En enää muista mikä minut sai kuuntelmaa Alice In Wastelandin kappaleita heidän kotisivuiltaan, mutta hyvä, että kuuntelin, sillä tässä on vuoden levy 2008! Muutaman kerran biisejä kuunneltuani suuntasin selaimen cdoniin ja tilasin albumin.
Alice In Wasteland (AIW) julkaisi 80- ja 90-lukujen taitteessa pari albumillista musiikkia. Opiskelijaporukka hajosi sittemmin, mutta vuonna 2008 tuli ulos kuitenkin 20 biisin kokoelmalevy Wasted. Ensimmäistä kertaa, kun kuuntelin levyä en voinut olla sanomatta ääneen, että tämähän on kuin Blondieta, mutta vieläkin parempaa. Pikke Paanasen ääni on mielestäni varsin samanlainen kuin Deborah Harryllä. Toiset diggaavat, toiset eivät - allekirjoittaneeseen kolahtaa täysin.
Levylle mahdutetut 20 kappaletta ovat varsin lyhyitä, mutta mitenkään huonona tätä ei voi pitää. Ensimmäinen biisi joka levyltä tippui pois soitosta oli albumin pisin balladi Bleeding. Osayynä varmasti se, että suurimmaksi osaksi olen levyä soittanut töissä, joten energisimmät raidat ovat tuntuneet paremmilta. Energiaahan ei näistä ralleista todellakaan puutu! Olisin suonut, että Idols ehdokkaatkin olisivat pystyneet edes puoleen tästä.
Kappaleet eivät ole mitään tuotannon riemuvoittoja, mutta ei sitä sovi olettakaan. 80-luvulla Suomesta ei aivan hirveästi maailmanluokan tähtiä tullut - tuottajapuolellakaan. AIW olisi kyllä paikkansa ansainnut ulkomaillakin. Kappaleet ovat varsin pelkistettyjä, mutta enhän minä mitään Justin Timberlakea tai vastaavaa p*skaa kuuntelekaan, joten ei tästä kyllä jooga enää paremmaksi muutu.
Sitten joskus, kun tuotan ensimmäistä elokuvaani, niin AIW:n Lemonade kipale tulee soimaan, kun autolla suunnataan kutostietä kohti Stadia. Ja kun elokuvassa marraskuu valtaa tilaa ja henkilökemiat lähtevät nousuun, taustalla alkaa pauhata Steal Your Love...
Ei tästä voi mitään muuta sanoa. Paras julkaisu sitten Gesslen Mazarinin. Kuuntele itse, niin tiedät.