Luin elokuvaohjaaja Paul Verhoeven kirjan Jeesus Nasaretilainen. Verhoeven on melkein koko aikuisikänsä tutkinut Jeesuksen elämää. Hän on muun muassa mukana Jeesus-seminaarissa, joka pyrkii selvittämään, mitä Jeesus on oikeasti sanonut ja tehnyt. Jeesus Nasaretilainen on Verhoeven näkemys siitä, miten Jeesuksen elämä meni oikeasti.
Vaikka olen jonkin verran lukenut Raamatun epäloogisuuksista ja ongelmista evankeliumien kertomuksista, oli tämä kirja kattava kertomus sekä historiasta parin tuhannen vuoden takaa että Raamatun kertomusten muokkaantumisista ajan myötä. Kirja valaisi minua, kuinka evankeliumit ovat saaneet vaikutteita vanhan testamentin kertomuksista ja monet jutut ovat jopa suoria kopioita sieltä (esimerkkinä Juudas Iskariotin Jeesuksen pettäminen). Tai ainakin näin Verhoeven antaa ymmärtää. Hän ei ole teologi, vaikka onkin tutkinut Jeesuksen elämää koko ikänsä. Kirja pitää siis sisällään yhden näkemyksen asioiden mahdollisesta kulusta – totuutta me emme varmaankaan voi koskaan saada tietää. Verhoeven ei kuitenkaan ole yksin ajatustensa kanssa vaan monet teologit puoltavat monia kirjassa mainittuja teorioita. On kiehtova ajatus, että evankeliumien kirjoittajat – ja oikeastaan kirkkoisät – valitsivat ne tietyt 12 opetuslasta vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Eri ihmiset ovat muokanneet evankeliumeita niin monesti, että alkuperäisestä tekstistä lienee jäljellä enää häivähdys.
Tuli mieleen, että kun tekoälyt kehittyvät, niin jossain vaiheessa ne varmaan pääsevät analysoimaan Raamatun tekstejä – ja muita ajanlaskun alkuun liittyviä asiakirjoja – löytävätköhän ne millaisen punaisen langan, jota ihmiset eivät ole vielä löytäneet?
Oli miten oli, kirjaa voin kyllä suositella. Opin siitä itse uusia juttuja ja se soveltuu yleissivistäväksi teokseksi, mikäli kristinuskon historia kiinnostaa.