Kokoomus menee työn kautta. Vaalimainokset ovat sitä toitottaneet tappiin asti. Toisaalta heidän mainoksena linjaa myös “asetetaan työ etusijalle”. Tämä on aika hyvin linjassa Mäntylahden maitseman “työ on itseisarvo” mentaliteetin kanssa.
Voisiko työ sitten olla itseisarvo, joka ajettaisiin esim. hyvinvoinnin edelle? Olin aiemmassa kirjoituksessani vahvasti tätä vastaan enkä sitä edelleenkään allekirjoita, mutta koetan pohtia tätä asiaa nyt toisesta vinkkelistä.
Ajatus työn itseisarvosta on omalla tavallaan kiinnostava, mutta se vaatii vahvasti työn määritelmän uudelleenmäärittelemistä. Pelkkä ajatus, että työstä saa rahaa, jota voi käyttää harrastuksiin ei tässä riitä mitenkään (en sitä mieltä suoranaisesti ollut aiemminkaan). Mikäli kuitenkin työ voitaisiin terminä määritellä lähelle ajatusta itsensä toteuttamisesta voisi myös ajatus itseisarvosta olla edes vähän lähempänä totuutta (, jota nyt ei absoluuttisesti tietenkään ole edes olemassa). Tästä päästäänkin sitten kivasti pohtimaan, että kelle työ on itsensä toteuttamista ja kelle ei. Toteuttaako Ugissa Mersuja kasaan hitsaava kaveri itseään? En pysty näkemään tällaista. Siwan kassa? Ei usko. Puhelinmyyjä? Tuskin. Toimitusjohtaja? Ehkäpä. Sijoittaja? Mahdollisesti. Eli siis Kokoomuksen äänestäjät mahdollisesti toteuttavat itseään työssä enemmän kuin vaikkapa SDP:n äänestäjät. (Saattoi hyvinkin lipsahtaa mutuilun puolelle.)
En itse edelleenkään haluaisi perustaa perhettä, jotta voisin tehdä töitä, joten en pysty näkemään työtä itseisarvona. Haluan kuitenkin pysyä terveenä, jotta kykenen olemaan töissä – ja ennen kaikkea haluan päästä toteuttamaan itseäni työssä, jota teen!
Olemme eläneet jo vuosikymmeniä jälkiteollistuneessa yhteiskunnassa, jossa raha pyörii palveluissa. Työnkuva muuttuu koko ajan ja tulevaisuudessa on yhä vähemmän tarjolla liukuhihnatyötä (onko sitä edes enää?). Mitä intohimokkaammin pystyy omaan työhönsä suhtautumaan sitä parempi lienee lopputulos. Eli mitä lähempänä työn pystyy pitämään itseisarvoa sitä paremmin pystyy itsensä työllistämään. Olen sitä mieltä, että muusikoille kyllä löytyy töitä, kunhan hommansa osaa. Bisnes muuttuu, mutta intohimosta on aina hyötyä.
“Työn kautta” on kuitenkin politiikassa hyvä slogan siinä mielessä, että ihmisten työnteko tulee muuttumaan digitalisaation ja kumppaneiden myötä entistä enemmän ja voi olla, että työn tarve vähentyy tasoon, jossa läheskään kaikkien ihmisten ei yksinkertaisesti tarvitse tehdä töitä. Tämä olisi yksi suurimmista muutoksista ihmiskunnan historiassa – ellei jopa kaikkein suurin. Mitä tehdä, jos töitä ei tarvitse tehdä? Pelata pelejä? Ryypätä viinaa? Opiskella? Harrastaa liikuntaa? Vai tekisikö kuitenkin töitä ihmiskunnan eteen? Tämä on hyvin mielenkiintoinen kysymys. Kategorisoin itseni tällä hetkellä utilitaristiksi, joten haluan tehdä hyvä niin itselle kuin muillekin, mutta tämä utilitarismi on kokonaan toinen tarina johon palaan joskus myöhemmin… :) Ihmiskunnalla on kuitenkin mielenkiitoisia aikoja edessä – toivottavasti vielä hyvin pitkään.