Blogi

Luin pari Pohjois-Koreaa käsittelevää kirjaa. Ensimmäisenä oli vuorossa Pjongjangin akvaariot (Kang Chol-hwan & Pierre Rigoulot), joka kertoi Japanista Pohjois-Koreaan muuttaneesta ja vankileirille päätyneestä perheestä. Paratiisiksi mainostettu maa ei ollutkaan kuin korruptoitunut henkilökultin ympärille kasattu takapajula. Erittäin koskettava teos kuvastaa sitä miten yhteiskuntaa ei tule rakentaa. Tämä on paras tähän mennessä lukemistani P-Korea-aiheisista kirjoista.

Toisena luin Diktaattorin keittiömestarin (Kenji Fujimoto). Tämä kertoi puolestaan Kim Jong-ilin keittiömestarina toimineesta japanilaisesta kokista. Näkövinkkeli on aivan toinen edellisiin kirjoihin nähden. Fujimoto ihailee monessa suhteen Kim Jong-iliä ja esimerkiksi hänen makuaistiaan. Tarinasta kuitenkin hahmottaa kuinka Pohjois-Korean eliitti elää yltäkylläisyyden juhlaa, mikä ei välity kansalle mitenkään. Suosittelen tätäkin kirjaa luettavaksi.

Nyt pidän tauon näistä Kimien diktatuuria käsittelevistä kirjoista ja koetan lukea jotain aivan muuta. Itse asiassa kerkesin lukea Uuden testamentinkin lävitse, mutta siitä nyt ei oikein irtoa mitään sanottavaa. Pääsääntöisesti aika tylsää luettavaa, mutta tulipahan kelattua läpi.

Eli siis seuraavaksi proosaa ja filosofiaa. Ehkä.

Rajat kiinni!
huutaa maahanmuuttokriitikko
Ei halua yhtään raiskausta tähän maahan
mutta
toivoo, että suvakkihuora raiskattaisiin
oppisi tavoille
saatana
Rasistin tavoille.
Ei hyväksy rasisti anarkistien riehumista
kuitenkin
toivoo vastaanottokeskusten polttoja
Kaksinaismoraali
saatana
Rasistin työväline.
On huolissaan ihmisten olemisesta ja hyvinvoinnista
mutta
toivoo hiekkaneekereiden uppoavan Atlantiin
saatana
Rasistin logiikka.
Ei ole apinoille sijaa rasistin eläintarhassa.
Kansa katsoo riehuntaa
ja heittää banaanin aidan yli
rasistille.

Luin Aila Ruohon kirjan Vartiotornin varjossa – toisenlainen totuus jehovantodistajuudesta (Atena, 2015). Kuvittelin aloittavani lukemaan kirjaa, jossa kuvataan miten Jehovan todistajat karttavat eronneita ja erotettuja jäseniään. Teos on kuitenkin paljon muutakin. Se on erittäin vahva kuvaus Jehovan todistajien harrastamasta henkisestä väkivallasta, kaksinaismoraalista ja kaiken lahkon ulkopuolisen arvostelemisesta.

Monessa kohtaa kirjaa lukiessani teki mieli huutaa, että eihän kukaan järjissään oleva ihminen voi olla niin julma kuin kirjaan haastatellut entiset ja nykyiset todistajat kertovat. Miten vanhemmat voivat heittää alaikäisen lapsensa syömään autotalliin, koska tämä ei suostu uskomaan todistajien oppiin? Miten äiti voi haukkua lastaan huoraksi tämän eläessä avoliitossa? 

Kirja kuvaa monta tarinaa, joissa ainut tapa päästä eroon henkisestä ja/tai fyysisestä väkivallasta on eroaminen lahkosta tai itsemurha. Valitettavan moni valitsee jälkimmäisen vaihtoehdon. Samoin en pysty ymmärtämään pedofiilien toiminnan peittelyä. Jehovan todistajat eivät tuo tällaisia rikkeitä poliisin tietouteen, joten pedofiilit ja hyväksikäyttäjät saavat olla vapaasti seurakunnassa, kunhan osoittavat katumusta. Australiassa käydään tällä hetkellä oikeutta yli tuhannesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Yhtäkään näistä Jehovan todistajat ei ole ilmoittanut poliisille.

Kipinä Ruoholle kirjan kirjoittamiseen syntyi Jehovan todistajien tiedottajan Veikko Leinosen kiellettyä karttamisen olemassaolon keväällä 2014. Tämä aiheutti entisten todistajien keskuudessa suurta kummastusta. Osaa heistä on kartettu kymmeniä vuosia ja Leinonen kertoi, ettei tällaista käytäntöä ole, vaikka Vartiotorni ja Herätkää! -lehdet opettavat aivan muuta!

Kirjan luettua ymmärtää paremmin miten todistajat värittävät ja muuntavat totuutta. Olen ollut kuluvan vuoden aikana tekemisissä lahkon ja sen edustajien kanssa. Olen käyttänyt satoja tunteja peratakseni heidän opetuksiaan ja historiaansa. Olen omakohtaisestikin saanut kokea, miten heidän halveksuntansa mm. toisia uskontokuntia kohtaan ilmenee ja on minullekin kerrottu kuinka karttaminen koskee “vain uskonasioita”.

Kirjasta hohkaa kuitenkin aivan erilainen viesti. Ihmisarvon loukkaaminen tuntuu olevan arkipäivää ja valehtelu kuuluu lahkon ajatusmaailmaan (kirjallisia opetuksia myöten). En hyväksy missään muotoa ihmisen henkistä tai fyysistä pahoinpitelyä. Tästä syystä kaltoin kohdeltujen kertomusten lukeminen oli erittäin raskasta.

Tilanne komitean kuulustelussa kääntyi täysin päinvastaiseksi kuin olin odottanut. Syytettynä ei ilmeisesti ollutkaan hyväksikäyttäjäni vaan minä. … Koko sen ajan, kun minua syyllistettiin, kyseinen veli istui vajaan metrin päässä minusta kuuntelemassa ja aika ajoin jopa täydentämässä näitä minusta keksittyjä tarinoita.  … [k]uuntelin näiden miesten ja hyväksikäyttäjieni valheita siitä, minkälainen arvoton huora olen. Tämä henkinen raiskaus näiden neljän miehen taholta oli vielä paljon pahempi kuin alkuperäinen fyysinen. … Hyväksikäyttäjäni ei saanut minkäänlaista rangaistusta.

Arvostan todella paljon Uskontojen uhrien tuki ry:n tekemää työtä. He auttavat parhaansa mukaan uskonnollista yhteisöistä eronneita tai erotettuja pärjäämään elämässä. Ruohon teoksesssakin valaistaan kuinka suuri positiivinen vaikutus vertaistuella on näiden ihmisten hyvinvointiin. Yksikin huorittelu on liikaa. Itsemurhista puhumattakaan. Nimimerkki Matilda esittää lopuksi:

Nyt en enää voi [auttaa häntä], sillä veljeni on kuollut. Älkää tulko valehtelemaan enää julkisuuteen Jehovan todistajien johtajat! Olette jo satuttaneet tähänkin asti ihan liikaa väärillä opeillanne, säännöillänne ja valheillanne. Älkää enää valehdelko, pyydän.

Tulen todennäköisesti palaamaan aiheeseen vielä myöhemmin. Siihen asti toivon vain jaksamista Vartiotornin uhreille.

Itse kirja oli siis lukemisen arvoinen, joskin se olisi ehkä hyötynyt pienestä lyhennyksestä. Nykyisellään yli 400 sivua on kohtuullisen paljon asiaa, varsinkin kun pientä toistoa on havaittavissa. Ehkä 50 sivun lyhennys olisi terävöittänyt otetta. Suosittelen kuitenkin lukemaan kirjan, mikäli Jehovan todistajien maailmankuva kiinnostaa.

Ihmiset on tyhmiä. Ne ei tajua, että kaupungeissa on kiva asua. Ne ei tajua, että luontoa pitää kunnioittaa. Ne ei ymmärrä, että kasvisruokavalio on terveellinen. Eikä ne tajua, että ilmastokatastrofin välttämiseksi pitää tehdä työtä. Ne ei ymmärrä, että avoin lähdekoodi on parasta.

Ihmiset ei tajua, ettei persuja kannata äänestää. Ne ei tajua, että maalla on mukavan leppoisaa. Ne ei hahmota, että islam on ainoa pelastus. Ne menee rahan perässä, vaikka onnellisuus on jotain ihan muuta. Ihmiset on tyhmiä.

Kaikki ei tajua, että koulutuksesta on hyötyä. Ihmiset ei ymmärrä, että maailma kaipaa muutosta; että konservatiivinen ajattelu ei kanna enää nykyaikana. Ne ei kelaa, että meiltä loppuu työt, kun robotisaatio valtaa alaa. OS X on parasta sitten viipaleleivän. Jegi ei vain tajua. Halleluja ja amen.

Ihmiset on tyhmiä. Miksei ne tajua, että ateismi ja filosofinen pohdinta on sivistystä? Ne ei ymmärrä, että pitää liikkua. Pikaruoka ei ole terveellistä. Miksi ihmiset syö sitä? Ne ihan tyhmiä!

Ei ihmisen ihonväri anna oikeutta loukata toista; tai pitää tyhmänä. Ei asuinpaikka tee toisesta toista tyhmempää. Miksei ihmiset tajua, että heikompiosaisia pitää auttaa? Miksi on sotia? Ei ne ole meille hyväksi. Miksei ihmiset tajua, että meitä on erilaisia ja meillä on erilaisia mielipiteitä ja toiveita elämälle?

Ihmiset on tyhmiä.

Minä ole ihminen.

Tuskainen tuntemus
vaivaa mieltä
Ei päästä pinteestä
ottaa omakseen
Pelko pieni
suureksi kasvaa
Ottaa hallintaansa
miehen kokonaan
Missä majailee
ratkaisu ongelmiin?
Missä on
vastaus kaipuuseen?