Luin Blaine Hardenin kirjoittaman Leiri 14 – pako Pohjois-Koreasta -kirjan. Pääosassa on Shin Dong-Hyukin pakomatka Pohjois-Korean pahimmalta vankileiriltä. Hän syntyi sinne tietämättä aitojen ulkopuolisesta maailmasta yhtään mitään.
Teos on hyvin samanlainen kuvaus pohjoisemman Korean tapahtumista kuin aiemmin lukemani Suljettu maa. Tämä on kuitenkin kuvaus vain yhden ihmisen elämästä, joten se on hieman intiimimpi ja samalla myös lyhyempi. Ehkä kuitenkin parempi. Tosin, tässäkin kirjassa on ongelmana pykälän verran sekava kerronta, joka pomppii ajassa hieman. Ei kuitenkaan alkuunkaan niin pahasti kuin Sujetussa maassa.
Itseäni kiinnostaa suuresti Pohjois-Korean avautuminen. Sitä tapahtuu sisällä hiljalleen, mutta koska tulee se hetki, kun kulissit romahtavat on aika mysteeri. Toisaalta, jos Koreoiden välille syttyisi sota päättyisi Kim-dynastia nopeasti ja verisesti. Toivottavasti diktatuuri loppuu mahdollisimman pian ja mahdollisimman vähäverisesti. Nämä molemmat lukemani kirjat avaavat elämää Pohjois-Koreassa hyvin. Kertovat sitä karua kieltään, että yksi maailman köyhimmistä valtioista on harvinaisen kieroutunut yhteiskunta.
Seuraavaksi edessä on jotain fiktiivisempää, sillä kirjakaupasta käteen jäi Rosa Liksomin Väliaikainen...