Blogi

Marie julkaisi vuosien tauon jälkeen uuden sooloalbumin. Suurimman osan albumin biiseistä on tehnyt Marien mies Micke, mutta mukana on myös muita ruotsalaisia sanoittajia. Yhden kappaleen Marie on tehnyt itse ja yhden tarjoaa Gessle.

Alkusokki ensikuuntelun jälkeen oli kyllä aika massiivinen. Koko kiekosta ei jäänyt mitään käteen. Marie on viime aikoina tehnyt itse vain muutamia biisejä ja se on sääli, koska niitä tämä uusi albumi kaipaisi. Toisaalta edellinen ruotsinkielinen "oikea" albumi - I en tid som vår - ei rehellisyyden nimissä kummoinen ollut. Tro on tietysti todellinen helmi, mutta muuten kyseessä oli aika heikko kiekko.

Kyllähän tällä uudella levyllä on muutama ihan toimiva biisi. Ensimmäinen sinkkulohkaisu ja vähän rokahtavampi kipale Kom vila hos mig toimii hyvin levyn avaavana raitana. Samoin kolmantena biisinä oleva Det är nu! Myöskin Marien omasta kynästä oleva Sista sommarens vals toimii. Eikä Gesslen kynäilemä Känn dig som hemmakaan huono ole.

Marien albumit avautuvat huomattavasti hitaammin kuin vaikkapa Gyllene Tiderin, että voihan tämä kiekko olla vuoden päästä loistavuutta, mutta nyt tämä ei omiin suosikkeihini kuulu. Den ständiga resanin avautuminen kesti meikällä kymmenen vuotta, että onhan tässä vielä aikaa kuunnella, eikä tämä albumi kuitenkaan luokaton ole.

Anssi Kela kertoili miten artisti tienaa Spotifysta ja näyttää siltä, että tienaahan se. Koko ajan enemmän ja enemmän. En osaisi itse enää elää ilman suoratoistapalveluita. Bisnes on muuttunut rutkasti tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana. En kuitenkaan näe mitään ongelmaa musiikin puolella. Karavaani kulkee kyllä jatkossakin, eikä kyseessä ole muutenkaan ensimmäinen, eikä edes toinen, evoluutio musiikin jakelun historiassa.

Oma mielenkiinto kohdistuu enemmän kirjabisnekseen, siellä evoluutioiden määrä on ollut huomattavasti rajatumpi. Kirjapainotaidon - joka on muuten yksi merkittävimmistä ihmisen keksinnöistä ikinä - jälkeen kirjoja on puskettu samassa formaatissa ulos satoja vuosia. Nyt kuitenkin paperi väistyy digitaalisuuden myötä, mutta koskahan Sofi Oksasen teokset saa muuten kuin paperilla? En ymmärrä tätä kehityksen vastustamista. Turhaa vastaan hankaamista, jos minulta kysytään.

Omissa unelmissa niin romaanit kuin musiikkikin rahoitetaan (osin) Kickstartterin ja mesenaatti.men kaltaisilla palveluilla. Kerään kasaan sen summan jonka haluan/saan ja julkaisen teokseni. Voin sen vaikka sitten julkaista ihan creative commonssina, jos niin parhaaksi katson. Se olisi hienoa se. Tähän on vielä matkaa, mutta koettanen omia siipiäni vielä tässä bisneksessä. Olenko sitten lentokyvytön pingviini vai fenix-lintu - se jää vielä nähtäväksi :)

Olen tässä muutaman monikielisen videoblogauksen tehnyt noilta konserttimatkoilta, mutta kun nyt ihan ulkomailta asti pyydettiin jotain vastaavaa, niin pakkohan sitä oli sitten jotain keksiä :)

Elikkä tässä on nyt sitten englantia ja suomea taitavasti sekaisin selostava kertomus kuinka Kubuntu Linux asentuu tulen uuteen Lenovon IdeaPad-kannettavaan.

Ei se Windows kasi ole kyllä meikän juttu ollenkaan. Saattaa tulla videoltakin ilmi. Kone päätyi lopulta uudelle omistajalleen ja ainakin vielä kaikki ovat olleet onnellisia. Kopautanpa puuta.

Taas kerran pyörin tänään ympäri työhuonetta ja rakensin mielessäni tieteellistä artikkelia eteenpäin. Sitten silmäni osuivat huoneeni seinällä olevaan Tyler Knott Gregsonin runoon, joka kertoo suudelmasta.

Jäin pohtimaan suutelemista ja totesin ajatuksissani, ettei ole intiimimpää tapaa kertoa toiselle kuinka paljon häntä rakastaa. Suudelma voi olla merkkinä ystävyydestä. Se voi kertoa intohimosta, halusta. Silti, kertoessaan rakkaudesta on sen merkitys suurin. Suuteleminen on itsensä avaamista toiselle. Riisuutumista täysin paljaaksi ja antautumista toisen huomaan.

Suuteleminen on lähes täysin ihmisen etuoikeus, eivätkä muut eläinlajit sitä juurikaan harrasta. Suudelmia on kuitenkin lukemattomia erilaisia. On nopeita ja kosteita, pitkiä ja suolaisia. Huulien hellä kosketus kumppanin huuliin on kuitenkin merkittävä osoitus välittämisestä, rakkaudesta. Pretty Woman -elokuvasta minulle on jäänyt mielikuva, etteivät prostituoidut koskaan suutele, koska se on liian intiimiä. Totuus on varmaan erilainen, mutta silti ymmärrän elokuvan pointin täysin. Antautumalla suudelmaan asiakkaan kanssa antaa itsestään jotain, mitä ei välttämättä koskaan voi saada takaisin.

Parhaat suudelmat ovat niitä, jotka tulevat yllättäen. Ne voivat hetkessä muuttaa kaveruuden rakkaudeksi, riidan hellyydeksi, itkun nauruksi tai maanantain perjantaiksi. Suudelman voimaa ei voi kuvata sanoin, eikä suutelemaan voi opetella YouTube-videon avulla.

Suudelmalla osoitettu rakkaus on rakkaudesta syvällisintä. Se on enemmän kuin suutelijoidensa summa.

Olen opettanut yliopistolla siitä lähtien, kun minut 2008 palkattiin firmaan töihin. Muistan joskus ajatelleeni, ettei minua kiinnostaisi olla minkään kurssin assistentti, mutta niinpä vain vastasin myöntävästi välittömästi, kun minua pyydettiin pitämään ohjelmoinnin peruskurssin harjoituksia. Pitihän siinä itsekin opetella uusi ohjelmointikieli, muttas siitä se sitten joka tapauksessa lähti.

Saatuani dippatyön valmiiksi syksyllä 2009 pääsin, ja osin jouduin, opettamaan enemmänkin (tutkimuksen kustannuksella), mutta en minä siitä valittanut. Kirjoitin keväällä 2010 Ohjelmoinnin perusteissa käytetyn ohjelmointioppaan uusiksi Python kolmoselle ja tein siinä samassa paljon uusia viikkotehtäviä ja harjoitustyön. Sitten napsahti myös luennointivastuuta Olio-ohjelmoinnin kurssin muodossa.

Uusin sitäkin kurssia jonkin verran ja rakentelin kurssille luentoesimerkkejä ja lisäilin kaikenlaisia pieniä asioita kurssin repertuaariin. Nauhoitin luennot myös alusta lähtien ja tarjoan niitä nykyään YouTubessa. Kieltämättä tässä nauhoituksessa oli pientä alkukankeutta, mutta ulkoistettuani ongelman pariin kertaan opiskelijoille sain sopivat skriptit, joilla nauhoittaminen nykyään sujuu juuri halutulla tavalla.

Nyt sitten tänä syksynä opintojaksoni palkittiin vuoden parhaana. Yksi peruste kuului olevan tuo luentojen tarjoaminen tuubissa. Vaikka tässä palkittiin "vain" opintojakso ja vuoden luennoitsija -titteli meni vielä allekirjoittaneelta ohi, koen kyllä että opintojakso on tässä tapauksessa hyvin pitkälti yhtä kuin luennoitsija. Olen siitä 100 prosenttisesti vastuussa - niin hyvässä kuin pahassa. Haluan olla persoona, brändi. Oli miten oli, tämä kunnianosoitus tuli varsin puskista. Olin todella yllättynyt, kun huhut palkitsemisesta alkoivat kuulua korviini. Tietysti olen aina tähdännyt siihen, että saavutan palkinnon. Siihen opettajan kuuluukin tähdätä, jotta opettaminen ei ole vain "se pakollinen paha". Terve kilvoittelu parantaa opettamista.

Opettamisen parantamista voi tehdä tiettyyn rajaan asti sisäisestikin, mutta ulkoa saatu ärsyke, oppi, ei todellakaan ole haitaksi. Aloitin viime keväänä yliopistopedagogiikan opiskelun ja onhan siellä paljon oppinut uusia juttuja. Ehkä suurimmat opit ovat ihan pieniä, jotka ovat oikeille opettajille päivänselviä, mutta meillä epäpäteville niitä ei kukaan kerro, jos ei kursseja käy.

Olen myös hieman yllättynyt, että olen tässä nyt kahden kurssin aikana ollut ainut tietotekniikan opettaja, joka pedagogiikkaa opiskelee. Muilta koulutusohjelmilta tulee opettajia vaikka kuinka paljon tavoitteenaan parantaa opettamisensa tasoa. Tässä voisi olla pykälän verran parannettavaa.

Jottei fanta nyt ihan nouse päähän, niin täytyy taas astua alas norsunluutornista ja todeta, että paljon on vielä omassa opettamisessa parannettavaa. Todella paljon. En sitten tiedä miten kävisi, jos oikeasti joskus luennoisi sellaisesta asiasta, joka todella on lähellä sydäntä. Siitähän voisi syntyä vaikka mitä...