Blogi

Tässäpä on tuota hiihtokauttakin availtu. Eilen oli vielä vähän liian kylmä ilman takkia painaa, mutta huomiseksi pitäisi olla vähän enemmän lämpöä, joten eiköhän sitä nyt sitten hiihto kulje hyvässä tahdissa. Oikein mukavaa kuntoilua, kun kerrankin on nyt voitelut onnistuneet jo useamman kerran putkeen.

Olikohan tästä aiheesta muutakin sanottavaa.. No kuvia laitoin uuteen kuva-albumiin. En kyllä missään muodossa voi kehua tuota N900:n autotarkennusta. Aika arsesta. Alla oleva kuva on paras tähän mennessä tuolla vehkeellä otettu, kuva-albumissa enemmän referenssiä.

Mutta peruskunto alkaa vähitellen olla kohillaan, joten julistetaan kesän fillarointitavoitteeksi 800 kilometriä. Tonnihan se polttelee ajatuksissa, mutta yritetään ensin tuota 800:aa.

Lätkänkin osalta kisat alkaa olla purkissa. Vedänpä tässä vähän yhteen omia mielipiteitä Leijonien esityksestä.

Joukkueessa ikää oli ja se kyllä näkyi, valitettavasti negatiivisesti. Onneksi nyt pronssipelissä kuitenkin kaikki pelasivat hyvin. Yli- ja alivoima sekoili koko turnauksen ajan. Viisikkopelaamisen kanssakin oli vähän niin ja näin, eikä maalivahtipelikään onnistunut aivan sataprosenttisesti. Näihin nähden lopputulos oli varsin hyvä.

Kisojen parhaat pelit olivat Tsekki- ja Slovakki-matsit. Nousu parin maalin takaa-ajoasemasta oli oikein mukavaa katsottavaa. Ehkäpä tässä vielä on toivoa tulevaisuuttakin ajatellen - nuorennusleikkausta kuitenkin kaivataan.

Leijonista parhaita olivat ylivoimaisesti seuraavat äijät:

Jarkko Ruutu, loistava turnaus. Pelasi suurella sydämellä ja taisteli koko ajan joukkueen eteen, eikä tehnyt tyhmiä virheitä. Ei edes se kymppi jenkkipelissä.

Valtteri Filppula edusti sitä uutta verta, jota joukkueeseen kaivataan. Teki koko ajan töitä 110 lasissa, eikä antanut periksi. Toivottavasti näitä löytyy vielä lisää tuleville vuosille.

Olli Jokinen ei kuulu meikän henkilökohtaisiin suosikkeihin, mutta nyt tuli maalit juuri oikeaan paikkaan ja energiaa riitti loppuun asti.

Nyt on tässä lähes kaksi viikkoa tullut N900:sta pyöriteltyä käsissä ja kyllähän tää ihan hyvälle tuntuu. Eka älypuhelin meikällä, joten ei nyt pysty hirveästi vertailemaan muihin, mutta kyllä tää mulle kelpaa. Pystyy soittamaan, tekstaamaan, surffaamaan, irkkaamaan, mesettämään, pelaamaan, piirtämään, kuuntelemaan musaa, kuvaamaan...

Nokia lanseerasi Maemo-alustan ihan hyvällä ajoituksella kyllä. Symbiania solvataan alimpaan manalaan, joten asialle täytyi jotain tehdä. Nuo aiemmat Maemo-vempaimet on havaittu toimiviksi ja nyt kun niihin liitettiin puhelinkin samaan, niin hyvä tuli. N900 on kyllä silti mun mielestä vielä vähän tarkoitettu IT-hörhöille, mutta seuraavat Linux-luurit ovat varmaan sitten jo tarkoitettu aivan kaikille.

Toivoa sopii, että Maemo lyö edes vähän luuta kurkkuun iPuhelimelle. Laittelen jossain vaiheessa tarjolle jotain kuvia mitä tuolla vehkeellä on saanut aikaan, niin edes kameran laadusta saa selvää.

Eivätpä päässeet Eläkeläiset viisuihin hoilaamaan ja siinä meni se vähäinenkin mahdollisuus pärjätä Oslossa. En usko pätkääkään, että Kuunkuiskaajat Oslossa pisteitä keräisivät. Ei minulla ole mitään heitä vastaan, mutta ei noissa bileissä vaan pärjätä tuollaisella "ihan ok" musalla. Ei pärjännyt Voutilainen, eikä Sillanpää, eikä pärjää Kuunkuiskaajatkaan.

En sano, että Eläkeläiset olisivat voittoon yltäneet (biisi itsessään ei ollut ihan paras), mutta yritystä ainakin olisi edes ollut. Lordi solvattiin maanrakoon etukäteen, mutta voittajana tuli itse kisoista. Eläkeläiset olisivat kuitenkin eronnut massasta, mitä Kuunkuiskaajat eivät tee. Viinaan menevät lihavat miehet haitarin kanssa vetoavat minuun, miljooniin saksalaisiin ja olisivat vedonneet vielä moneen muuhunkin - jos Osloon olisivat päässeet.

Toivottavasti Oslossa edes joku yrittää. Minä laitan humppaa soimaan nyt.

Tässä on viime aikoina tullut pupellettua kaikenlaista murkinaa. Laivalla oli tuo - jo Marankin mainitsema - maittava hampurilaislautanen. Ensimmäisessä kuvassa näkyy tästä yksi versio. (Klikkaamalla kuvista saa isommat versiot ulos.)

Joulun jälkeen suuntasin takaisin Lappeenrantaan ja Mara tuli uudeksi vuodeksi tänne, joten tekaisin odottaessani murkinaksi sämpylöitä (lämpenivät vähän yliaikaa), pinaattikeittoa, porkkanaraastetta, pihvit, uuniperunat, ruskeat kastikkeet (meni taas ihan puihin) ja muut sörsselit. No onneksi pekoni parantaa murkinan kuin murkinan ja menihän tuo sitten alas.

Marapa kuitenkin päätti pistää paremmaksi ja teki torstaina hampurilaislautaset. Maittavat pihvit, isot sämpylät, lohkoperunat ja kaikki muut mausteet - meikä diggas ja maha tuli täyteen. Tästä kattauksesta on näkymät kuvassa kaksi.

Eilen sitten juhlittiin vähän tätä elämää ja käytiin Olessa syömässä. Jännästi sieltäkin löytyi hampurilaislautaset. Onneksi näissä oli pekoniakin mukana.  No murkinat olivat taas kerran oikein maukkaita ja ananasmehukin oli gutaa. Ruoka on hyvää, ei siitä mihinkään pääse. Ruuan jälkeen käytiin vielä katsomassa Pientä säätöä -leffa. Tulipahan pitkästä aikaa naureskeltua oikein kunnolla! Vaikka leffa oli romanttiseksi komediaksi aika pitkä (2h), niin kyllä se oli mittansa ansainnut.

Ehkäpä tämä tarinoiminen jää nyt tähän, kun alkaa nälkä painamaan ja sämpylöitä sekä pihvejä on vielä jäljellä - kokkikin häärää keittiössä...

... Joten palatkaamme asiaan myöhemmin. Asiaahan olisi vaikka kuinka - aikaa ei.