Seitsemän nimen tyttö taitaapi olla nyt kuudes lukemani kirja, joka käsittelee Pohjois-Koreaa ja sieltä paenneita ihmistä. Hyeonseo Leen ja David Johnin kirjoittama kirja on ylivoimaisesti paras näistä lukemistani teoksista. Se on kuin loistavalla juonella varustettu fiktiivinen trilleri, jonka tapahtumat ovat kuitenkin totta. Jokainen luku jättää lukijansa cliffhangeriin ja tarina kulkeutuu eteenpäin kuin Dan Brownin teoksissa ikään. Tätä kirjaa ei voi olla suosittelematta.
Pohjois-Korea on ainut paikka maailmassa, jossa kansalaisilla ei ole oikeuksia. Ei edes ihmisoikeuksia. Kimien diktatuuri on tappanut miljoonia ihmisiä. Milloin suvun tarina tulee sitten päätökseen? Nykyinen ydinaseilla leikkiminen ja mannertenvälisten ohjusten rakentelu antanee osviittaa, ettei maa pysy enää kauaa pystyssä. Jos Pohjois-Korea käyttää aseitaan Etelä-Koreaa tai Yhdysvaltoja vastaan, on maan taru ohitse muutamassa kuukaudessa. Tai voi olla, että Trump tekee ennaltaehkäisevän iskun, mikäli Pohjois-Korean ydinaseohjelma koetaan liian vaaralliseksi. Tai sitten tilannet jatkuu kiristyneenä pattitilanteena edelleen.
Kiinalla on tietysti monet avaimet käsissään. Kiina voisi lopettaa loikkareiden palauttamisen Pohjois-Koreaan, jolloin maasta virtaisi kansaa pois, eivätkä Kimien orjat enää työskentelisi kultin hyväksi. Mitä nopeammin Pohjois-Korean diktatuuri kaatuisi, sen parempi.
Kimien kultissa on myös paljon uskonnollisuuteen verrattavaa. Palvonta on käsittämätöntä. Maan sankareina pidetään ihmisiä, jotka pelastavat Kimien muotokuvia palavista taloista, vaikka kaikki muu tuhoutuisi. Eihän tällainen ole tervettä. Monet entiset uskonlahkojen edustajat pystyvät samaistumaan Pohjois-Korean oloihin. Päätökset tulevat ylhäältä ja kansan on niitä sokeasti toteltava ja oma ajattelu on kielletty. Ei niin kaukana Jehovan todistajista tai lestadiolaisuudesta?
Jos etsit hyvää lukemista loppukesään, tässä on 5/5 vaihtoeho.