Lueskelin joskus viime vuoden puolella Rosa Liksomin kaksi ensimmäistä teosta Yhden yön pysäkki sekä Unohdettu vartti ja nyt tuli alkuvuodesta (ja nyt sairaana ollessa) tavattua lävitse tällä hetkellä uusin teos, eli Hytti nro 6. Viimoisin voitti Finlandia-palkinnon 2011. Liksomin tyyli on kyllä varsin omaperäinen. Omalla tavallaan pidän siitä. Se on sopivan raaka, jotta lukeminen on mielekästä, juonenkäänteitä on paljon, mutta hiljalleen vellovaa kerrontaakaan ei ole todellakaan unohdettu.

Luin joulunpyhinä Barbara Demickin "Suljettu maa - elämää Pohjois-Koreassa" -kirjan. Kirja kertoo kuuden maasta loikanneen tarinan ja siinä sivussa valoittaa Korean niemimaan tapahtumia viimeisen sadan vuoden aikana keskittyen kuitenkin suurimmaksi osaksi 90-luvulle.

Sain vihdoin ja viimein luettua "After The Software Wars" -kirjan (Ohjelmistosotien jälkeen). Lukuprosessi taisi alkaa jo viime keväänä ja jos en nyt väärin muista, niin tämä on oli ensimmäinen kirja, jonka luin puhtaasti sähköisesti PDF:nä. Kirja käsittelee pääosin avointa lähdekoodia ja tästä syystä kirja on myös täysin ilmaiseksi tarjolla. Sen löytää täältä. Voi sen ostaa paperisenakin, $8,99 Amazonissa. Ilmeisesti kirjasta on tulossa myös tekijänsä tuottama elokuva. Ilmainen varmaan sekin sitten.

Tuli luettua Pekka Himasen (2000) kirjoittama Hakkerietiikka - ja informaatioajan henki ja täytyy myöntää, että tämä taisi olla tähänastisen elämäni merkittävin teos. Oletin kirjan olevan lähinnä nörttikirja, mutta enemmän tämä oli eettisten ja filosofisten - siinä missä kyllä tietoteknisten - kysymysten pohdintaa. Tai ehkä pikemminkin mallien esittelyä. Kommunismi ja kapitalismi saivat kyytiä informaation ja avoimen koodin/sisällön tieltä.

Vaihteeksi kerkesin taas lukea kirjan. Tällä kertaa käsittelyssä oli Sofi Oksasen Baby Jane.

Ensin lukaisin Robert Harrisin Kolmannen valtakunnan salaisuuden. Natsithan kiinnostaa historiallisena aiheena aina, joten kirja oli mielenkiintoinen ja loppuratkaisukin pääsi ehkä hivenen yllättämään. Toisaalta tämä oli aika pitkälti historiallinen teos, vaikka sijoittuikin fiktiiviselle natsien hallitsemalle 60-luvulle, joten kaunokirjalliset kikkailut olivat vähän niin ja näin. Vähän hitaasti ja ehkä hivenen sekavasti juoni lähti liikenteeseen, mutta loppupeleissä nivoutui kuitenkin aika hyvin yksiin. Kyllä tätä kirjaa ihan suositella voi.

Kyllä kyllä, kirjoja on tullut luettua ja nyt jopa muistan niistä mainita. Hällä väliä huomisella ja Pane mua olivat tällä kertaa luentavuorossa. Molemmat ovat ranskalaisten kirjailijoiden tekosia ja täytyy kyllä heti sanoa, että en ihan äkkiä patonkimaan kirjallisuutta tavaa.

Ensimmäinen kirja nyt vielä meni, mutta olihan sekin kyllä aika mitään sanomaton ja jotenkin tyhjä. Koko kirjan ajan tiesi mitä tulisi tapahtumaan, ja kun se lopulta tapahtui koko tilanne kuitattiin parilla lauseella. En arvostanu.

Pitkästä aikaa sain taas kirjan luettua (tai vaihtoehtoisesti olen unohtanut kirjoittaa mitään, kun jokin läpystä on tavattu loppuun..). Tällä kertaa vuorossa oli Risto Isomäen Litium 6, ekologinen trilleri.