Blogi

Olen tässä pidemmän aikaa pohtinut, että pitäisikö tietokoneohjelmien versionumeroinnissa olla jonkinlaista standardia. Jokainen valmistaja tuntuu versioivan tuotteensa oman mieltymyksen mukaan eikä valmistajien välillä ole minkäänlaista verrattavuutta.

Perinteinen tapa numeroida softa on seuraava (käytän desimaalipistettä -pilkun sijaan, kun se tässä softaversiohässäkässä tuntuu loogisemmalta):

0.x kuvastaa sitä, että ohjelma on vielä kehityksen alla, eikä sitä ole tarkoitettu tuotantokäyttöön.

1.0 on ohjelmaversio, joka on valmis.

1.0.x tai 1.0x on pieni - lähinnä bugipäivitys - versiomuutos, joka ei tuo ohjelmaan uusia ominaisuuksia.

1.x on sitten suurempi päivitys, joka tuo ohjelmaan jo uusia ominaisuuksia.

2.0 on sitten seuraava radikaalimpi uusi versio ohjelmasta. Tällöin edellinen versio ei enää välttämättä ole yhteensopiva tämän uuden kanssa.

Jos kaikki käyttäisivät tällaista numerointia olisi helppo nähdä, että missä mennään. Mutta kaikki eivät käytä. Muutama esimerkki: Windowssia on 95:sta lähtien nimetty mitä ihmeellisemmin tavoin: 95, 98, 98SE, Millenium Edition, XP, Vista ja viimeisimpänä Windows 7. Tässä tulee huomata, että Windows 7 ei ole Windows versio 7, vaan se on lähinnä vain nimi. Versionumero on jotain 6.100.xyz.abc. Toisaalta, jos mietitään, että tämä on vasta neljännen sukupolven Windows NT, niin eikö silloin versionumerona voisi pitää nelosta...

Toinen esimerkki on (x)Ubuntu. Käyttöjärjestelmän uusi versio numeroidaan aina vuosiluvun ja kuukauden mukaan. Ensimmäinen versio oli 4.10 (2004 lokakuu) ja uusin on 10.04 (2010 huhtikuu). Ensi kuun kymmenes päivä ilmestyy versio 10.10 (2010 lokakuu). Tätä odotan kyllä. Saattaapi olla paras tähän mennessä. Saattaa olla myös olematta. Pieni testi betaversiolla lupasi kuitenkin hyvää...

Betaversio? Mikäs se on? No se on versio, joka ei ole vielä valmis, mutta mitä pystyy jo käyttämään. Esim. versio 0.92 voisi olla betaversio, kun 1.0 olisi sitten valmis versio. Mutta, jos sitä betaa jo pystyy käyttämään, niin miksi odottaa valmista? Tämä onkin hyvä kysymys. Esimerkiksi InkScape piirto-ohjelma on nyt versiossa 0.48, mutta se on ollut jo vuosia täysin käyttökelpoinen. Tuleeko se edes koskaan saavuttamaan versionumeroa 1.0? Ken tietää. Silloin se olisi varmaan jo ohjelma, jolla voi tehdä kaiken mahdollisen (vektori)kuvienkäsittelyyn liittyen.

Toisaalta ei versio x.0 ole myöskään mikään tae valmiista ohjelmasta. KDE 4.0 julkaistiin yli kaksi vuotta sitten ja tekijät jo tuolloin kertoivat, että se on vasta betaversio (vai oliko alpha...), eikä sitä tule ottaa tuotantokäyttöön. Harmi vain, että liian moni otti. Versiosta 4.2.4 tai 4.3 eteenpäin kaikki on toiminut jokseenkin juuri niinkuin pitääkin. Ensi kuussa tulevassa Kubuntu 10.10:ssä on KDE 4.5.

Eli mitä ohjelman versionumero lopulta kertoo? Ei yhtään mitään muuta kuin kuinka ärhäkkäästi uutta versionumeroa tarvitaan markkinointiin ja mahdollisesti rahastukseen. Siinä missä Windows-ohjelmilla pienikin muutos voidaan myydä isolla versionumerolla (MS Officen versionumero menee jo pitkällä toisella kymmenellä...) toiset panostavat versioinnin sijaan markkinoimaan tuotteitaan laadulla (InkScape). Loppujen lopuksi oma käyttökokemus kertoo onko versiomuutos merkittävä ja kannattaako siitä mahdollisesti maksaa - jos maksullisia ohjelmia käyttää.

Tänäänhän on sitten WTC-iskujen vuosipäivä. Yhdeksän vuotta on kulunut iskuista ja edelleen tapahtumaketjussa on tekijöitä, joita ei ole selitetty ja muutenkin salaliittoteoriat ovat aika vahvoja viralliseen totuuteen nähden.

Jokaisella tuntuu olevan kuitenkin jonkinlainen mielipide asiasta. Jopa Kaija Koon Yhtä kaikki kappaleessa lauletaan "kun Nykissä teräskin palaa ja syttyy sota rauhaa vastaan". Sanoittaja on selkeästi ottanut kantaa siihen, ettei Yhdysvaltojen sota ollut oikeutettu. Eikä se missään muodossa ollutkaan.

Täytyy vain toivoa, että totuus vielä joskus tulisi julki. Wikileaks voisi pistää parastaan tässä asiassa.

Täytyy myös toivoa, ettei terrorismista tule mitään nykyistä suurempaa hittiä, eikä sen varjolla voida vaikeuttaa maailman menoa aivan hirveästi. Lentokenttien ihmisskannerit ovat jo aivan liian hölmöjä laitteita. Hekakin kirjoittaa vähän väliä, ettei edelleenkään kukaan lentokentillä löydä hänen kuljettamiaan veitsiä. Joka lennolla on ase mukana, mutta kukaan ei löydä, vaikka kuinka on skanneria ja kumikäsine kaveria tarkistamassa.

On se kumma tämä maailma.

Kyllä kyllä, syksy se vaan tulee. Huomenna jo viimeinen kesäpäivä, vaikka johan tässä on pari viikkoa ollut aika viileää. Piti jo pitkähihanenkin laittaa päälle, kun ulos menee... Shortseista en kyllä vielä luovu.

(Testaanpa tässä piruuttani tuota breikkiäkin... Josko tämä osuus ei nyt nyt sitten näkyisi suoraan Facebookissa... Sitten sen joskus näkee, kun FB indeksoi tämän.)

Mutta takaisin asiaan. Keväällä uhosin ajavani 800 kilometriä ja tänään paukahti tonni rikki, joten onnistuin kuin onnistuin tavoitteessa (ilmeisesti ylikin). Ensi kesäksi voi huoletta pistää 200km lisää, eli vuoden päästä pitäisi olla 1200km takana. Tämän kesäiset tuli aika puhtaasti sunnuntaiajeluna. Pisin yksittäinen ajo oli 50km ja pisin päiväajo samana päivänä 70km. Kyllä ens kesänä pitäs päästä kolminumeroisille luvuille sitten...

Kasvimaasta nousivat myös perunat ylös. Ensimmäisen varren otin jo jokunen viikko sitten ja sen alta tuli aika hyvin mukulaa, mutta olivat tuolloin vielä aika pieniä. Nyt sitten nappasin loput kolme ylös ja olihan kokoa kyllä tullut, mutta näiden varsien alla oli vähemmän mukulaa. Kattilallinen kuitenkin. Ihan hyviä - ainakin jotkut yksilöt. Ensi kesäksi suurempi perunamaa.

Palaan ääneen jahka uudet lelut saapuvat lähiaikoina...

Nyt on Turun häät takana ja olihan se oikein mukava reissu! Harvemmin sitä on mukana häissä, joissa morsian pukee pukuaan päälle kirkon parkkipaikalla viisi minuuttia ennen seremonian alkua. Hääkakku sentään tuli valmiiksi jo yli tunti ennen seremonian alkua. Nimilappuja aseteltiin kyllä vielä pöytiin, kun hääpari kätteli vieraita  Vasemmalla olevassa kuvassa näkyy leipurikordinaattori täydessä työhurinassa.

Kyllähän sitä ruokaa riittikin sitten! Riittää itse asiassa vieläkin, kun tuossa äsken piknikillä piipahdettiin syömässä salaatteja ja kakkuja.

Hääparihan on kuin toisilleen luotu ja tulevat varmasti viettämään vielä monen monituista vuotta yhdessä samassa tsätissä... eikun saman katon alla. Häälahjojakin pariskunta sai kaikenlaista, muun muassa lantun ja porkkanoita. Hääautokin oli koristeltu oikein nätisti kengillä ja kokistölkeillä. Jäin miettimään, että missä suklaalevyt olivat auton perästä, mutta ehkei niitä raaskittu haaskata sinne...

Ilmeisesti kaikki vieraat osasivat perille vastaanottoon, eikä kuokkijoita (juurikaan) ollut. Ruuan puolesta muutama kuokkija olisi kyllä mahtunut kyytiinkin.

Vaikka häät olivat suht pienet, oli menoa ja melskettä kuitenkin mukana ihan kiitettävästi. Kilpailujen tuloksena selvisi, että pariskunnalla tulee olemaan akkavalta ja televisiokanavan valitsee rouva... vai miten se meni?

Itse soittelin humppaa (noh, Roxettea lähinnä) näennäisenä DJ:nä ja väkersinpä nuorille jotain elämänohjettakin lahjaksi.

Marakin varmaan oman versionsa tapahtumista kirjoittelee vielä jossain välissä.

Kuvia häälahjakasailustani täällä.

StarCraft II ilmestyi viime viikolla. Itse sain pelin käsiini maanantaina ja eilen yksinpelikampanja hurahti lävitse. Ei pärjännyt ykköselle, mutta ei ollut huonokaan. No se siitä pelistä itsestään. Nyt keskitytään keskittämään ostokset Ass-ryhmälle.

StarCraft II tuli myytiin Gigantissa hinnalla 29,90€. Harmi, etten itse kerennyt julkaisupäivänä ajoissa ostamaan. Oma kopioni tuli Verkkokaupasta hintaan 40,40€. Prismassa ja Anttilassa peli oli hintaan 54,90€ ja Citymarketissa 59,90€.

Kuvitellaan, että olisin ollut tarpeeksi älykäs ja ostanut oman kopioni tiistaina Gigantista ja säästänyt 25 euroa verrattuna Prisman hintaan. Koska Ass-ryhmän mukaan keskittäminen kannattaa, vedän johtopäätöksen, että maksetut edut kompensoivat tämän 25 euroa. Ass-ryhmä on maksanut minulle viimeisen kuuden kuukauden aikana yhteensä 1,40€ bonusta. Kyllä luit aivan oikein, lähes puolitoista euroa! Eli StarCraft II olisi maksettu pyöreästi YHDEKSÄSSÄ VUODESSA. Kyllä, keskittäminen kannattaa! Tähän vielä, että Prismasta ei saisi hakea mitään muuta yhtä tyhmää...

Eli täyttä ihmisen silmään virtsaamistahan tämä bonusjärjestelmä on edelleen. Suosin sitä, että joka toinen kauppareissu kohdistuu supermarkettiin, josta haetaan sieltä löytyvät kustannustehokkaat tuotteet ja joka toinen reissu taas Ass-markettiin ja sieltä kyytiin hyvät murkinat. Selvää säästöä. Keskittämättä jättäminen se vaan tuottaa tulosta!

Loppukateetiksi sanottakoon, että Rainbow sitruunalimppari on varsin halpaa ja hyvää... Ehkä se on sitten niin myrkkyä, mutta mitä sitä nyt on vähän tullut litkittyä, niin voinen suositella.