Tänään hieronnan aikana radiosta kuului keskustelua kirkon asenteesta ateisteihin ja heidän asenteestaan kirkkoon. Tutkimuksen mukaan 13 % kirkkoon kuuluvista ei usko Jumalaan, joten miksi he kuuluvat kirkkoon. Keskustelemassa oli tapakristitty ateisti, Vapaa-ajattelijain liiton heebo ja sitten vielä joku pappi tai vastaava kirkonmies. Kirkonmies oli sitä mieltä, että kirkossa on sijaa myös ateisteille ja koki hyvänä, että hekin ovat mukana. Tyytyväisyys oikein huokui hänen äänestään. Jäin miettimään, että jos kirkolle riittää hyväntekijän asema, niin mihin sitä uskontoa siinä sitten enää tarvitsee?
Mieleen tuli siitä myös jouluaaton saarna, jossa pappi puhui (nyt en kyllä aivan sanatarkkaan muista), että osa Raamatun kertomuksista on vain tarinoita (as in fiktiota). Tämän jälkeen hän esitti kysymyksen, että onko Jumalaa oikeasti olemasssa. Suoranaista vastausta hän ei antanut. Kohtuu liberaali asenne.
Tuomas Enbuske joutui Twitterissä sanaharkkaan jonkun uskovaisen ihmisen kanssa homoliitoista. Homoliittojen uskonnollinen vastustaminen edellyttää kyllä jonkinmoista Raamatun tulkitsemista. Käsittääkseni Raamattu ei missään vaiheessa kiellä homoliittoja. Homoseksiä pidetään kyllä syntinä siinä missä vaikka aviorikosta. Homothan tulisi kivittää Raamatun ohjeistamana. Eli ensin täytyy tulkita niin, että kivittämisohje ei enää nykypäivänä pidä paikkaansa ja tämän jälkeen tulkitaan vielä avioliitto homoseksiksi. Minun on hyvin vaikea kuvitella, että sadan vuoden päästä homoja sorretaan samalla lailla kuin nyt.
Mietin joululomalla, että usko on siitä jännä juttu, että uskovalle se on paljon enemmän kuin vain uskoa ja toivoa. Se on tietoa jostain suuremmasta. On se sitten kristinuskon Jumala tai Klingonien Sto'Vo'Kor, siihen uskoja tietää sen olemassaolon. Kyseessä ei kuitenkaan ole tietämys tieteellisessä mielessä. Kutsuisin itse tätä individualiseksi tiedoksi. Jos usko olisi kollektiivista tietoa, ei se enää olisi uskoa vaan tietoa kuten se tiedemaailmassa koetaan.
Tulipahan vain tässä mieleen päivän aikana. Paljon muitakin ajatuksia pursuilee mielessä. Niistä ehkä joskus toiste :)
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Kuinka tänne saa kappalejaon? Nyt käytin vähän mielikuvitusta...
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Ensin suuret kiitokset kattavasta kommentista ja kehuista blogia kohtaan. Lupaan kirjoittaa vielä sisustussuunnitelmiakin - niitäkin kun on päässä 
"En näe mitään sortoa tai ristiriitaa siinä, että Raamattua noudatetaan järjestelmällisesti." Otetaan vaikka tästä kiinni. Miten Raamattua noudatetaan järjestelmällisesti? Tässä tullaan juuri siihen hieman outoon asiaan, että nykyinen kristitty poimii Raamatusta vain haluamansa informaation tarkoituksella tai tahattomasti tietämättään.
Pitäisikö minun olla leikkaamatta hiuksiani kuten Raamattu opastaa? Saanko kylvää peltoon vain yhtä viljalajiketta kerrallaan? Jos näissä kohdin tehdään tulkintoja ja todetaan, että nämä asiat olivat aikansa juttuja, eikä niistä tarvitse enää pitää kiinni, niin miksei tämä sama ajattelumalli koske homoliittoja? Antiikin Kreikassa homoilu oli miesten hommaa ja kristinusko halusi siihen tehdä pesäeroa.
Pitääkö näitä asioita käsitellä fundamentaalisina totuuksina, vai voidaanko tehdä tulkintoja. Miten se järjestelmällisyys toimii? Ei sillä, että meistä nyt kukaan pystyisikään kaikkea ohjetta noudattamaan, mutta mihin pitää vetää raja? Hiukset saa leikata? Nainen saa olla pappi? Homoilu on ok?
Mielestäni tässä on kaksi vaihtoehtoa. A) Mennään sanasta sanaan ja yritetään elää parhaan mukaan Raamatun ohjeiden mukaisesti. B) Tulkitaan Raamattua ja eletään sen mukaan. Vaihtoehto A on todella vaikea ja B:ssä jokainen tekee oman tulkintansa, jolloin toisella ei ole oikeutta solvata toisen tulkintaa. Eri mieltä nyt tietysti saa olla. Jos parturi kannustaa leikkaamaan hiuksia, niin kannustaako hän syntiin? Jos tasa-arvovaltuutettu puolustaa homojen oikeuksia, kannustaako hän syntiin?
Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että tällaiset kiistat ovat turhia ja peittävät vain sen Kirjan tärkeimmäin sanoman 
Kuten aiempikin kirjoittaja mainitsi, (kasvis)pihvi on aivan muualla kuin homoliittojen hyväksynnästä kinastelussa.
Ja edelliseen verrattuna minä olen maallikkoa potenssiin kaksi
Kirjoitusta ei ole tarkoitettu vedettäväksi herneen korvikkeena nenään. Se voi sisältää pieniä osia, jotka on valmistettu linjalla, jolla käsitellään pähkinää, eikä se siitä syystä sovellu alle kolmevuotiaille. Tuote on gluteeniton.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Maallikko jatkaa.
Edellisessä kommentissa on yleistys, joka kaipaa tarkennusta: "Tässä tullaan juuri siihen hieman outoon asiaan, että nykyinen kristitty poimii Raamatusta vain haluamansa informaation tarkoituksella tai tahattomasti tietämättään." On olemassa paljon tällaisia kristittyjä. On kuitenkin olemassa sellaisiakin, jotka vilpittömästi pyrkivät elämään Raamatun ja Jumalan tahdon mukaisesti. Se, että jokin organisaatio (esim. Suomen ev.lut. kirkko) on erehtynyt tietoisesti harhateille, ei tee kaikista yksilöistä samanlaisia.
Kirjoittaja esittää (kommentissaan) kaksi vaihtoehtoa Raamatun käyttämiselle, olen niistä samaa mieltä. Molempiin sisältyy kuitenkin vaikeuksia. Vaihtoehdossa A (sanasta sanaan lukeminen) on ensinnäkin kieliongelma. Suurimmalla osalla maailman ihmisistä ei ole mahdollisuutta lukea Raamattua alkukielillä (heprea, kreikka, aramea), monilla ei ollenkaan. Usein kun kieltä käännetään, merkitys muuttuu ja konteksti voi kadota. Tästä syystä jo Raamatun lukeminen sanasta sanaan oikein on useimmille ihmisille mahdotonta. Suomenkielinen Raamattu on erityisen huonossa asemassa, koska kirjakielemme on niin nuori ja Raamattu käännetty useiden muiden kielten kautta. Joidenkin arvioiden mukaan uusimmassa raamatunkäännöksessämme (1992) on yli tuhat käännösvirhettä. Joka tapauksessa kukaan ihminen ei pysty noudattamaan kaikkia Raamatun ohjeita täydellisesti, ja vaikka pystyisikin, suurimmalla osalla homma menisi poskelleen kielimuurin vuoksi (sekin on synnin seurausta, vrt. 1. Moos. 11).
Jäljelle jää vaihtoehto B (tulkitseminen), joka on vieläkin monimutkaisempi, sillä siihen sisältyy vaihtoehto A:n kieliongelman lisäksi vaikeudet kirjoitusajankohdan kulttuurin huomioimisessa ja tietenkin jokaisen lukijan tulkintojen erot. Mielestäni kolme tärkeintä periaatetta Raamatun tulkitsemisessa ovat 1) yhteensopivuus tärkeimmän käskyn (rakkauden kaksoiskäsky) kanssa, 2) pyrkimys mahdollisimman tarkkaan ymmärrykseen alkukielisestä merkityksestä ja Jumalan todellisesta tahdosta ja 3) järjestelmällisyys/johdonmukaisuus. Niiden pohjalta esitän käsitykseni alkuperäisen kirjoittajan heittämiin kysymyksiin, vaikkakin alkukielten tuntemukseni on heikko.
Ensin toistan itseäni ja totean, että Raamatun ydinasian eli Jeesuksen uhrikuoleman myötä useat Vanhan testamentin säännökset eivät ole enää voimassa. Se ei tarkoita, että ne sinänsä olisivat vääriä tai Jumalan tahdon vastaisia, vaan että ne kuuluvat Jumalan Israelin kansan kanssa tekemään vanhaan liittoon, ja Jeesuksen myötä Jumala on sittemmin tehnyt kaikkien ihmisten kanssa uuden liiton. Tässä liitossa Jeesuksen kuolema tekee tarpeettomaksi ihmisten omat uhrirituaalit ja puhtausyritykset. Tämä on koko kristinuskon keskeisin ajatus ja erottaa kristinuskon juutalaisuudesta.
Raamatusta löytyy selvä vastaus siihen, saako mies leikata hiuksiaan ja voiko peltoon kylvää useampaa kuin yhtä viljaa kerrallaan. Saa ja voi, koska nuo olivat vanhan liiton sääntöjä. Kyse ei siis ole mistään "aikansa jutuista", vaan siitä, uskooko Jeesukseen vai ei. (Lisäksi Uudessa testamentissa sanotaan pitkien hiusten olevan miehelle häpeäksi (1. Kor. 11:14), mutta siinä kohdassa Paavali kirjoittaa melko epäselvästi.) Homoavioliittojen vastustamisen perusteista kirjoitin jo aiemmin enkä toista sitä, mutta erona näissä on se, että uuden liiton edustaja Jeesus ei puhu hiuksista ja viljankylvöstä, mutta naisen ja miehen suhteesta puhuu. Mitä syntiin kannustamiseen tulee, niin ei tasa-arvovaltuutettukaan tee syntiä. Jumala rakastaa kaikkia seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta.
Naispappeus on paljon vaikeampi kysymys. Kaikissa raamatunkohdissa ei ole yksiselitteistä, tarkoittaako "mies" miestä vai ihmistä yleensä. En ole perehtynyt alkukieliin niin hyvin, että osaisin ottaa kantaa, kuinka tämä vaikuttaa UT:n ohjeisiin seurakunnan johtajista ja palvelijoista. Lisäksi Raamatussa on kohtia, joissa puhutaan miehestä, mutta joiden rakkauden kaksoiskäskyn periaatteella on pakko tulkita myös koskevan naista. Jeesus esimerkiksi sanoo, että jokainen [mies], joka katsoo naista himoiten, tekee aviorikoksen (Matt. 5:28), mutta en voi uskoa, ettei kielto olisi voimassa toisinkin päin. Kulttuurisesti täytyy muistaa, että vielä UT:nkin kirjoitusaikana naiset olivat oppimattomia, ja käsittääkseni naisten puhekielto seurakunnassa perustui tähän. Nyt tilanne on toinen. Mielestäni pappi voi olla nainenkin, mutta koska tämä asia on lopullisesti selvittämätön, täytyy hyväksyä myös kirjaimelliset tulkinnat.
Homoavioliitoille ei siis ole raamatullista perustaa, ja siksi niitä ei kristillisesti siunata. Siitäkään huolimatta homoseksuaaleja ei tule syrjiä ja heidän pitää olla tervetulleita seurakuntaan. Sinne ei kuitenkaan ole pakko tulla, jos käsitys homoseksuaalisuudesta häiritsee. Se on hieman sama tilanne kuin se, että luterilainen voi mennä helluntailaisten tilaisuuksiin, mutta on siedettävä, että ehtoolliselle ei voi mennä.
Kiistely on todellakin turhaa - tällaiset keskustelut sen sijaan tarpeellisia, jotta voisimme oppia tuntemaan Jumalaa paremmin. Armo Jeesuksessa ei tarkoita, että voimme elää kuinka tahansa.
P.s. Kuinka kirjoitus voi olla gluteeniton, jos siinä mainitaan sana "vilja"? ;) (Odotan kiinnostuneena tuloksia esimerkiksi maissin tai riisin parvekeviljelystä...)
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Lankalauantaina emerituspiispa Wille Riekkinen puhui radiossa raamatuntulkinnasta mielestäni hyvin: http://areena.yle.fi/radio/1877252.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Vihdoin ja viimein löysin ajan (ja muistin) kuunnella tämän. Oli kyllä hyvää keskustelua. Suorastaan liberaalia - varsinkin tämän naisäänen puolelta.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Kieltämättä on varsin mielenkiintoista, että uskonnollisen yhteisön palveluksessa oleva kyseenalaistaa oman yhteisönsä arvot tai jopa arvopohjan. Ainakaan kristillinen yhteisö ei kuitenkaan ole vain työpaikka eikä kristillinen usko vain erillinen saareke elämässä - ei ainakaan pitäisi olla. Toisaalta evankelisluterilainen kirkko on jo pitkään erkaantunut Raamatun totuudesta, mitä se kuitenkin nimellisesti pitää arvojensa pohjana, ja vaikka yksittäisistä henkilöistä ei pidäkään vetää koko yhteisöä koskevia johtopäätöksiä, niin ev.lut. kirkossa puheenvuoroja on jo ollut riittävästi tällaisen käsityksen muodostamiseksi. Ev.lut. kirkon jäsenien uskoa ei missään vaiheessa kyseenalaisteta, mutta sen palveluksessa olevien pitäisi kuitenkin sitoutua sen tunnustukseen. Raamatussa sanotaan selvästi, että seurakunnan palvelijoiden tulee olla "vilpittömiä" [uskossa] ja "tuntea uskon salaisuus" (1. Tim. 3).
On totta, että Raamattua täytyy tulkita. Se on tekstiä, ja kaikkea tekstiä, niin kirjoitettua kuin puhuttuakin, täytyy aina tulkita. Tekstillä viestintävälineenä ei itse asiassa ole merkitystä, ellei vastaanottaja tee siitä omaa tulkintaansa. Mitä homoseksuaalisuuteen ja homoliittoihin tulee, niin niistä keskustellessa on tärkeä tuntea Raamatun punainen lanka. Tämä punainen lanka on Jeesus ja Hänen tuomansa sovitus. Jeesus on kuollut uhrina Jumalalle, Jeesukseen uskova saa syntinsä anteeksi Jumalan edessä. Siksi kristityn ei enää tarvitse uhrata Jumalalle eikä noudattaa perinnäisiä puhtausmääräyksiä (Hepr. 9), joihin homoseksuaalien kivittäminenkin kuuluu (ts. yhteisön puhtaus). Jeesuksen uhrikuolema on tietenkin tulkinta, mutta jos tällaista tulkintaa ei voi tai halua Raamatusta tehdä, ei enää puhuta kristinuskosta, koska Jeesuksen sovitustyö on sen ydin.
On kuitenkin aivan eri asia kannustaa syntiin kuin tuomita syntiä tehnyt ihminen. Se, että synnit on saatu Jeesuksen kuolemassa anteeksi, ei oikeuta tietoiseen Jumalan tahdon vastaiseen toimintaan, ja todellinen usko muuttaa ihmistä niin, että hän pyrkii hyvään. Kuten on jo todettu, homoseksi on Raamatun mukaan syntiä. Homoliittoja ei suoraan kielletä, mutta Jumala loi nimenomaan naisen miehen kumppaniksi (1. Moos. 2:20 - 24), ja myöhemmin Jeesus itse vahvistaa tämän (Mark. 10:6 - 9). Merkittävää näissä kohdissa on, että molemmissa puhutaan yhtymisestä, ts. seksistä. Voiko tehdä muuta tulkintaa kuin sen, että avioliitto sisältää tai ainakin saa sisältää seksiä? Kun homoseksi on syntiä, onko homoavioliitto Jumalan mielen mukainen liitto? Ei mielestäni, ja siksi on hyvä, että kristilliset yhteisöt eivät siunaa homoavioliittoja.
Kokonaan toinen asia on se, onko tämä homoseksuaalien sortamista. Homoseksuaalisuus lienee taipumus samalla tavalla kuin vaikkapa kateellisuus, ei tahdonalainen. Raamatun mukaan Jeesuksen sovitustyön ansiosta homoseksuaaleilla, kateellisilla ja muilla syntisillä on yhtäläinen oikeus tulla Jumalan luo ja myös seurakuntaan. Kateellisuutta ei kuitenkaan määritellä avioliiton esteeksi toisin kuin homoseksuaalisuutta. En näe mitään sortoa tai ristiriitaa siinä, että Raamattua noudatetaan järjestelmällisesti. Kristittynä ei voi elää niin, että poimii Raamatusta vain mieleiset kohdat. Maallinen oikeus puolestaan ei ole sidoksissa Raamattuun, ja sillä tavalla homopareilla voi(si) olla mahdollisuus juridisesti samoihin oikeuksiin kuin heteropareilla.
Blogikirjoitus päättyy oikein hienosti. Uskon salaisuutta ja varmuutta (individuaalista tietoa) ei voi tyhjentävästi selittää sellaiselle, joka ei usko. Muusta osasta kirjoitusta tuli ehkä hivenen provokatiivinen vaikutelma, ja minä raukka tartuin siihen. ;) Pidän kuitenkin tästä blogista, koska täällä kirjoitetaan asiaa eikä esitellä uusimpia sisustusunelmia.
(Huom. Tämän vuodatuksen kirjoittaja on täysin maallikko.)