Kyllähän tuo eilinen keikka kannatti käydä katsastamassa. Mitään ultimaattista elämystä ei ollut tarjolla, mutta perusvarmaa tekemistä senkin edestä. Ehdottomasti keikan parasta antia olivat Gesslen juonnot, joita oli selvästi enemmän kuin aiemmin. Hyvin käsikirjoitettua – ja osin improvisoituakin – showta.
Musiikkipuoli olikin sitten kaksijakoista. Uudemmat sovitukset toimivat pääsääntöisesti hyvin. Keikan aloittanut The Look oli hyvä, Dressed For Success, Dangerous ja How Do You Do! Toimivat myös. Illan paras yksityiskohta oli Fading Like a Flowerin intro. Ja omiin suosikkibiiseihini kuuluvan The Sweet Hello, The Sad Goodbye kuuleminen livenä oli tietysti myös todella hienoa. Biisi oli monelle yleisössä varmasti täysin tuntematon ralli. Yleisöstä puhenollen, Kulttuuritalo oli ehkäpä puolillaan, joten joku lienee tehnyt rahallisesti tappiota (enkä usko, että se oli Gessle).
Mutta niin, kaksijakoista oli. Koska Marie ei ole enää karkeloissa mukana, on Gessle ottanut Helena Josefssonin laulamaan enemmän vokaaleja. Hänhän oli Roxetten taustalaulajana vuosia ja tehnyt muutenkin Gesslen kanssa yhteistyötä ja on vielä kaiken lisäksi loistavaääninen artisti. Mutta… Helenasta ei ole ollenkaan paikkaamaan Marien vokaaleja. Olisin paljon mieluummin kuunnellut Gesslen laulavan Fading Like a Flowerin kokonaan yksin kuin Helenan olevan puikoissa. Ei vaan toiminut ollenkaan. Valitan.
Keikka oli kuitenkin ehdottomasti kokemisen arvoinen. T-paidankin ostin. Olisiko ensi vuonna sitten taas aika Gyllene Tiderin nousta lauteille? Olisin välittömästi menossa Ruotsiin!