Torstaina käytiin Maran kanssa Gessleä kattomassa Tavastialla. Matka taittui autolla varsin nopsasti Helsinkiin asti, mutta keskustassa tuli sitten käännyttyä yksi risteys liian aikaseen ja sen jälkeen sompailua kesti puoli tuntia. Kyllä se on vaan ällöttävä kaupunki kaiken kaikkiaan. No kartalla kuitenkin piirrettynä reitti, joka tuli ajeltua (klikkaamalla suurempi ruutu). Siniseen pisteeseen tähtäsin ja vihreään päädyimme...
No, lopulta pääsimme kuitenkin Tavastialle odottelemaan keikan alkua. Näkihän siinä sitten tuttuja samalla. Lämppärinä oli Martinique. Vaikka hän kritiikkiä saikin osakseen, niin kaipa sitä huonompikin ukko olisi voinut lämppärinä olla. Kympiltä Gessle - Ruotsin lahja musiikkimaailmalle - nousi lavalle ja puolitoista tuntinen setti alkoi. Tulihan sitä sitten hypittyä, pompittua ja hoilattua - meno oli mahtavaa. Paras keikka missä olen ikinä ollut. Napsin kännykällä muutaman huonon kuvankin.
Biisivalinnat olivat kyllä hieman liian Roxette-painotteisia ja varsinkin Silly Reallyä jäin kaipaamaan, mutta toisaalta 7Twenty7, Opportuniny Nox ja She Doesn't Live Here Anymore rokkasivat aivan fantastisesti. Olisin varmaan maksanut uuden tiketin pelkästään 7Twenty7:n uusinnasta... Toivottavasti Tukholman keikasta julkaistaan Blu-ray-taltiointi, DVD nyt vähintään.
Oli miten oli, niin reissu oli mahtava! Toivottavasti Roxette herännee ensi vuonna. Sitten sitä vasta täällä kattoon hypitäänkin.
