Ossi Mäntylahti julisti Twitterissä viime viikolla kuinka “me Kokoomuksessa uskomme siihen, että työ on itseisarvo”. Ottamatta sen kummemmin kantaa onko koko käsitettä olemassa (muualla kuin abstraktilla tasolla), jouduin olemaan Ossin kanssa eri mieltä. Minun on vaikea nähdä, että kovin suuri osa meistä ihmisistä eläisi, jotta voisi tehdä töitä. Varmasti on näitäkin ihmisiä, joille työ on yksiselitteisesti tärkein asia elämässä, mutta että koko puolue ajaisi työstä itseisarvoa?
Itse asiassa tuosta Ossin twiitistä ensimmäisenä minulle tuli mieleen neuvostoliittolainen sirpillä viljaa kaatava kolhoosin työntekijä. Siinä, jos missä, työ oli itseisarvo ja työn sankari oli koko valtakunnan sankari. Suuntaako Kokoomus nyt rankasti vasemmalle? ;)
Vaihdettuani Ossin kanssa asiasta muutaman twiitin, kumosi kaveri itsekin tämän ensimmäisen ajatuksensa (Kataisen ajatuksen?) toteamalla, että “Työ tuottaa myös yhteiskunnallista hyvää. Tämä on yksi syy miksi työ on itseisarvo.” Tällaisen kommentin jälkeen jäin sitten miettimään, että eikö se itseisarvo nyt sitten ollut tuo yhteiskunnallinen hyvä?
Vaikea olisi omalle kohdalle kuvitella, että perustaisin perheen, jotta voisin käydä töissä tai että onnellisuus (jostain muusta kuin työstä saatuna) ajaisi minut töihin koko päiväksi. Toisaalta minun on helppo kuvitella, että joku perustaa perheen, koska työstä saatu rahallinen korvaus mahdollistaa sen. Työ on omassa etiikassani välinearvo, jolla mahdollistetaan muita arvoja. Olivat ne muut arvot sitten onnellisuus - tai vaikka hedonistinen nautinto - koen ne joka tapauksessa työtä tärkeämmiksi. En jaa tätä Kokoomuksen arvomaailmaa, mutta tämä nyt ei sineensä tule yllätyksenä, kun en ole puoluetta vielä koskaan äänestänyt.
Tietysti, jos Ossi vain trollasi, niin nielin syötin ja koukun siimoineen päivineen, mutta eihän se olisi ollut ensimmäinen kerta… ;)