Anssi Kelan paras albumi?

Kelalta tuli pitkästä aikaa uusi albumi. Kuuntelin sen läpi heti sen ilmestyttyä ja ensimmäisen kerran jälkeen oli vähän outo olo. Tässäkö tämä oli? P niin kuin puukko ja sitten jotain fillereitä? Olin pettynyt. Mutta eihän se nyt ole kerta eikä ensimmäinen, kun albumi avautuu vasta muutaman kierroksen jälkeen. Joten annoin levyn pyöriä ja pyöriä (kuvainnoillisesti, tämähän soi Spotifysta).

Ja kyllähän kappaleista alkoi sitten löytyä syvyyttä. Melodifestivalen ja Bara bada bastu keskeytti vähän hommaa, mutta sen jälkeen palasin taas asiaan, kun Soundissa levylle annettiin viisi tähteä. Se on huiman hyvä arvio, joten eihän levy voi huono olla!

Kelan edellinen albumi Ääriviivoja oli mahtava. Kiitos Ei oli sellainen leka itselle, ettei sitä ole tullut sitten Levyhylly pelastaan. Pystyisikö Kaikki tiet joita kuljin pistämään tästä paremmaksi? Levy paranee kyllä kuuntelu kuuntelulta, mutta nyt noin 10 soitannan jälkeen en pysty vielä ränkkäämään kiekkoa Kelan parhaaksi, mutta kyllähän tämä hyvä on.

P niin kuin Puukko on selkeästi levyn hitti, jonka haluan kuulla myös livenä. Tähän olisi myös mukava kirjoittaa sisarbiisi. 

P niin kuin Peugeot, P niin kuin Pirkanmaa

Wannabe Porsche kiitää kohti unelmaa

P niin kuin Pamela, joka autoaan käskyttää.

P niin kuin paimenkoira; se vieressä räksyttää

Neljäs huhtikuuta toimii myös oikein esimerkillisesti. Tätä on livenä tietysti hieman hankalampi kuulla, kun kyseisellä rallilla on vieraileva stara messissä.

Oli miten oli, levy kannattaa soittaa useamman kerran, jotta siitä löytää ne nyanssit, jotka kolahtivat Soundin arvostelijaan. Alkavat ne tässä itsellekin hiljalleen saostua.

Mutta sitten asiaan! Mikä onkaan Kelan paras albumi? Pohdin tätä hetken. Onko se Anssi Kela? Vaiko Ääriviivoja? Ehkä kuitenkin Nummela? Totesin nopeasti, etten pysty päättämään asiaa suoraan, joten avuksi oli otettava tieteelliset metodit. Analytic Hierarchy Process on tarkoitettu etsimään tietystä ryhmästä paras yksilö (jokaista yksilöä verrataan toiseen). Joten googlasin sopivan laskentataulukopohjan ja syöttelin numeroita sisään. Lopputulema on seuraava:

Kyllä minä tämän kanssa voin elää. Numeroiden erot kuulostavat suurilta, mutta se on tämän metodin sisäänrakennettu juttu. Kaikki Kelan albumit ovat hyviä, enkä näe, että jokin niistä tulisi skipata totaalisesti.

Numerot ovat varmasti aivan erinäköiset vuoden kuluttua – ehkä palaan niihin joskus? Mutta nyt ei muuta kuin hyperavaruuteen!