Luin juhannuksen aikana kaksi kirjaa. Ensimmäisenä valmiiksi tuli Frank Martelan Elämän tarkoitus – suuntana merkityksellinen elämä (Gummerus, 2020). Olin aloittanu kirjan jo aikoja sitten ja lueskellut sitä silloin tällöin junamatkalla töihin, mutta viimeinen kolmannes tuli luettua vasta nyt.
Kirja on yksi parhaista, joita olen koskaan lukenut. Ensinnäkin Martelan ajatukset ovat hyvin helppoja sisäistää ja toiseksi ne pohjaavat kattavaan tieteelliseen tutkimukseen. Lyhyesti sanottuna kirjassa todetaan, ettei elämällä ole mitään tarkoitusta, mutta sen merkityksellisyyttä voi lisätä tekemällä itselle tärkeitä asioita ja auttamalla toisia ihmisiä. Tutkimusten valossa pienikin toisten auttaminen tekee omasta elämästä merkityksellisempää. Tämä on hyvin mielenkiintoinen asia, jota en itse ollut tullut koskaan ajatelleeksi. Toisaalta näin yliopisto-opettajana olen auttanut opiskelijoita sisäistämään ohjelmoinnin ihmeellisyyksiä jo vuosia ja kyllähän minä siitä saan mielekkyyttä elämääni. Samoin muu vapaaehtoistyö on palkitsevaa. Eivät ihmiset niitä muuten tekisikään. Tutkimusten valossa toisten auttaminen muuten vielä pidentää omaa elinikääkin. Todellinen win-win-tilanne
Koen olevani todella onnellisessa asemassa, sillä saan tehdä työkseni hyvinkin paljon niitä asioita, joista todella nautin. Akateeminen työ on juuri sitä, mitä haluan tehdä nyt. 10 vuoden päästä tilanne voi olla toinen, mutta juuri nyt tämä on parasta, mitä on tarjolla.
Kirjan myötä tutustuin myös tarkemmin itseohjautuvuusteoriaan, jota tulen käyttämään oman opetukseni kehittämisessä jatkossa. Tarkoitukseni on etsiä parempaa tasapainoa kiinteiden kurssirakenteiden ja autonomian välille. Täytyy perehtyä teoriaan vielä tarkemmin, mutta kuvittelisin, että se on myös oiva paketti auttamaan oman elämän reflektoinnissa.
Martelan kirjaa voi suositella siis aivan kaikille. Erinomainen lukukokemus!