Olen opettanut yliopistolla siitä lähtien, kun minut 2008 palkattiin firmaan töihin. Muistan joskus ajatelleeni, ettei minua kiinnostaisi olla minkään kurssin assistentti, mutta niinpä vain vastasin myöntävästi välittömästi, kun minua pyydettiin pitämään ohjelmoinnin peruskurssin harjoituksia. Pitihän siinä itsekin opetella uusi ohjelmointikieli, muttas siitä se sitten joka tapauksessa lähti.
Saatuani dippatyön valmiiksi syksyllä 2009 pääsin, ja osin jouduin, opettamaan enemmänkin (tutkimuksen kustannuksella), mutta en minä siitä valittanut. Kirjoitin keväällä 2010 Ohjelmoinnin perusteissa käytetyn ohjelmointioppaan uusiksi Python kolmoselle ja tein siinä samassa paljon uusia viikkotehtäviä ja harjoitustyön. Sitten napsahti myös luennointivastuuta Olio-ohjelmoinnin kurssin muodossa.
Uusin sitäkin kurssia jonkin verran ja rakentelin kurssille luentoesimerkkejä ja lisäilin kaikenlaisia pieniä asioita kurssin repertuaariin. Nauhoitin luennot myös alusta lähtien ja tarjoan niitä nykyään YouTubessa. Kieltämättä tässä nauhoituksessa oli pientä alkukankeutta, mutta ulkoistettuani ongelman pariin kertaan opiskelijoille sain sopivat skriptit, joilla nauhoittaminen nykyään sujuu juuri halutulla tavalla.
Nyt sitten tänä syksynä opintojaksoni palkittiin vuoden parhaana. Yksi peruste kuului olevan tuo luentojen tarjoaminen tuubissa. Vaikka tässä palkittiin "vain" opintojakso ja vuoden luennoitsija -titteli meni vielä allekirjoittaneelta ohi, koen kyllä että opintojakso on tässä tapauksessa hyvin pitkälti yhtä kuin luennoitsija. Olen siitä 100 prosenttisesti vastuussa - niin hyvässä kuin pahassa. Haluan olla persoona, brändi. Oli miten oli, tämä kunnianosoitus tuli varsin puskista. Olin todella yllättynyt, kun huhut palkitsemisesta alkoivat kuulua korviini. Tietysti olen aina tähdännyt siihen, että saavutan palkinnon. Siihen opettajan kuuluukin tähdätä, jotta opettaminen ei ole vain "se pakollinen paha". Terve kilvoittelu parantaa opettamista.
Opettamisen parantamista voi tehdä tiettyyn rajaan asti sisäisestikin, mutta ulkoa saatu ärsyke, oppi, ei todellakaan ole haitaksi. Aloitin viime keväänä yliopistopedagogiikan opiskelun ja onhan siellä paljon oppinut uusia juttuja. Ehkä suurimmat opit ovat ihan pieniä, jotka ovat oikeille opettajille päivänselviä, mutta meillä epäpäteville niitä ei kukaan kerro, jos ei kursseja käy.
Olen myös hieman yllättynyt, että olen tässä nyt kahden kurssin aikana ollut ainut tietotekniikan opettaja, joka pedagogiikkaa opiskelee. Muilta koulutusohjelmilta tulee opettajia vaikka kuinka paljon tavoitteenaan parantaa opettamisensa tasoa. Tässä voisi olla pykälän verran parannettavaa.
Jottei fanta nyt ihan nouse päähän, niin täytyy taas astua alas norsunluutornista ja todeta, että paljon on vielä omassa opettamisessa parannettavaa. Todella paljon. En sitten tiedä miten kävisi, jos oikeasti joskus luennoisi sellaisesta asiasta, joka todella on lähellä sydäntä. Siitähän voisi syntyä vaikka mitä...