Blogi

Kun tässä muutama viikko sitten selvisi, että uudessa asunnossa olisi vihdoin kunnon partsi, niin aloin samantien miettiä, että miten kasvimaata saisi sinne sitten viriteltyä. Yo-talon kellarin remontin takia kaikki vanhat rakenteet revittiin sieltä ulos, joten siinä oli puutavaraa tarjolla enemmän kuin tarpeeksi. Maran kanssa haettiin sopivat matskut talteen ja rakenneltiin sopivat laatikot. Sen verran muistin partsin pieneksi, että laatikoistakin tuli tehtyä vain 30x60cm, joten ihan valtoimenaan ei nyt pysty vesimeloonia ja ananasta kasvattamaan, mutta jos tuolla nyt edes jotain satoa saisi. Pari vuotta vanhat Valtti-coloritkin olivat vielä nestemäisessä muodossa, niin saatiin kivan pirtsakka punainen väri pintaan laatikoihin.

Maassa on nyt: perunaa, porkkanaa, hernettä, salaattia ja ruohosipulia. Katsotaan nyt itääkö/kasvaako mitä(än). Yritystä ainakin on.

Kuvia lisää kuva-albumissa.

Pizza on hyvää, joten aattelin testata vähän tätä kotileipomista. Denniksen ohjeista hioin kotioloon seuraavaa:

1 dl vettä
1 dl maitoa
0,1 dl öljyä
4-5 dl jauhoja
tilkka suolaa ja sokeria
hiivaa voi myös heittää muutaman gramman, mutta ei ole pakollista

Ensin kulhoon lotrataan vettä ja maitoa desilitra, sitten kaivetaan samanlainen määrä öljyä sekaan ja seuraavaksi... No, sitten huomataan, että sitä öljyä piti olla vain 0,1 dl, joten valutellaan ylimääräisiä takaisin ja ollaan onnellisia, että litkua ei vielä sekoitettu. Nesteisiin heitetään tietysti myös hiiva, jos sitä kyytiin laittaa. Seuraavaksi sitten jauhoja epämääräinen läjä ja muut rojut sekaan myös. Jos mukana on hiivaa, niin tässä välissä taikina saa tovin nousta.

Tämän jälkeen heitetään uuniin 300 astetta celsiusta ja kaulitaan puolet taikinasta uunipellille. Toinen puoli menee toiselle pellille tai pakkaseen. Taikinan päälle tomaattikastiketta, pekonia, kebabbia, ananasta, jalapenoja, pari kananmunaa ja juustoraastetta. Paketti uuniin muutamaksi minuutiksi ja sen jälkeen ei muuta kuin syömään! Kuvan pizzahan on vasta menossa uuniin...

Tättärätää! Tänä vuonna vihdoin ja viimein saatiin aikaiseksi mäkiauto KRuisinKi-mäkiautokisaan. Autohan valmistui puolivahingossa. Alunperin ajatukseni oli, että ostoskärristä olisi vankkurin tehnyt, mutta eipä tuo Jonni nyt aivan sille koskaan lämmennyt, joten kompromissinä rakennettiin tuollainen kuvan osoittama vaunu. Runkona Esla-pyöräkelkan jalakset ja pyörät. Näiden päälle pultattiin Bemarin jakkara ja eteen hitsattiin fillarista ohjaus. Jotta kuski ylettyi kääntämään sarvia, siirrettiin tanko satulan kohtaan ja väliin laitettiin kylvökoneen vantaista tehty ohjauskappale. Kaikki maata koskettavat pyörät oli myös varustettu jarruilla, joita kolmikätinen ihminen pystyi käyttämään kätevästi.

Koska lahjattomat treenaavat, niin emme testanneet autoa ollenkaan vaan ensimmäinen kunnon testi oli kilpailun ensimmäinen lasku. Saldona rengasvallia päin ajaminen viimeisessä kaarteessa. Kunnon aplodit sentään heruivat. Ulosajon syyksi paljastui kuskille käteen jäänyt ohjaustanko (myös toinen takajarru hirtti kiinni...).

Seuraavaan laskuun lisäsimme teippiä tangon ja rungon ympärille ja auto saavutti maalilinjan 33 sekunnin kuluttua lähdöstä. Olimme tyytyväisiä. Lopullisia tuloksia vielä odotellaan, mutta Stenu Racing ei selvinnyt finaaliin...

Päivitys: Emme olleet viimeisiä! Tulokset täällä.

Kuvia lisää täällä!

Ja videoita löytyy seuraavien linkkien takaa:

Auto ulos säilöstä

Kiertelyä katsastusalueella

Kiertelyä lähtöalueella

Kuljettajahaastattelu ensimmäisen laskun jälkeen

Avattiin Maran kanssa fillarointikausi. No, heti renkaiden täytön jälkeen Maralta meni etunulli puhki, mutta nyttemmin on sitten päästy polkemaan ilman haavereita. Takana 23 kilometriä. 800:aa taisin uhota, joten ihan aikataulussa mennään vielä.

Kevään tullen myös "kasvimaa" herää henkiin. Nyt purkeissa kasvaa Joensuusta saapuneet chilit ja Padasjoelta matkanneet herneet sekä ruohosipuli. Chilit ovat jo hyvässä(?) mitassa, herneet vasta tulevat mullasta esiin. Katsotaan nyt onnistunko tappamaan chilit ennen syksyä, vai saanko niistä oikeasti jotain satoakin vielä joskus. Chili sopii ruokaan kuin ruokaan, joten mukava olisi, jos omasta takaa niitä saisi.

Maran huomio: Erno piristi rengasrikkomasennuksen jälkeen ostamalla kevätmarkkinoilta Lappeenrannan ylätorilta muutaman vadelmapullan, josta kuva alla. Oikein hyviä oli, namnam! Mieli parani.

Ensin lukaisin Robert Harrisin Kolmannen valtakunnan salaisuuden. Natsithan kiinnostaa historiallisena aiheena aina, joten kirja oli mielenkiintoinen ja loppuratkaisukin pääsi ehkä hivenen yllättämään. Toisaalta tämä oli aika pitkälti historiallinen teos, vaikka sijoittuikin fiktiiviselle natsien hallitsemalle 60-luvulle, joten kaunokirjalliset kikkailut olivat vähän niin ja näin. Vähän hitaasti ja ehkä hivenen sekavasti juoni lähti liikenteeseen, mutta loppupeleissä nivoutui kuitenkin aika hyvin yksiin. Kyllä tätä kirjaa ihan suositella voi.

Toinen lukaistu kirja oli Elina Tiilikan esikoisteos Punainen mekko. En ole pariin vuoteen kirjaa aivan tuoreena julkaisuna ostanut. Nyt tein poikkeuksen ihan tuosta esikoisteosvinkkelistä, mutta olisi pitänyt jättää tekemättä. Tämä oli ehkä jopa huonompi kuin aiemmin mainitsemani ranskalaiset "klassikot". Lähes kolmestasadasta sivusta 250 oli itseääntoistavaa - sineensä kirjan prostituutioaiheeseen sopivaa - elämän kuvausta ja lopuilla sivuilla pyöri mirri (siis kissa) ja vähän nuoruuden traumaa. Teosta valaistaan lauseella: "Romaani ei moralisoi, ei politisoi eikä etsi syitä." Miten itse asian näen: kirjalla ei ole munaa sanoa yhtään mitään. Päähenkilö on yksinkertaisesti niin hölmö, että mitään samaistumista häneen ei tule ja täytyy vain toivoa, että itse kirjailija ei aivan täysin kuvaa itseään hänessä. Tätä kirjaa en voi suositella kenellekään, pelkkää rahanhukkaa ja mielipahaa.