Blogi

Viimeiset pari viikonloppua ovat olleet vauhdikkaita Suomen poliittisella kentällä. Ensin Jussi Halla-ahon valinta Perussuomalaisten johtoon hajotti puolueen kahtia ja seuraavana viikonloppuna Vihreät unohtivat yhden laatikollisen ääniä Helsinkiin. Tekeville sattuu.

Vihreiden johtoon nousi ikäiseni Touko Aalto. Äänestin itse ensisijaisesti Aaltoa, vaikka koin myös paljon yhtäläisyyttä Olli-Poika Parviaiseen. Kuitenkin tässä haettiin keulakuvaa Vihreille, joten päädyin rankkaamaan Aallon Parviaisen edelle.

Olen kerran nähnyt Touko Aallon livenä ja lueskellut hänen FB- ja Twitter-päivityksiään jo pitkän aikaa. Näin Vihreiden jäsenenä näin vähän punaista(?!), kun Ville Niinistön FB-päivitykset lipsuivat hiljalleen populismin puolelle. Tätä en halua nähdä Vihreissä – enkä kyllä missään muussakaan puolueessa. Tämä sulki myös Emma Karin pois omalta listaltani. Kari on naamakirjassa esiintynyt hyvin samankaltaisesti kuin Niinistö ja omaan makuuni siinä on liikaa populismia. Toivon, että Aalto ei siihen nyt sorru.

Onko Vihreät pääministeripuolue kahden vuoden kuluttua? Toivotaan, että Touko jatkaa Niinistön kaudella luotua nostetta entisestään ja 2018 poimitaan sitten hedelmiä isosti!

Tässä tuli viime vuonna pyöräytettyä uusi kirjahylly ja tänä keväänä vielä kaksi lisää. Nyt on tilaa ja yhtään kirjahyllyä en rupea enää tekemään. Alkaa maistua hieman puulta. Kai näillä nyt pari vuotta pärjää? Jos tässä jotain innostun rakentamaan niin olohuoneen pöydän. Siihen on jotain ideoita, mutta ajatus ei ole vielä tarpeeksi selkeä, jotta voisi ruveta työstämään.

Pääsin Teslan puikkoihin tuossa ennen pääsiäistä, kun Aino oli sellaisen Vincitiltä aiemmin voittanut viikonlopuksi käyttöön. Ja kyllähän biili maistui! Model S oli selkeästi paras – ja myös tehokkain – auto, jota olen koskaan ruorannut.

Jo ensimmäisestä kiihdytyksestä tuli sellainen olo, ettei polttomoottoria kaipaa alle enää ollenkaan. Pyörille valui sen verran paljon tehoa välittömästi, että tuli kerrankin liimauduttua penkkiin kiinni. Sähkömoottori vääntää, oli kierrokset mitä tahansa, ja sen kyllä huomasi. Ajettavuudessa polttomoottori ei pärjää missään muodossa.

Autona alla oli vanhempi Tesla, joten se ei osannut itse ajaa, vaan täytyi ihan itse kääntää rattia. Olisi ollut mukava päästä koittamaan autopilottia, mutta tällä erää se jäi kokematta. Autolla oli jo työnnetty toistasataatuhatta kilometriä, joten mikään pinta ei suoranaisesti kiiltänyt uutuuttaan, mutta toisaalta mikään ei myöskään ollut rikki, vaan kaikki laitteet toimivat kuten pitikin.

Navigaattori pelasi kuten pitikin ja autossa pystyi soittamaan Spotifyta joko natiivisti tai sitten puhelimesta bluetoothin kautta. Molemmat toimivat ok. Auton viihdejärjestelmän käyttöliittymä olisi kyllä kaivannut vielä säätöä. Nyt hyppäsimme auton puikkoihin lukematta mitään manuaalia ja joku tovi piti kiertää katuja ennen kuin musiikintoiston ja muiden featurejen logiikan hahmotti. Eikä nykypäivän käyttöliittymältä pitäisikään vaatia mitään manuaalin lukemista; sen tulisi vain toimia. Käyttökokemus kosketusnäytöstä ei siis saa täysiä pisteitä.

Tietysti, kun höpistään sähköautoista, tulee puheeksi lataaminen. Alla oli 60kWh:n Model S, eli siis pienimmällä akustolla varustettu malli. Toimintasäde oli sitä kautta myös lyhin, n. 220 km sekavaa ajelua. Kaupungissa pystyy ajelemaan enemmän, motarilla vähemmän. Toijalan absilla on lähin Teslan oma latauspaikka, jossa auton voi ladata ilmaiseksi ja sitä optiota tulikin sitten käytettyä, kun Turussa pyörähdimme. Auto lataantui kivasti sillä aikaa, kun itse kävin vessassa ja söin sämpylän. Turun lähellä Paimion supercharger tuli myös testattua ja tämän lisäksi Turussa Citymarketin ja Ikean latauspisteet (nämäkin ilmaisia). Kaikki toimivat kuten pitikin. Jos oman Teslan hommaisin, niin haluaisin käyttööni suurimman (100kWh:n) akun, jotta matkaa voisi taittaa 400 kilometriä lataamatta.

Summa summarum, jos ostaisin auton, ostaisin sähköauton. Jos haluaisin parhaan mahdollisen saatavilla olevan auton, ostaisin Teslan Model S:n.

Auto autona: 5/5

Auto sähköautona 6/5

Auton viihdepuoli 4/5

Kuvan auto ei ollut ajossa, vaikka valkoinen olikin :)

Kiitos kaikille äänestäjilleni! Ekat vaalit ehdokkaana on nyt takana ja tunnelma on edelleen erittäin positiivinen. Vihreät otti maukkaan vaalivoiton ja astui puoluekentällä uusille urille ylittämällä kymmenen prosentin kannatuksen – ja reilusti. Hyvillä fiiliksin pystyi siis istuskelemaan vaalivalvojaisissa. Tampereella Vihreät saavuttivat 40% kasvun valtuuston paikkamäärässä. Suurimman puolueen paikkakaan ei jäänyt kauas. Jyväskylässä puolue kaappasi johtajan tittelin ja huimaa kasvua tapahtui myös muun muassa Turussa, Kouvolassa ja Lappeenrannassa. Yksi suurimmista loikista tapahtui Padasjoella, jossa Vihreät nostivat kannatustaan 17,1 %-yksikköä. Kouvolassa valtuustopaikkoja tuli 200% lisää. Ei huonosti.

Tampereella tuntuisi olevan kokonaisuudessaa nyt pätevä valtuusto. Sanna Marin oli melkoinen ääniharava ja päteväksi poliitikoksihan hän on jo aikoja sitten osoittautunut. Vihreät valtuutetut tulivatkin jo vaalityössä tutuiksi. Hyvältä näyttää!

Omasta ensimmäisestä ehdokkuudesta voisi sanoa sen verran, että kivaa oli. Toivottavasti ei jää viimeiseksi kerraksi. Sain 42 ääntä, mikä oli yli oman tavoitteen. Tarkoitukseni oli alun pitäen jakaa 500 nenäliinapakettia omalla naamalla. Tavara vaihtoi nopeasti omistajaa, joten hommasin vielä toiset 500 nenäliinapakettia. Tuli useamman kerran ostettua Prismasta vihreät nessut loppuun. Onneksi niitä näytti tulevan nopealla tahdilla lisää. Ja tarrojakin sai jostain Etelä-Ruotsista 24 tunnissa Tampereelle. Ei paha.

Nyt kun tietää mitä vaalikampanjan rakentaminen on, niin seuraavalla kerralla voinee sitten tykittää oikein kunnolla ja isommalla tiimillä. Nyt Aino, Mara ja Riksa olivat mukavasti apuna nenäliinojen kanssa. Heille suuri kiitos. Rahallisesti yksi ääni maksoi jotain 14-15 euroa ja ajallisesti noin tunnin. Neljän vuoden päästä kymmenkertainen panostus ja valtuustopaikka irtoaa?

Suomessa on monia vaaleja, joista jokainen eroaa hieman toisistaan. On presidentinvaaleja, eduskuntavaaleja, kuntavaaleja (os. kunnallisvaalit), seurakuntavaaleja, europarlamenttivaaleja ja tulevaisuudessa vielä maakuntavaalejakin. Miksi sitten kannattaa äänestä kuntavaaleissa?

Valtakunnan mittakaavassa monet asiat päätetään EU-tasolla ja loput sitten eduskunnassa, mutta kunta- ja kaupunkitasolla päättäjät valitaan nimenomaan kuntavaaleissa. Kuntatasolla tehdään myös paljon jokapäiväistä elämäämme koskettavia päätöksiä: mm. minne perustetaan koulu, kuinka paljon opettajia palkataan (eduskunta määrittää maksimiluokkakoot, mutta kunnassa näitä voidaan säätää pienemmiksi) tai mihin kaavoitetaan uusia asuinalueita. Jos jostain puuttuu suojatie, jossain on tie huonossa kunnossa tai nuorisolta puuttuu skeittipaikka, niin näihin ongelmiin ratkaisut löytyvät omasta kunnasta. Kunta voi tarjota lapsille ilmaisen päivähoidon tai nuorille ilmaisen ehkäisyn, jos kunnan päättäjät näin haluavat. Kunnanhallitus voi myös päättää olla remontoimatta homekoulua tai kannustaa ihmisiä liikkumaan.

Kuntatasolla tehdään siis valtavasti päätöksiä, jotka vaikuttavat elämäämme harva se päivä. Näitä päätöksiä tekevät aivan tavalliset(?) kunnassa asuvat ihmiset, jotka on äänestetty valtuustoon. Valta on äänestäjillä.

Minua voi äänestää Tampereella numerolla 271 :)