Vaikka otsikosta voisi jäädä kuva Anssi Kelan uudesta kirjasta, ei kyse ole nyt kuitenkaan siitä. On jo pidemmän aikaa pitänyt istahtaa kahvikupposen ääreen Aarvan kanssa ja nyt pääsiäisen jälkeen aikataulumme osuivat yhteen. Aarva pitää siis Liinanblogina tunnettua blogia, jossa keskustellaan terveydenhuollon ulkopuolella (ja sisäpuolellakin) olevista hoitomuodoista.
Olen kinannut blogistin kanssa uskomushoitojen vs. täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen (CAM-hoidot) määritelmästä ja nyt oli aika istahtaa alas ja tutkia olemmeko niin eri mieltä asioista, kuin blogauksissamme olemme antaneet ymmärtää. Ei liene yllätys, ettemme oikeasti ole ajatusmaailmaltamme niin kaukana toisistaan.
Valitettavasti meinasin itse unohtaa(!!!) koko tapaamisen ja saavuin kahville 10 minuuttia myöhässä. Kalenterimerkintä asiasta oli, mutta taisin olla juuri puhelimen piippauksen aikaan vessassa, joten tajusin tilanteen vasta pienellä viiveellä ja juoksin tapaamispaikkaamme. Tämä valitettavasti tarkoitti sitä, että jouduimme lopettamaan keskustelumme jo 50 minuutin kuluttua lounasravintolan sulkeutumiseen. Juttua olisi varmasti riittänyt vielä tunneiksi :)
Keskustelimme alkuun termistä uskomushoito. Aarva oli kanssani samaa mieltä, ettei yksisarvishoitoja voi edes kutsua hoidoiksi, vaan ne ovat erilaisiin uskontoihin verrattavissa olevia asioita. Pystyimme siis selkeästi heti rajaamaan osan “hoidoista” huuhaan puolelle. Tällaisesta lähtökohdasta oli helppo lähteä keskustelemaan.
Meistä kumpikaan ei myöskään lämmennyt hopeaveden juomiselle tai mustalle salvalle. Tässä vaiheessa jo melkein tuntui, että löydämmekö ollenkaan eroavaisuuksia ajatusmaailmoistamme. Vielä, kun Aarva totesi, ettei ymmärrä homeopatian toimintaa ollenkaan, alkoi minusta jo tuntua, että Liinanblogia kirjoittaa joku muu.
Keskustelimme myös terveydenhuollossa saatavasta hoidosta. Aarvalla oli tilanteesta mielestäni ehkä hieman vanhahtava kuva “buranaa käteen ja pihalle”. Tämä on varmasti ollut tilanne aiemmin, kun lääkärit ovat hoitaneet tautia (tai pahimmassa tapauksessa oiretta), eikä ihmistä. Itse koen, että lääkärikoulutus on ottanu oppia uskomushoitojen puolelta, jossa ihmisen kuunteleminen on tärkeää (jo pelkästään bisneksen, mutta myös varmasti ihmisen oman luonteen takia). Omat kokemukseni lääkäreistä ovat pääsääntöisesti hyviä, vaikka mukaan mahtuu kyllä myös “buranaa ja pihalle” tapauksiakin. Ei pidä kuitenkaan ajatella, etteikö Aarva arvostaisi lääkäreitä ja lääketiedettä. Päinvastoin hän on pitää sekä tieteenalaa että ammattikuntaa suuressa arvossa.
Ehkä suurin näkemyseromme tuli siinä, miten lapsia voidaan hoitaa. Itse en hyväksy lapsille tutkitun tiedon vastaisia hoitoja. Tarkoitan tällä siis hoitoja, joiden tehosta A) ei ole mitään tietoa (esim. yksisarvisterapia(?)) tai B) jotka on jo todettu tehottomiksi/plaseboksi (esim. homeopatia). En veisi lastani myöskään ensimmäiseksi kiropratikolle. Aikuinen hoitakoot itseään miten tahtoo, mutta aikuisella on velvollisuus pitää huoli siitä, ettei lapsille juoteta hopeavettä eikä heiltä evätä oikeaa hoitoa. Aarva ei ollut näin jyrkkä kannassaan, mutta hän totesi selkeästi vastustavansa sitä, että syöpää yritetään hoitaa ties millä huuhaalla. Joskin kuulemma “koulutukset käyneet ihmiset eivät tällaista tee”. Tästä en ole aivan samaan mieltä. Mieleeni tuli heti Liisa Sulkakoski, joka kieltäytyi lääketieteellisistä hoidoista ja suuntasi Sveitsiin homeopaattiselle klinikalle, jossa kuoli. Sulkakoski oli lääkäri ja hän yritti hoidattaa omaa syöpäänsä homeopatialla. Sulkakoski on itse puhunut, ettei pitkälle edennyttä syöpää hoitaisi homeopatialla, mutta hän on myös puhunut sen puolesta, että homeopatialla voitaisiin tuhota syövän etäpesäkkeitä. Ristiriitaista. Toivottavasti hän ei kuitenkaan ketään muuta ajanut pois toimivan lääketieteen parista.
Lopuksi keskustelumme kääntyi vähemmän yllättäen uskontoihin ja Antti Heikkilään. Itse näen Heikkilän toiminnassa tällä hetkellä lahkomaisia piirteitä. Olen niihin törmännyt vapaaehtoistyössäni ja Heikkilän viimeaikaiset kirjoitukset ovat olleet hälyttäviä. Keskustelimme Aarvan kanssa Heikkilän syksyllä ilmestyneestä kirjasta. Olemme molemmat sitä mieltä, että kirjassa on varmasti hyviä asioita, mutta sitten on kohtia, joissa on menty alta riman. Kuitenkaan kumpikaan meistä ei hyväksy yksittäisen ihmisen ajojahtia. Olimme molemmat vähän pahoillamme, ettei Heikkilä myöntänyt rehellisesti kirjassaan olleita virheitä ja sitten korjannut niitä. Nyt hän antaa edelleen ymmärtää, ettei kirjassa ole koskaan ollut virheitä, vaikka hän on niitä jo itse korjannut.
On selkeä vaaran merkki, jos joku väittää, että yksi asia toimii kaikille. Oli kyseessä sitten ketodieetti tai Raamatun tulkinta. Tällainen kulttimaisuus johtaa usein katastrofiin, jossa kärsijöiksi joutuvat johtajaa seuraavat ihmiset.
Opin Aarvalta taas uusia juttuja lääketieteen historiasta ja monesta muustakin asiasta. Tällaiset keskustelut ovat palkitsevia, kun ihmisillä on pyrkimys dialogiin, eikä trumpmaiseen huutamiseen. Aarva tekee tärkeää työtä siinä, että pyrkii luomaan dialogia lääketieteen sekä vaihtoehtoisten ja täydentävien hoitojen välille. Osa näistä hoidoista voidaan todeta oikeasti toimiviksi ja osa niistä varmasti todetaan täydeksi huuhaaksi. Ongelmana tässä koen, että tällä erää CAM-hoitoihin luetaan paljon sellaista, jota on laajasti tutkittu ja todettu täydeksi huuhaaksi. Ei homeopatia tai reiki-hoito muutu toimivaksi vaikka sitä kuinka pitäisi CAM-hoitojen listalla. Juhani Knuuti kirjoitti tästä hyvin Turun Sanomien blogissaan.
Lopuksi Aarva antoi minulle vielä viime vuonna ilmestyneen Inhimillisyyden vallankumous – iloa ja toivoa terveydenhoitoon -kirjan, jota on ollut mukana kirjoittamassa. Hän vielä signeerasi kirjan minulle! Tulen lukemaan tämän jossain välissä varmasti ja blogaan siitä sitten myös. Valitettavasti kirjoja on niin paljon jonossa, etten kerkeä tähän teokseen paneutua vielä ainakaan tänä vuonna.
Kaiken kaikkiaan kahvittelu (en mä siis kahvia itse juonut, Pommaccia meni) oli erittäin antoisaa ja asiaa todellakin olisi vielä vaikka kuinka, joten toivottavasti istahdamme toistekin alas juttelemaan lääketieteen kehityksestä.