Puolentoista vuoden kuluttua Suomessa astuu voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki. Laki ei koske Kirkkoa, mutta kuvittelen sen kuitenkin pian seuraavan Ruotsin mallia ja alkavan vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja. Reijo Liimatainen kirjoitti asiasta alkukuusta Hesarissa. Hän linjaa, ettei mihinkään säädösmuutoksiin ole edes tarvetta, vaan Kirkko voi jo nykyisellä ohjeistuksellaan alkaa vihkiä homo- ja lesbopareja kunhan lakimuutos vain astuu voimaan.
Keskustelu ja Kirkosta eroamiset tulevat olemaan otsikoissa, mutta samoin tulevat olemaan myös Kirkkoon liittymiset, kun sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt toivotetaan tervetulleiksi. “Aito avioliitto” -yhdistys yrittää tietysti laittaa kapuloita rattaisiin sen minkä kerkeää, mutta vaikea on nähdä heidän työnsä kantavan hedelmää. Vaikka he yrittävät agendaansa pukea kaikkeen muuhun kuin uskontoon pohjautuvaksi, taustalla tuntuu kuitenkin koko ajan olevan Raamattu, vaikkei sitä virallisissa materiaaleissa tuodakaan esille.
Mikä on uskontojen rooli eteenpäin vyöryvällä 2000-luvulla? Toivon ainakin, ettei se ole syrjiminen, henkinen väkivalta, eikä karttaminen. Uskonnon varjolla toisen ihmisen solvaaminen, vähättely tai loukkaaminen on absurdia. Se on juuri sitä mitä uskonnolliset kirjoitukset kehottavat välttämään.