Luin Seurakuntalaisessa julkaistun Tapio Puolimatkan uuden kirjoituksen. Tekstissään Puolimatka hyökkää vahvasti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia vastaan. Jälleen kerran kirjoituksen keskiössä on perhe, mutta tämä kehyskertomus jää jo osin taustalle, kun isompaa vaihdetta lyödään silmään. Jos et halua pahoittaa mieltäsi, älä lue tekstiä, mutta jos kiinnostaa, miten konservatiivinen syvästi uskonnollinen ajatusmaailma näyttäytyy ulospäin, on teksti esimerkki sellaisesta. Tartun tässä blogauksessa vain muutamaan ihmeelliseen kohtaan tekstissä. Artikkeli on kokonaisuudessaa aika “mielenkiintoinen”.
“Muutos biologiaan perustuvasta kaksiarvoisesta sukupuolijaosta...” On jo aikoja sitten todettu, ettei ihmistä voida biologisesti jakaa vain kahteen sukupuoleen, vaan sukupuolten kirjo on huomattavasti laajempi. Tästä oli vastikään myös artikkeli esimerkiksi Viitteen sivuilla.
“Homoseksuaalisuuden ja heteroseksuaalisuuden välinen ero tulee epäselväksi, kun sukupuolen käsite muuttuu subjektiiviseksi kokemukseksi, valinnaksi tai mieltymykseksi.” En hahmota, mitä ihmeen merkitystä on on homo- ja heteroseksuaalisuuden välisellä erolla? Seksuaalinen suuntaus (tai sukupuoli) ei ole binäärinen määre vaan laajempi käsite, joka voi vaihdella ihmisen elämänkaaren aikana. Parempihan on, ettei tarvi tehdä hyppyjä ääripäästä toiseen, vaan voi hiljalleen lipua sinne, minne itse parhaiten haluaa itseään ohjata.
“Marxismi siis onnistui tavoitteessaan murentaa länsimaisen yhteiskunnan kristinuskolta saama vakaumus, jonka mukaan ihmisen vapaus toteutuu ikuisten arvojen mukaisessa elämässä: avioliittonormi suojelee ihmiselämää, ei kavenna sen mahdollisuuksia.” Avioliitto on tuore lisäys ihmisen historiassa. Vanhimmat maininnat avioliitosta ovat vain muutaman tuhannen vuoden takaa; ensimmäiset satatuhatta vuotta mentiin ilman avioliiton konseptia ja tulevaisuudessa avioliiton konsepti muuttuu edelleen. Kristinusko sitä ei keksinyt, enkä koe, että sitä saisi itselleen omiakaan.
Sitten oli aikamoinen kappale Puolimatkan tekstin seassa:
“1900-luvun seksuaali- ja sukupuolivallankumous rakentui monilta osin marxilaisten perusoletusten varaan, mutta sen käyttämä strategia poikkesi väkivaltaisen vallankumouksen menetelmästä. Aktivistit toimivat instituutioiden sisällä, vetoavat suvaitsevuuteen ja ihmisoikeuksiin ja käyttävät pehmeitä, organisaatioiden sisällä eteneviä, epämuodollisia strategioita. Näin he onnistuivat saamaan suurten maailmanorganisaatioiden johtaviksi periaatteiksi ja tavoitteiksi sukupuolieron ja sen varaan rakentuvan avioliiton heikentämisen, vanhempien kasvatusoikeuksien kaventamisen ja lasten seksuaalisen ja sukupuolisen ”vapauttamisen”. Käyttäen pehmeitä ja näennäisen ”ystävällisiä” menetelmiä aktivistit ovat toteuttamassa maailmanlaajaa ”relativismin diktatuuria”, joka rajoittaa oikeutta julkisesti puolustaa perinteistä avioliittokäsitystä ja sen perustana olevaa kaksiarvoista sukupuolijakoa naisiin ja miehiin. (Peeters 2010.) Tämän maailmanlaajan prosessin seurauksena on länsimaissa toteutumassa yksi marxilaisuuden keskeinen tavoite: lasten siirtäminen ydinperheen ohjauksesta yhteiskunnan ohjattaviksi ja muokattaviksi yhteiskunnallisia tavoitteita varten.”
Siinä on sellainen salaliittoteoria, ettei paremmasta väliä. Lapset on siirretty ydinperheen ohjauksesta yhteiskunnan ohjattavaksi ja muokattavaksi. Siis mitä? Tämä veti niin sanattomaksi, etten osaa nyt kommentoida tätä juuri mitenkään. Tällaista voisi kuvitella lukevansa Infowarsista tai Hommaforumilta, mutta nyt Seurakuntalainen on päästänyt eetteriin salaliittoteorian, josta en pysty näkemään jälkeäkään yhteiskunnissamme. En kyllä näe ufoistakaan.
“[L]asta rohkaistaan määrittämään oma sukupuolinen identiteettinsä, seksuaalinen suuntautumisensa ja elämäntapansa oman subjektiivisen mieltymyksensä pohjalta ilman mitään objektiivisia kriteerejä.” Minusta olisi kamalaa, jos oma lapseni joutuisi ottamaan ylhäältä annetun seksuaalisen suuntautumisen ja elämäntavan eikä saisi itse elää sellaista elämää kuin kokee parhaakseen. Me emme onneksi enää elä 1800-luvulla.
“Inhimillisen vapauden kahleiksi koetaan naisen ja miehen avioliittoa säätelevät normit kuten sukupuolten toisiaan täydentävyys, puolisouskollisuus ja elinikäisyys. Näiden normien katsotaan ilmentävän ”pakkoheteroseksuaalisuutta”, joka kahlitsee ihmistä.” Ymmärränkö nyt oikein, että meidän pitäisi kieltää vielä avioerotkin, jotta avioliitot olisivat elinikäisiä? Kiitos ajatuksesta, mutta nyt ei olla viemässä ihmiskuntaa ollenkaan eteenpäin.
“Saattamalla näitä asioita koskevan puheen tiukkaan keskitettyyn kontrolliin ja sensuroimalla vastakkaiset näkemykset valtaapitävät kontrolloivat ihmisten puhetta ja käyttäytymistä.” Missä tällaista kontrollia on? Kuka sensuroi? Tässähän Puolimatka juuri itse julkaisi ajatuksiaan ilman mitään sensuuria. Hän on vieläpä kirjoittanut kirjojakin aiheesta – ilman mitään sensuuria ja kenenkään kontrollia.
“Translapsen mielikuvan tueksi ei ole esitetty asianmukaista tieteellistä todistusaineistoa: se on luotu poliittisia tarkoitusperiä varten.” Google Scholar tarjoaa 100 000 artikkelia aiheesta transgender children. Kuvittelisin, että sieltä saattaisi jotain tieteellistä evidenssiä löytyvän.
“[Sukupuoli-ihanteensa toteuttamisen] saavuttamiseksi voidaan vaatia totalitaarisia keinoja kuten sananvapauden rajoittamista ja toisinajattelijoiden vainoamista.” Missä näin on tehty? Onko tästä jotain näyttöä, sillä en ole kuullutkaan tällaisesta totalitarismista?
Puolimatka viljelee tekstissä paljon viitteitä joihinkin lähteisiin, mutta varsinainen lähdeluettelo puuttuu, joten en pääse käsiksi alkuperäisiin teksteihin, jotta voisin katsoa niiden painoarvoa tieteellisessä maailmassa. Tämä on sääli, ei varmaankaan tahallinen kämmi kuitenkaan. Eihän?
Kaiken kaikkiaan teksti oli ihmetystä herättävää luettavaa. Osin jopa pelottavaa. En pysty mitenkään löytämään kirjoituksessa listattuja uhkakuvia yhteiskunnallisesta kehityksestä. Olemme ihmiskuntana menossa koko ajan pääsääntöisesti parempaan suuntaan. On hienoa, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet ovat nykyään paljon paremmalla tolalla kuin omassa nuoruudessani. Minusta on huolestuttavaa, että arvovaltainen ihminen haluaa hyökätä näitä oikeuksia vastaan. Kyseessä on kuitenkin onneksi vain taistelu tuulimyllyjä vastaan, mutta se voi aiheuttaa monelle ihmiselle pahaa mieltä ja se on minusta väärin ja siitä tulee itselleni surullinen olo.