Olen nyt pariin kertaan käynyt puhumassa avoimen tieteen ja tutkimuksen (ATT) tapahtumissa. Esitykset ja keskustelu tapahtumissa on ollut hyvää. Kuopiossa erityisesti esitykset olivat rautaisia ja synnyttivät ajatuksia monestakin asiasta, mutta tarinoin tässä nyt vain käänteisestä luokkahuoneesta.
Perinteisesti opetus – eritoten yliopisto-opetus – on perustunut koulussa opetettuun teoriaan ja kotona tehtyihin läksyihin. Kukapa ei olisi tuskaillut matematiikan läksyjen kanssa tai ohjelmoinut harjoitustyötä kotonaan? Mitä suurempi opetusryhmä on kyseessä sitä helpompi on järjestää tällainen perinteinen luentopohjainen opetusjakso. Luennoitsija/opettaja turisee vuodesta toiseen samat tarinat ja kertoo yhtä huonosti yleisöön uppoavat vitsit (jälkimmäisestä minulla ei ole kokemusta...). Tässä ihminen toimii niin sanotusti biologisena nauhurina, eli kertoo oppimansa asiat tuleville sukupolville. Tällä tavallahan opetuksen on täytynyt toimia tuhansia vuosia. Ihminen oppi puhumaan yli 100 tuhatta vuotta sitten, mutta kirjoitustaidon keksimisestä on aikaa vasta viitisen tuhatta vuotta. Tällä välillä ainut tapa siirtää tietoa tuleville polville oli kertoa asiat suullisesti.
Vaikka kirjoitus- ja lukutaito onkin nyt ollut ihmisen käytössä jo tovin tarvitaan oppimiseen muutakin kuin pelkkää lukemista. Luennointi on ollut yksi tällainen tapa. Samoin omalla ajalla tehtävät kotitehtävät. Tekniikan kehittyminen on kuitenkin mahdollistanut tämän biologisen nauhurin siirtämisen kokonaisuudessaan biteiksi. Luentotyylinen opetus voidaan hoitaa kokonaan videoilla ja kontaktiopetuksessa voidaan keskittyä itse tekemiseen. Opetusresurssit eivät ole viime vuosina suoranaisesti kasvaneet, eikä ole näköpiirissä, että hallitus linjaisi opetukseen lisää rahaa. On siis järkevää sijoittaa kontaktiopetusta sinne missä sitä eniten tarvitaan. Ohjelmoijalle suurin avuntarve ei ole videon katsomisessa vaan konkreettisessa ohjelmoinnissa, joten opettajan aikaa käytettäköön siihen.
Käänteisessä luokkahuoneessa (flipped classroom) teoriaopetus tarjotaan siis esimerkiksi videoina ja kontaktiopetuksessa kädet painetaan saveen ja ruvetaan oikeasti tekemään juttuja. Matematiikan tapauksessa opiskelija katsoo kotonaan videon kuinka toisen asteen yhtälöitä ratkotaan, antaa asian hautua päässään yön yli ja tulee tunnille laskemaan laskuja opettajan avustuksella.
Flippaus on parantanut oppimistuloksia ympäri maailman ja sitä käytetään eri asteisessa opetuksessa peruskoulusta yliopistoihin. Kyseessä ei tietenkään ole mikään hopealuoti, vaan yksi askel opetuksen parantamisessa. Henkilökohtaisesti ei näe järkeä, että samat asiat käydään luennoimassa vuodesta toiseen yleisölle, joka kysyy kerran kuussa jonkin pienen kysymyksen (valitettavan usein tilanne on Suomessa tällainen). Oma näkemykseni pohjaa vahvasti ohjelmoinnin opetukseen. On tietysti aloja, joissa luennot ovat interaktiivisempia – vai ovatko ne sitten enää luentoja?
Periaatteet opetuksen kääntämisen taustalla eivät myöskään ole vielä valmiita. Koko asia on kuitenkin vielä niin uusi, että alalla riittää paljon tuntkittavaa ja metsäänkin voi helposti mennä. Käänteinen opetus ei todellakaan ole sama asia kuin pistää muutama luentonauhoite YouTubeen ja komentaa opiskelijat katsomaan ne, jotta voi itse lähteä kahville.
ATT levittää kuitenkin hyvin tietämystä, kuinka flippausta on toteutettu Suomessa. Olinhan itsekin tarjonnut luentovideoita vuosia internetissä, mutta ei se ollut käännettyä luokkahuonetta, vaan vaati vielä paljon työtä, jotta materiaali ja opetusideologia vastasi sitä mitä haluttiin. Opiskelijat ostivat käännetyn luokkahuoneen, eivätkä halunneet enää palata vanhaan. Tämä oli tietysti mukava asia huomata.
Käänteiseen opetukseen liittyy myös avoimuus. Jotta opetusmateriaali saadaan opiskelijoiden käsiin, on se tarjottava internetissä. Voihan videot tietysti piilottaa salasanojen taakse, muttei se vastaan nykyisiä avoimuuden trendejä. Kun videot tarjotaan avoimesti, ei voida suoltaa ulos aivan täyttä tuubaa. Tämä osin takaa opiskelijoiden saavan tasokkaita opetusmateriaaleja käsiinsä. Avoimuus on hieno trendi sekä tieteessä että opetuksessa. Nykypäivänä on tiedettä/julkaisua ja sitten on avoin tiedettä/julkaisua. Kymmenen vuoden päästä toivottavasti olemme tilanteessa, jossa avoimuus on normi. Sama toivon mukaan koskee myös opetusta. Pimeät luentosalien nurkat voisivat vaihtua avoimeen – globaaliin – oppimisalustaan, jossa kenellä tahansa on mahdollisuus tutustua eri aiheiden huippuluennoitsijoiden ja -opettajien tekemiin opetusmateriaaleihin. Tätä kohti ollaan koko ajan menossa, joten tilanne paranee koko ajan.
Olen avoimuuden puolestapuhuja ja itsestä tuntuu hyvälle lukea uutisia tietovarastojen, tutkimuksen tai opetusmateriaalin avaamisesta. Ihmiskunta menee oikeaan suuntaan.