultuani pelot hälvenivät kuitenkin nopeasti.

Ensimmäinen sinkkulohkaisu It Just Happens napsahti ulos huhtikuussa. Biisi ei suoranaisesti kolahtanut, mutta ei se huonokaan ollut. Jotenkin itselle siitä tuli sellainen Wish I Could Fly kohtaa A Thing About Youn olo. Kuitenkin, kun biisistä tuli ulos musiikkivideo toukokuussa, sai kipale aivan uutta voimaa. It Just Happensin video sopii biisiin kuin nenä kuuman voihin. Video on paras sitten A Thing About You. Sattumaa?

No, levyllä on muitakin kappaleita. Kaikkiaan biisejä on 11, mikä vähiten Roxette-albumeista. Nykypäivänä jokaisen biisin tulee olla hyvä, joten albumia ei voi enää vain kasata tuosta noin. (Julkaistaanko viiden vuoden kuluttua albumeita vai vain musiikkia? Näyttääkö Anna Abreu tietä tällä saralla?) Good Karma on kuitenkin todellakin albumi ja siinä mielessä ehdottomasti paras sitten Crash!Boom!Bang!:n vuodelta 1994.

Nyt viikon verran levy on ollut soitannassa, eikä oikeastaan yksikään biisi ole tippunut pois listalta. Kaikki ovat omalla tavallaan hyviä ja jokaisesta biisistä löytyy jokin koukku, joka imaisee kuuntelijan mukaansa. Kuitenkin pari biisiä on noussut ylitse muiden. Albumin nimikkoraita Good Karma tykittää todella lujasti. Tämä olisi mahtava kuulla livenä jollain V-A-L-T-A-V-A-L-L-A stadionilla. Kertsiä tulee hoilattua koko ajan, vaikka kuinka yrittäisi olla hiljaa. Parasta kipale sitten Opportunity Noxin?

Levyn toiseksi viimeinen biisi 20 BPM iskee kiloampeerin voimalla tajuntaan. Ihmeellinen ralli, joka toimii lehmänkellosta huolimatta – tai siitä johtuen. Samoin toisena sinkkuna julkaistu Some Other Summer on hieno biisi. Kesäisin pätkä sitten She Doesn’t Live Here Anymoren. Tällaiset biisit pistävät kropan heilumaan ja fiiliksen kattoon.

♬ Some other sunshine, some other shoreline ♫

Kyseessä ei kuitenkaan ole täydellinen lätty. Monet biisit tuntuvan olevan sekoitusta kahdesta erilaisesta lähtökohdasta. It Just Happens ja You Can’t Do This To Me Anymore ovat tästä parhaat esimerkit. YCDTTMA on tehty räppäävällä otteella (tulee mieleen Blondien Rapture), mutta kertsi on sitten aivan toisenlaisesta biisistä. Omaan korvaan biisin ensimmäinen puolisko toimii, mutta loppu on pelkkää hoilottelua. Siltikin tämä on yksi suosikkibiiseistäni. Samoin This One olisi ansainnut räjähtävämmän kertsin.

Levyltä puuttuu myös 7Twenty7:n tai Touched By The Hand Of Godin kaltainen tykitys, mutta ehkä sellainen ei tälle levylle sopisikaan? Tiedä häntä. Nykyisellään levy todellakin toimii kokonaisuutena, joten en valita.

Yhteenvetona tämä bändin kymmenes – ja mahdollisesti viimeinen – albumi ansaitsee arvosanan 4/5 ja voisin sanoa, että tämä on katalogin neljänneksi paras kiekko. Korvaorkkuja luvassa, suosittelen!

...ja mille se levy sitten tuoksuu? Hyvälle – joskaan ei niin hyvälle kuin Have A Nice Day.

Vihreiden Antero Vartia avasi aikamoisen pandoran lippaan kirjoitettuaan hesarissa kärkkäästi maatalouslomituspalvelujen joutavan lopetettavaksi. Tähän tietysti tuli välittömästi äkäistä vastapalautetta mm. Mikko Välttilältä. No, vihasuhdetta tästä ei syntynyt, koska kaverit kirjoittivat yhdessä vielä kolmannen kirjoitelman. Allekirjoitan tämän viimeisen kynäilyn täysin.

Itse jäin pohtimaan tätä tukiasiaa nyt siitä näkökulmasta, että valtiot tukevat huimilla summilla teollisuutta, joka on suurimpia – ellei suurin – ilmastonmuutoksen aiheuttaja. ProAgria kertoo Suomen maatalouden tuottavan noin 8 prosenttia maamme kasvihuonekaasupäästöistä. Yhdysvaltalainen EPA raportoi vastaavia lukuja; 9% on maatalouden kasvihuonekaasupäästöt uudella mantereella.

Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus ja Naturen artikkelissa kerrotaan maatalouden voivan olla vastuussa jopa kolmanneksesta kaikista kasvihuonepäästöistä. Ja tätä toimintaa muutamaa valtiota lukuunottamatta tukevat lähes kaikki (länsi)maat (myös esim. Afrikassa maksetaan tukia).

Lihantuotanto on jäätävän epäekologista, joten on varsin kyseenalainen ajatus, että tätä tuetaan kymmenillä miljardeilla euroilla vuosittain. Toisaalta niin tuetaan hiilivoimaakin. Kuulostaako fiksulta?

Onneksi energiantuotanto siirtyy paraikaa vauhdilla uusiutuviin vaihtoehtoihin – milloin saman tekee maatalous? Korvataanko pian possua nyhtökauralla (en ole päässyt vielä maistamaan), kebab falafelilla (slurps) tai pekoni pavuilla? Onneksi joku kuitenkin ajattelee muuta kuin tukia: Suomessa tapahtuu hieno ruuantuotannon kehitystä (ja tämän uutisen tarjoaa Maaseuduntulevaisuus! [tässä ei siis ole sarkasmia]). Kasvattamalla perunaa ilman maata on mukulamäärä kymmenkertainen. Ei hullummin!

Ylläolevassa pointtina oli vain maatalouden kasvihuonekaasupäästöt ja ilmastonmuutosta vastaan taistelu. Oma lukunsa on tietysti onko eettistä tappaa eläin ja syödä se.

Kasvis- ja vegaaniruu’an kulutus on kuitenkin kasvussa. Yle kutsuu tätä trendiksi. Aika näyttää onko kyseessä trendi vai puhutaanko kulttuurievoluutiollisesta muutoksesta, jossa lihansyönti ei ole enää ekologisesti eikä eettisesti suotavaa. Tämän asian selvittämiseen menee kuitenkin vielä vähintään kymmeniä vuosia.

Kokeilinpa itsekin kirjoitaa Susikoira Roi -vitsin. Olkaa hyvä. Ja pahoittelut.

Roille ei kettuilla

Susikoira Roi oli viettänyt nuoruusvuotensa EU:n kansainvälisissä tehtävissä. Hän oli, valmistuttuaan kauppatieteiden maisteriksi, suunnannut valuuttamarkkinoille, mutta huomannut ne hyvin ikäviksi ja hakeutunut nopeasti pois yksityiseltä sektorilta. Kuitenkin työskentely International Money Unionin (IMU) toimessa jätti hänelle pitempiaikaisen leiman kuin hän oli ajatellutkaan. Työkaverit aina nälvivät Roita, että onko tänään taas hyvä imu päällä.

Roi ei näistä välittänyt, sillä hän oli jo aikoja sitten löytänyt rinnalleen nartun, jonka kanssa oli perhettäkin perustettu. Ja voi pojat; siinä suhteessa oli nimittäin imua. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

EU:n töissä Roi oli aitiopaikalla seuraamassa kansainvälisen politiikan muutoksia ja vaikuttamassa lainsäädäntöön omalla panoksellaan. Sitä panosta toden totta välillä tarvittiin, mutta onneksi Roin ja hänen paremman puoliskonsa suhde oli rakennettu avoimelle pohjalle, joten Roilla ei ollut ongelmaa jäädä välillä vähän pidempäänkin tarkistamaan uusia lakialoitteiden kiemuroita.

Lopulta sankarimme kuitenkin alkoi saada tarpeekseen IMUn aikaisesta liikanimestään ja naljailusta, joten hän päätti aloittaa uuden harrastuksen, josta saisi itselleen paremman maineen.

Roi rupesi katsomaan Star Trekkejä lävitse. Hänestä oli tarkoitus tulla ensimmäinen trekkie-susikoira maailmassa, mutta asiat eivät menneet aivan kuin hän oli suunnitellut. Sen sijaan, että hänen työkaverinsa olisivat alkaneet pitää häntä trekkienä, he keksivätkin uuden pilkkanimen.

Jostain syystä koko hänen kollegaverkostonsa oli iPhone-käyttäjiä; Apple-uskovaisia henkeen ja vereen. Tämä ei koskaan ollut avoimuuteen pyrkivälle Roille vaihtoehto ja hän käyttikin Android-puhelimia. Sankarimme katsellessa The Next Generationia, työkaverit irvailevat sen kiinnostavan, koska Picard itsekin suosi Androidia. Tästä Roille muodostui liikanimi Data. Heissä oli muutenkin jotain samaa. Joku olisi voinut sanoa, että Roi oli kuitenkin parempi näyttämään tunteitaan, mutta kaikki eivät välttämättä olleet samaa mieltä.

Roi oli nyt ollut elämänsä aikana kahdessa duunissa ja molemmista hänelle oli tipahtanut irvaava liikanimi. Roille tämä riitti ja hän päätti vaihtaa vielä kerran täysin uuteen ympäristöön. Tällä erää edessä oli akateeminen maailma.

Roi kettuili vielä entisille työkavereilleen sen verran, että rupesi tekemään väitöskirjaansa avoimesta datasta. Siinä yhdistyi hänen intohimonsa avoimuutta kohtaan ja entisten työkavereiden päänaukominen Android-käyttäjälle.

Roi paahtoi väikkäriään kasaan hirveällä tahdilla. Häntä ohjaava professori Niilo katseli vierestä ihmetellen kuinka Roi käsitteli aineistojaan. Siinä wget ja grep lauloivat iloista lauluaan. Niilo oli jatko-opiskelijaansa oikein tyytyväinen ja myhäili itsekseen: harva datan imuroi, niin kuin IMUn Data-Roi.

.

.

.

(Lisää vitsejä voi lukea vaikka täältä.)

Kirjoitin muutama vuosi sitten television kehityksestä. Päivitetäänpä vähän ajatuksia.

Netflix tuli ja valloitti suomalaistenkin sydämet ja olohuoneet. Elisa Viihde korvaa perinteistä tv-signaalia. Yle Areena ja MTV:n Katsomo tarjoavat ohjelmia katsottavaksi koska vain, missä vain. Onko perinteiselle tv-verkolle tulevaisuudessa käyttöä sisällön siirtyessä IP:n yli?

Mikä ylipäätään on televisio? Kreikan sana tele yhdistettynä latinan visioon tarkoittaa kaukana näkemistä. Ei sillä siis viitata siihen laatikkoon olohuoneen nurkassa, vaan pikemmin siirtotiehen. Jotenkin olen katsonut kieroon, kun Netflixistä puhutaan televisiona ja telkkaristani näyttönä. Mutta ehkäpä asiat ovatkin näin päin. Tv-tasollani on iso näyttö, josta voin katsoa televisio-ohjelmia niin Netflixistä, YouTubesta kuin kaapeli-tv-signaalistakin.

Joku on kuitenkin toista mieltä. Vanhoillislestadiolaiset eivät saa katsoa televisiota, mutta Netflix, Yle Areena ja Katsomo ovat täysin ok. Eli siinä missä 15 vuotta sitten vanhoillislestadiolainen nuori ei saanut katsella Salattuja elämiä, voi hän nykypäivänä olla mukana keskusteluissa, koska sarjan katsominen on ok – kunhan sen tekee netin läpi, eikä televisiolaitteen kautta. (Saakohan Katsomoa katsoa televisiolla?)

Summa summarum, jos 15 vuotta sitten kaapeli-tv-signaalista tuli tv-kuvaa televisioon, tulee sieltä nyt bittiä näyttöön, jotta voidaan katsoa televisiokanavia TV:stä. Äh, menen jo itsekin sekaisin. Haters gonna hate ja silleen.

Tuli väkerrettyä ruokaa...