Blogi

Tiistaina tuli 10 vuotta täyteen siitä, kun Maran kanssa ensimmäistä kertaa kommunikoitiin.

Tätä nyt sitten tietysti juhlistimme käymällä - taas vaihteeksi - Ravintola Oléssa. Kumman vaikeaa oli edelleen saada kasvishampparia, mutta lopulta yhteinen sävel löytyi. Oman pihvini piti olla kypsä, mutta se oli lähinnä medium+, josta huomautinkin, mutten kuitenkaan kaivannut mitään muutosta siihen. Hyvää se oli, enkä halunnut ruokailunautinnon keskeytyvän uuteen keittiökierrokseen. Jännä miten tuo "paholaisen kastike" voikin olla niin hyvää. Enkä kyllä ole sipuliakaan näin maukkaana syönyt aikoihin. Hyvä ruoka, parempi mieli!

No, oli miten oli. Nyt on takana 10 vuotta ystävyyttä ja edessä vielä kevyesti 60 vuotta. Tai no, ei kai pidä säästellä - sanotaan siis, että 80 :)

Että näin on närhen munat!

Gyllene Tider oli 80-luvun alussa käsittämätön ilmiö Ruotsissa. Jos sille etsii jotain vertailukohtaa, niin kotimaassa Dingomania pääsee lähelle ja maailmanmittakaavassa täytyy sitten jo puhua Beatlesistä. En ole suoranaisesti koskaan fanittanut bändiä samalla tavalla kuin Roxettea tai Gesslen soolotuotantoa, mutta kyllähän Gyllene Tiderillä on kasapäin loistavaa materiaalia. Sommartider, När vi två blir en, Flickorna på TV2 ja Gå & fiska! - jos nyt muutaman loistorallin halua nimetä. Gesslen tekemät biisit ovat Gyllene Tiderin muodossa erittäin helposti lähestyttäviä. Ei Sommartiderissä ole kovin salaperäistä sanomaa ole takana. Ihan puhdasta poppia se on.

Sittemmin bändi hajosi 80-luvun puolessa välissä, mutta palasi takaisin eloon kymmenen vuotta myöhemmin Halmstads pärlor -kokoelamalbumin myötä. Albumi on tähän päivään mennessä myynyt yli 600 000 kappaletta. -96 bändi heitti myös Återtåget-kiertueen ja seuraavan kerran bändi aktivoitui 2004 julkaisten uuden albumin Fin 5 fel ja heittäen kiertueen puolelle miljoonalle fanille.

Nyt on taas aika uuden albumin ja kesäisen kiertueen. Dags att tänka på refrängen on Gyllene Tiderin seitsemäs studioalbumi, jos Konstpaus lasketaan mukaan ja se on näistä kaikista paras - jos Konstpausia ei lasketa mukaan. Albumi kuulostaa vahvasti siltä, että se olisi tehty jo 30 vuotta sitten ja tämä on vain positiivinen asia. Se myös kuulostaa nimen omaan Gyllene Tideriltä, eikä Gessleltä, kuten edellinen albumi.

En tiedä kannattaako tässä lähteä biisejä erikseen erittelemään, koska tämä on mielestäni kokonainen albumi, jonka kaikki biisit ovat hyviä. Voisin kuvitella kuulevani niistä ihan minkä tahansa kesällä livenä. Ehkä mainitsen kuitenkin Tiden är en dåre med banjo -kappaleen. En kuitenkaan banjon takia vaan Göran Fritzonin Farfisa sähköurkujen. Käsittämättömän hyvää biittiä! Soittopeli toimii biisissä kuin biisissä jopa paremmin kuin 80-luvulla.

Gyllene Tider ei paljon balladeista panosta, eikä tälläkään levyllä ole niitä kuin yksi, Lyckopiller. Konserteissa en oleta myöskään kuulevani kuin När alla vännerna gått hem -balladin vikana biisinä. Muuten mennään isolla vaihteella, eikä nysväillä!

Dags att tänka på refrängen on hyvä albumi, suosittelen. 4/5.

Seuraavassa muutamia ajatuksiani tasa-arvosta. Henkilökohtaisen elämäni eettisiin periaatteisiin palaan seuraavassa blogipostauksessa.

Muutama sata vuotta sitten yhteiskunta oli hyvin sääty- ja luokkajakoinen. Oli aatelistoa, papistoa, yms. ja sitten rahvas. Suurin osa Euroopan ihmisistä kuului tähän huonoimpaan luokkaan. Heillä ei ollut esimerkiksi äänioikeutta, mutta heidät oli kuitenkin velvoitettu maksamaan veroja. Aatelistolla tilanne oli juuri päinvastainen. Veroja ei tarvinnut maksaa,mutta äänioikeus kyllä löytyi.

Sitten keksittiin, ettei tämä olekaan hyvä ja päädyttiin siihen, että kaikilla ihmisillä on oikeus äänestää. Sen jälkeen vielä naisillekin annettiin äänioikeus. Maailma kehittyi. Suomi oli tässä etujoukoissa ja härmässä naiset pääsivät äänestämään jo 1900-luvun ensimmäisinä vuosina. Kolmantena valtiona maailmassa, heti Australian ja Uuden-Seelannin jälkeen. Muun muassa Yhdysvalloissa naiset pääsivät äänestämään vasta 1920 ja osassa Sveitsin kantoneita vasta 1990-luvulla. Kuulostaako uskomattomalle? Ei ollut kovin tasa-arvoista, jos minulta kysytään. Miten tällainen sukupuoleen tai sosiaaliseen asemaan perustuva syrjintä oli mahdollista?

Siirtomaa-aikana oli muodikasta roudata Afrikasta orjia niin Eurooppaan kuin Pohjois-Amerikkaankin. Orja, eli siis ihminen, jolla ei ole ihmisoikeuksia. Näin nykypäivänä on käsittämätöntä, että valkoinen mies koki oikeudekseen pitää mustia orjina. Ei mahdu meikäläisen järkiajatteluun.

Sitten tuli Yhdysvaltojen sisällissota, jonka myötä orjuus poistui hiljalleen. Valkoiset olivat kuitenkin huomattavasti tasa-arvoisempia kuin mustat ihmiset. Afrikasta orjuuteen tuodut olivat edelleen toisen luokan kansalaisia, elleivät peräti kolmannen. Yhtenä päivänä kuitenkin Rosa Parks päätti olla antamatta bussissa istumapaikkaansa valkoiselle miehelle ja tästä alkoi ketju, jossa Martin Luther King, Jr. oli suuressa osassa, ja jonka kliimaksi oli rotuerottelun toteaminen perustuslain vastaiseksi. Tästä ei ole kulunut vielä kuuttakymmentä vuottakaan! Miten tällainen ihonväriin perustuva syrjintä oli mahdollista?

Ihmisiä on iät ajat ollut sekä miehiä että naisia. Eri sosiaaliluokkiin kuuluvia ja eri värisellä iholla varustettuja. Samoin meitä on ollut tuhansia vuosia erilaisilla seksuaalisella suuntauksella varustettuja kavereita. Suomessa homoseksuaalisuus oli rikos vuoteen 1971 asti ja tautiluokituksestakin se poistui vasta kymmentä vuotta myöhemmin. Omana itsenä oleminen oli siis lainvastaista joillekin vielä 50 vuotta sitten. Voi sitä tummaihoista naista, joka ei tykännytkään miehistä aikoinaan. Ei ollut elämä helppoa.

Onneksi tilanne on nyt toinen ja homoseksuaalit ova tasa-arvoisessa asemassa. Eikun hetkinen. Eiväthän he olekaan. Hollanti oli ensimmäinen maa maailmassa, joka salli samaa sukupuolta olevien avioliitot 2001. Suomi hanaa edelleen vastaan. Minne jäi se suunnannäyttäjän rooli, joka maallamme oli naisten äänioikeudessa yli sata vuotta sitten? Eihän homoseksuaalisuus edes ole ihmisen etuoikeus, vaan samaa käyttäytymistä on löydetty sadoilta eläinlajeilta. Miksi ihminen on kuitenkin ainut, jolla on homofobiaa?

Hesarissa oli pari hyvää artikkelia (1, 2), joissa asiasta on keskusteltu. Kuinka peruskoulussa ei osata auttaa ihmistä löytämään omaa sukupuoltaan tai seksuaalista suuntautumistaan. Kumpikaan näistä ei ole binäärinen. Ihminen voi olla nainen tai mies tai vähän molempia. Voi olla hetero, homo tai tykätä molemmista sukupuolista. Bi-seksuaalien sanonta “rakastua ihmiseen, ei sukupuoleen” on massiivinen rikkaus! Miksi ihmeessä homoparit eivät saisi mennä naimisiin? Ei ole mitään syytä miksei kahdella ihmisellä olisi oikeus olla tasa-arvoisessa asemassa lain edessä seksuaalisesta suuntauksesta riippumatta. On oikeitakin huolenaiheita.

Suomen kieli on jo itsessään hyvin tasa-arvoinen, kun meillä ei ole käytössä kuin yksi yksikön kolmatta persoonaa tarkoittava sana osoittamaan molempia sukupuolia. Toista on monissa germaanisissa kielissä, joissa jo yksi sana ilmaisee henkilön sukupuolen, vaikkei siihen ole mitään tarvetta. Sukupuoli ja seksuaalinen suuntaus on jokaisen oma asia, eikä siihen valtiovallan tulisi luoda mitään rajoitteita. Niin ihmisten sukupuoli kuin seksuaalinen suuntaus voi myös tutkimusten mukaan vaihdella elämän aikana, joten nykyinen lainsäädäntö on aivan keinotekoinen ja turha.

Huonoja syitä vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia löytyy kyllä vaikka muille jakaa, mutta en pysty itse ymmärtämään niistä yhtäkään. Tasa-arvo kuuluu meille kaikille.

Moniavioisuus ansaitsee kuitenkin vielä paikan erilliselle pohdinnalle. Mitä haittaa moniavioisuudesta on? En äkkiseltään keksi yhtäkään syytä. Olen kasvanut scifin ympärillä ja olen tutustunut skenaarioihin, joissa ihmiskunnan edustaja menee naimisiin toisesta galaksista kotoisin olevan humanoidin kanssa. Olisiko tässä jotain vikaa? Voihan sitä olla rotuja, joilla ei ole sukupuolia ollenkaan. Tai sitten rotuja, joissa on enemmän kuin kaksi sukupuolta ja lisääntymiseen vaaditaan vaikka kolmen sukupuolen edustaja samaan aikaan. Tällaiset ajatukset lienevät hyvin vaikeita hahmottaa, jos jo tasa-arvoinen avioliittolaki rupeaa tökkimään. Joskus näihinkin asioihin voi kuitenkin vielä törmätä.

Itse kuitenkin kannatan tasa-arvoa. En halua alentaa naisia, en mustia, enkä homoseksuaaleja. Meistä kukaan ei ole toista arvokkaampi, eikä toisen sortaminen ole oikein. Siksi #tahdon2013.

Viime viikko tuli reissattua konferenssimatkalla Venetsiassa. Siitä olikin melkein 20 vuotta, kun edellisen kerran on tullut istuttua lentokoneessa. En kyllä hirveästi edellisestä lentelystä muista, mutta sanon silti, että systeemit ovat muuttuneet niistä ajoista.

Reissu oli kyllä ihan onnistunut. Konferenssi meni "ihan ok" ja jäi sitä aikaa käydä vähän kurkkimassa kaupunkia vetten päälläkin. Hotellilta oli sinne 10 kilometriä matkaa, joten junalla suuntasin nähtävyyksiä katselemaan. Sää oli oikein aurinkoinen ja sopivan lämmin hupparissa liikkua. Kaupunki oli hienompi kuin elokuvissa ja italialainen pizza oli myös oikein maistuvaa.

Italialainen elämänmeno ei ole alkuunkaan niin kiireistä kuin Suomessa. Jos kävelen Helsingissä minua ohitetaan molemmin puolin, vaikken hitaasti kävelisikään. Venetsiassa kukaan ei kävellyt ohitseni, vaikka pysähdyin vähän väliä kuvaamaan rakennuksia. Minä olin se, jolla tuntui olevan kiire. Suomalaisilla olisi sieltä opittavaa.

Reissaaminen Lappeenrannasta Venetsiaan kesti 16 tuntia ja takaisin yhtä kauan. Amsterdamista tuli ostettua oikein hyvää juustoa tuliaisiksi jatkolentoa odotellessa. Onneksi sää oli kotimaassakin hieman lämmennyt sillä välin, joten pitkätkalsarit sai jättää jo pois käytöstä...

Laittelen jossain välissä hieman enemmän kuvia linjoille.

edit. Lisää kuvia täällä.

Nonnis, Kelan uusin on ulkona. Ajattelin torstai-iltana makoillessani hotellin sängyllä, että kuuntelenpa setin läpi. Ihan vain kokeilumielessä.

Anssi oli myös Ilta-Sanomissa livekeikalla ja vastaili katselijoiden kysymyksiin. Heitin itsekin kysymyksen: miten ruotsalaiset ja suomalaiset pop/rock meiningit eroavat? Anssi totesi (poliittisen korrektisti), ettei kovin paljoa seuraa länsinaapurin menoa, mutta koki, että he olivat ABBAn ansiosta meitä edellä, mutta takaa on tultu aika kovaa rinnalle. Gyllene Tider julkaisi myös uuden sinkun tuossa viikko sitten, mutta tuntui, että Kelan kuuntelu voisi olla parempi veto. -Kadutaan sitten jälkikäteen, jos tarveta ilmenee, ajattelin.

Heitin napit korville, Spotifyn tulille ja pään tyynylle. Levoton tyttö oli saanut omassakin päässä suupielet kääntymään ylöspäin ja netissä arvostelut levystä olivat lähinnä pohdintaa, että kuka uskaltaa ensin antaa viiden tähden sijaan kuusi. Lähdin siis kuunteluun tilanteesta, jossa odotukseni olivat jo vähän turhankin korkealla.

Levy (voiko digitaalisesta äänitteestä puhua levynä?) alkaa Maitohapoilla-biisillä. Kertsin pyörähtäessä tulille alkoi minusta tuntua, että tämä levy saattaa oikeasti olla Kelan paras. 

Kiekon kolmantena biisinä korviin hyppää Kaatua kuin puu. Biisi toimii. Taustalla on jonkin verran kasarisyntikkaa, josta tulee fiilis, että tätä voisi olla vielä vaikka vähän enemmänkin. Vaikka sävellykset ovat aika vahvasti erilaisia kuin Kelan aiemmilla levyillä, ovat sanoitukset edelleen taattua Anssia. Ehdottomasti näitä fanitan ja yritän matkia parhaani mukaan myös omassa tuotannossani.

Miten sydämet toimii? pärähtää radioihin toisena sinkkuna, enkä yhtään ihmettele syytä. Jos äsken kaipasin hieman lisää kasarimenoa, niin tämä biisi tuo sitä. Käsittämättömän hyvää riimiä kyllästettynä vahvalla kasaribiitillä. Voiko biisiä enää laittaa paremmaksi?

Kyllä voi. Levyn keskeltä pärähtää Levyhylly pelastaa. Jo alusta mukana on niin vahva tunnelma, että jos kirjoittamisen sijasta puhuisin tätä juttua, ääneni murtuisi tässä välissä. Iho on kananlihalla, jalka polkee peittoa ja käsi takoo sängyn reunaa. Kun saksofoni (onhan se? En mää näistä soittimista mitään tiedä) pärähtää tulille, on korvaorkku taattu. Tämä biisi todellakin räjäyttää pankin! Anssi Kela on albumi, joka on enemmän kasaria kuin kasari itse - ja sanon tämän pelkästään hyvällä. Kaverilla on oikeasti intohimo tätä hommaa kohtaan.

Ei levystä nyt enää mitään muuta pysty kirjoittamaan, eikä tarvitsekaan. Tässä mutkassa on kuusi luotia. Piste.