Blogi

Ossi Mäntylahti julisti Twitterissä viime viikolla kuinka “me Kokoomuksessa uskomme siihen, että työ on itseisarvo”. Ottamatta sen kummemmin kantaa onko koko käsitettä olemassa (muualla kuin abstraktilla tasolla), jouduin olemaan Ossin kanssa eri mieltä. Minun on vaikea nähdä, että kovin suuri osa meistä ihmisistä eläisi, jotta voisi tehdä töitä. Varmasti on näitäkin ihmisiä, joille työ on yksiselitteisesti tärkein asia elämässä, mutta että koko puolue ajaisi työstä itseisarvoa?

Itse asiassa tuosta Ossin twiitistä ensimmäisenä minulle tuli mieleen neuvostoliittolainen sirpillä viljaa kaatava kolhoosin työntekijä. Siinä, jos missä, työ oli itseisarvo ja työn sankari oli koko valtakunnan sankari. Suuntaako Kokoomus nyt rankasti vasemmalle? ;)

Vaihdettuani Ossin kanssa asiasta muutaman twiitin, kumosi kaveri itsekin tämän ensimmäisen ajatuksensa (Kataisen ajatuksen?) toteamalla, että “Työ tuottaa myös yhteiskunnallista hyvää. Tämä on yksi syy miksi työ on itseisarvo.” Tällaisen kommentin jälkeen jäin sitten miettimään, että eikö se itseisarvo nyt sitten ollut tuo yhteiskunnallinen hyvä?

Vaikea olisi omalle kohdalle kuvitella, että perustaisin perheen, jotta voisin käydä töissä tai että onnellisuus (jostain muusta kuin työstä saatuna) ajaisi minut töihin koko päiväksi. Toisaalta minun on helppo kuvitella, että joku perustaa perheen, koska työstä saatu rahallinen korvaus mahdollistaa sen. Työ on omassa etiikassani välinearvo, jolla mahdollistetaan muita arvoja. Olivat ne muut arvot sitten onnellisuus - tai vaikka hedonistinen nautinto - koen ne joka tapauksessa työtä tärkeämmiksi. En jaa tätä Kokoomuksen arvomaailmaa, mutta tämä nyt ei sineensä tule yllätyksenä, kun en ole puoluetta vielä koskaan äänestänyt.

Tietysti, jos Ossi vain trollasi, niin nielin syötin ja koukun siimoineen päivineen, mutta eihän se olisi ollut ensimmäinen kerta… ;)

Luin tuossa heinä-elokuussa Dan Brownin Infernon ja pidin siitä. Se oli Kadonnutta symbolia parempi, mutta en kuitenkaan sanoisi, että välttämättä Meteoriittiä voittaisi. Ovat kuitenkin hieman erilaisia teoksia. Nyt työn alla on Da Vinci -koodi. Katsotaan saanko sitä luettua ennen joulua vai miten tämä kunto tässä nyt pomppii.

Aina, kun vain olen kyennyt, olen pyrkinyt jotain kirjoittamaan, suunnittelemaan tai edes raapimaan kasaan. Jotenkin nyt alkaa tuntua, että väitöskirjakin joskus oikeasti valmistuu, mutta ehken siitä puhu sen enempää kuitenkaan 

Alkuvuodesta mainostin tulevaa novellikokoelmaa. Kirjoitin aikataulullisesti jotain juhannuksesta, mutta onneksi olin kaukaa viisas ja jätin vuosiluvun pois... Mutta mutta, on tässä edistystä tapahtunut kuitenkin. Mainitsin helmikuussa, että kasassa olisi tusinan verran tarinoita ja tavoite oli saada 20 lopulliseen kokoelmaan. Nyt tarinoita on kasassa 34 ja tarkoitus on edelleen saada 20 kansien väliin. Rupesin tässä kai hieman itsekriittiseksi saatuani arvokasta ulkopuolista palautetta. Eli sanottakaan nyt, että omasta laadunvalvonnasta menee tällä erää lävitse ehkä tusinan verran tarinoita. Eli vielä täytyy kirjoitella lisää ja hioa vanhemmista parempia. Työtä on siis jäljellä. Kiitokset tietysti täytyy nyt jo antaa kaikille, jotka ovat auttaneet minua tavalla tai toisella.

Alunpitäen kasassa oli lähinnä romanttisia tarinoita, mutta sittemmin mukaan on syntynyt paljon myös jopa tragediallisia yksilöitä, joten eiköhän lopullisessa paketissa ole mukana elämän koko ihanuus ja kurjuus kaikissa spektrin väreissä. Erotiikan ajattelin pitää tästä tarinakokonaisuudesta poissa, mutta en tietysti vielä tiedä mitä tulevaisuudessa keksin. Elämää ja erotiikkaa - vai miten Expert itseään joskus mainosti...

Summa summarum, toivottavasti tämä kokoelma joskus valmistuu. Joskus juhannuksena vaikka 

Tuossa laittelin aiemmin Eskilstunan videopäiväkirjan linjoille ja kertoilin reissusta enemmän, mutta pohdinpa tässä nyt näitä jo käytyjä keikkoja. Mikä niistä on ollut paras? Ja tässä käsittelen ainoastaan Rox & related -setit. Muut artistit jääkööt jalkoihin tällä erää.

Ensimmäinen keikkamatkani (ikinä) suuntautui Hartwall-areenalle syksyllä 2001. Roxette oli aloittanut Euroopan-kiertueensa ja pohdin, että lähdenkö vai enkö lähde katsomaan. Kun kaverini sanoi, että voisi lähteä mukaan, tilasin liput. En ollut ikinä käynyt Hartwall-areenalla, en juurikaan Helsingissä, enkä matkustanut junalla... Enkä nähnyt Roxettea livenä :)

Reissu meni hyvin. Lähdimme joskus viiden aikaan Kouvolan suunnalta liikenteeseen ja palasimme kahden aikaan yöllä takaisin. Itse konserttikin oli hyvä. Kyllä minä olin ihan onnesta soikeana, mutta muistan kyllä, etten ollut alkuunkaan tyytyväinen Marien ääntämiseen. En ole myöhemmillä keikoilla tätä kokenut ongelmana ollenkaan, että tiedä sitten miksi silloin olin niin kriittinen. Vähän siitä jäi sellainen rutiininomainen maku koko touhusta kuitenkin. Ihan mehuissani olin joka tapauksessa. T-paidankin ostin. Sen ensimmäisen.

Gessle kiertuoi kesällä 2003 Ruotsissa hyvin menestyneesti, kun Mazarin-albumista ja Här kommer alla känslorna (på en och samma gång) -kappaleesta tuli kesän suurimmat hitit. Syksyllä kaveri heitti sitten kaikkien aikojen pienimmän maailman kiertueen, joka käsitti keikat Oslossa ja Helsingissä. Ostin lipun välittömästi Tavastialle.

En ollut koskaan käynyt autolla Stadissa, mutta koska keikka oli niin myöhään, ajoin sinne omalla autolla, jotta pääsisin vielä yöllä kotiinkin. Löysin itselleni parkkipaikan Katajanokalta(!) ja kävelin sitten Tavastialle tuttujen kanssa jonottamaan sisään ja samantien keikkapaikan eturiviin. Ainut kerta, kun olen ollut eturivissä ja vielä ilman korvatulppia (Ainut kerta sekin. Enää en sellaiseen lähtisi.). Keikkahan oli hyvä, vaikka se Blå december jäikin kuulematta yleisön haluista huolimatta. Ostinpa t-paidankin.

Sitten meni muutama vuosi ennen kuin kukaan lähti keikkailemaan minnekään, mutta kesällä 2007 Gessle kiersi taas ympäri Ruotsin maata. Ei ollut näköpiirissä, että kiertue ulottuisi Sveamamman helmojen ulkopuolelle, joten ajatuksissa pyöri Ruotsin reissu. En saanut kesäksi mitään vakituista duunia, joten aikataulu ei aiheuttanut ongelmia. Ainoastaan luottokortti puuttui lippujen ostosta. Tämän onnistuin onneksi ulkoistamaan, joten kohta minulla oli käsissäni kaksi lippua kiertueen päättävälle Tukholman keikalle. Aloimme Maran kanssa suunnitella reissua hieman tarkemmin.

Nollabudjetti sisälsi junamatkan Turkuun, laivan jorpakon yli ja saman käänteisenä takaisin tullessa. Tukholmassa pyörimme päivän kaupungilla, nautimme illan musiikista ja yövyimme terminaalin edessä penkillä... Keikka oli kyllä erittäin hyvä, mutta harmittavan lyhyt. Vain karvan yli puolitoistatuntinen, vaikka biisejä oli kolmatta kymmentä. Jotenkin sovitukset olivat lyhyenpuoleiset. Keikan aikana tipautti pari tippaa vettäkin, mutta se ei tahtia kyllä haitannut yhtään. Päinvastoin lähinnä. Elämys oli joka tapauksessa mahtava! Ostin t-paidan - ja kangaskassin. Mara osti kärpäslätkän.

2009 Gessle kiertuoi uuden levyn myötä Euroopan klubeilla ja kiertue käsitti keväällä myös keikan Tavastialla. Sinnehän sitä oli tietysti päästävä. Reissun vaikein osuus oli taas löytää autolle ilmainen parkki, mutta kun sellainen lopulta löytyi, oli loppuosuus sitten oikein onnistunutta.

Keikka oli todella hyvä! Settilista toimi, yleisö eli mukana, bändi oli vireessä ja itsekin sain hyvän paikan katsoa keikan, kun seisoin penkillä koko ajan ja näin muiden yli hyvin. She Doesn't Live Here Anymoren kuuleminen livenä oli todella hieno kokemus. Ehdottomasti yksi parhaista seteistä ikinä. Ostin t-paidan.

Taas vierähti pari vuotta, mutta alkuvuodesta 2011 tuli selväksi, että Roxettelta tulee uutta materiaalia ja maailmankiertue. Liput kevään Tallinnan keikalle lähti samantien ostoon. Keikka valitettavasti peruuntui viime hetkellä, mutta liput pysyivät voimassa korvaavalla konsertilla heinäkuussa. Ja voi sitä ilon hetkeä, kun kuulin Marien laulavan kymmenen vuoden tauon jälkeen. Siinä meikä vaan hoilasi kyyneleet silmissä biisit läpeensä.

Mikään bändi ei ollut tähän mennessä ollut niin hyvässä vireessä kuin Roxette tuolloin. Kaikki toimi. Biisit olivat hyviä, juonnot naurattivat ja laulu kulki. Silver Bluekin oli messissä. Meikä oli onnesta soikeena vielä pitkään. Ostin muuten t-paidan.

Muutamaa kuukautta myöhemmin, marraskuussa, Roxette tuli sitten Hartwall-Areenalle ja tottakai sinnekin tuli sitten suunnattua. Pienen tauon aikana bändi oli sovitellut biisejä vähän uusiksi, enkä pitänyt tätä uutta show'ta aiemman veroisena, mutta olihan se keikka silti törkeän hyvä! Ostin harmaan t-paidan.

Kesällä 2012 Roxette tuli vielä Meripäiville Kotkaan (Paraisten ja Oulun Qstockin keikan jätin väliin) ja liputhan piti ostaa välittömästi. Tällä kertaa oli jo etukäteen selvää, että keikka on vain puolitoistatuntinen, joten ne vähän harvinaisemmat biisit jäivät väliin. Mutta kyllä minä jälleen sain laulaa ihan tarpeeksi. Hyvä setti oli kaikin puolin ja t-paitakin oli tyylikäs.

Nyt uusimpana sitten kesän reissu Eskilstunaan katsomaan Gyllene Tideriä. Tämä oli siis ensimmäinen kosketus GT:hen livenä, joten siinäkin mielessä elämys oli unohtumaton, mutta niin se oli kaikinpuolin muutenkin. Mahtava show! Eikä ostamani t-paitakaan huono ollut.

Eli mikä näistä sitten olisi se kaikkein paras keikka ikinä? Kaksi näistä nousee kyllä äkkiä ajateltuna ylitse muiden. Roxette Tallinnassa 2011 ja GT viime kesänä. Näistä seteistä ei tunnetta puuttunut (Gessle -09 olisi ehkä sitten kolmantena). En pysty sanomaan kumpi olisi parempi. Roxetten kanssa Marien ääni balladeissa on jotain aivan älyttömän hienoa, kun taas Gyllene Tiderin kanssa koko keikka oli sellaista biletykitystä, että alta pois.

Ehkäpä olisi kiva olla jossain 4-5 tunnin keikalla, jossa olisi mukana niin Roxette, Gesslen soolomateriaalia, Gyllene Tideriä kuin Marienkin sooloja... The Look, Här kommer alla känslorna, När vi två blir en, Tro... 

Paidoissa ainakin löytyy... ;)

Tuli elokuun alussa käytyä katsomassa Gyllene Tideriä livenä - vihdoin. Edellisen kerran tätä herkkua oli tarjolla 2004 kesällä ja tuolloin eivät aikataulut antaneet ollenkaan mahdollisuutta tällaiseen. Nyt ostin keikkaliput heti vuoden vaihteessa, kunhan ensin selvisi mikä keikka olisi sopiva. Gävle, Stokis ja Eskilstuna olivat ajatuksissa ja lopulta päädyttiin Maran kanssa Eskilstunaan. Kiertueen viimeinen konsertti. Se oli viikonloppuna - eikä silloin ollut formuloita, joten kuulosti hyvälle. Ainut ongelma oli keikkapaikan etäisyys kaupungin keskustasta. 15km piti jollain hoitaa. Onneksi vähän ennen keikkaa tuli mailia lippupalvelulta, että kaupungista olisi ilmainen bussikuljetus keikkapaikalle. Loistavaa!

Reissu itsessään meni ihan mönkään kun olin jotenkin huonovointinen melkein koko matkan ajan ja vielä pari viikkoa reissun jälkeenkin. Tämä tosin ilmeisesti oli vatsakatarri, jota ei vielä reissun aikaan ollut. No, oli miten oli en pystynyt matkustamisesta nauttimaan (koskas siitä?), mutta itse keikan jaksoin kyllä nauttia ja laulaa kunnolla. Ja mikä keikka se olikaan! Ehdottomasti top-3 keikka ikinä - ehkä jopa paras. Biisilista toimi, bändi oli vireessä, yleisö (n. 13 000 immeistä) eli mukana ja erityismaininnan ansaitsevat lavagrafiikat, videot yms. efektit. Todella näyttäviä ja toimivat musiikin kanssa kuin nenä päässä! Odotan jo kiertueen DVD-julkaisua, jotta pääsen fiilistelemään lisää!

Ei kai siitä sen enempää. Alla on 20-minuuttinen videopäiväkirja reissusta. Saattoihan siellä allekirjoittanutkin jotain ihmeellistä sompailla... laivalla...

Snowdenin keissi on viimeistään tuonut tietotekniikan muutoksen esiin konservatiivisiimpiinkin tiedotusvälineisiin. Tietokone uutisoi tällä viikolla, kuinka Saudi-Arabiassa mies sanee vankeuta ja 500 ruoskaniskua palkinnoksi perustamastaan nettisaitista, jolla keskusteltiin uskonnon roolista massa. Sekä Snowden että tämä Saudi-tapaus ovat siinä mielessä jänniä, että kumpikaan ei kovinkaan paljon liity tietotekniikkaan, mutta silti Tietokone näistä uutisoi. Kyse on ennemminkin yhteiskuntapolitiikasta.

Tietotekniikan merkitys kasvaa päivä päivältä. Se luo uusia mahdollisuuksia muuttaa maailmaa yhdenvertaiseksi, mutta mahdollistaa myös syrjinnän ja eriarvoisuuden. Maailmassa on muutamia valtioita, joissa ei ole käytössä mitään nettisensuuria (esim. Yhdysvallat), mutta sitten on sensuuria harrastavia maita (esim. Saksa, Kiina) ja sellaisia maita, joissa sensuuri jopa ulotetaan lain määräämien oikeuksien ulkopuolelle (Suomi ja mm. Matti Nikin tapaus). Sensuuri, kieltolaki tai ylenpalttinen holhous ei ole mielestäni ollenkaan oikea tapa tehdä tietoteknista yhteiskuntapolitiikkaa.

Tässä nyt menee vielä vuosia, että poliittiset päättäjät vaihtuvat enemmän "diginatiiveihin", jolloin myös lait saattavat muuttua. Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloite onneksi saavutti tarvittavat 50000 kannatusääntä, joten se menee eduskunnan käsittelyyn. Kansalaisaloite on kyllä hieno demokratian työväline. Toivottavasti konsepti saadaan Suomessakin toimimaan. Vielä on liian vähän tapauksia, jotta voisi sanoa miten eduskunta reagoi aloitteisiin. Turkistarhausta ei kielletty. Katsotaan miten tekijänoikeuslain ja tasa-arvoisen avioliittolain käy. Ja liittyykö pakkoruotsin poisto tähän ryhmään?