Blogi

Olen tätä motivaatio-ammatinvalinta-sukupolvenmuutos-tekstiä tässä nyt yrittänyt kuukauden puskea näppäimistöltä ulos. Katsotaan tulisiko nyt vihdoin valmista.

Aiemmin jo mainostinkin tuota Youtube-videota. Siellä siis pointti oli se, että raha ei motivoi, vaan työn pitää olla kiinnostavaa ja työntekijän täytyy itse päästä määräämään työstään. Tutkimuksessa testattiin kuinka ihmiset suoriutuvat, kun heitä palkitsee rahalla. Saldona oli, että ryhmä joka sai eniten fyrkkaa suoriutui tehtävästään huonoiten.

Pointti tässä hommassa on, että nykyään työtä hakeva nuori ei hae ensisijaisesti hyväliksaista duunia. Uusin TEK-lehti käyttää näistä heeboista termiä Y-sukupolvi (80-luvulla tai sen jälkeen syntyneet).

Lehti kirjoittaa kuinka tuotekehityksen lähtökohdaksi ei oteta ongelmaa vaan unelma. Työntekijällä ei ole ongelmana, että VR:n junat eivät kulje ajallaan, vaan on unelmana, että systeemit saadaan pyörimään niin, että junat on ajassaan kuin 30-luvun Saksassa ikään.

Lienee aika selvää kumpi suoriutuu tehtävästä paremmin: se, joka ratkoo toisen asettamaa ongelmaa, vai se, joka toteuttaa omaa unelmaansa.

Kukaan ei voi väittää, että tällainen ajatus olisi mitenkään uusi. Muusikot ja kirjailijat ovat toteuttaneet omia unelmiaan vuosisatoja. He eivät ole kirjoittaneet kirjaa, koska joku on sellaista halunnut, vaan koska ovat unelmoineet asiasta. Samasta syystä minäkin väännän koodia ja kirjoitan vapaa-ajalla. Ei minulla suoranaisesti ole ongelmaa. Unelmia on senkin edestä.

Tällä hetkellä eduskunnassa pohditaan pitäisikö eläkeikää nostaa vaiko ei. Kuinka monta kirjailijaa ilmoittaa 65-vuotiaana jäävänsä eläkkeelle? Entä muusikot? Lopettavatko taidemaalarit maalaamisen, kun eläke alkaa juoksemaan? Eivät todellakaan. Eivät unelmat sammu, mutta toisten ongelmien ratkaisussa mitta tulee kyllä hyvin täyteen jossain välissä.

Peilaan tätä sitten tieteelliseen maailmaan. Kuinka moni yliopistotutkija voi oikeasti sanoa, että tutkii omaa unelmaansa, eikä sitä mitä Nokia/Tekes/yritys X rahoittaa? Ja sitten vielä kysytään, että miksei yliopisto tuota tarpeeksi tutkimustuloksia. Voi poijaat, jos minulle lyötäisiin eteen formula- tai Roxette-aiheinen tutkimus...

Hesari kirjoitti kuinka Suomen pitää houkutella ulkomaisia tutkijoita, mutta ongelmana meikäläisissä yliopistoissa on tutkijan alhainen liksa. Artikkelissa mainitaan kyllä muitakin syitä tutkijakadolle/-padolle, mutta otsikossa annetaan ymmärtää, että raha ratkaisee. Pikemminkin haluaisin nähdä, että tutkijoilla olisi hyvät välineet, ryhmät ja kohteet tutkimuksilleen. Nokioiden rahoittamat nollatutkimukset eivät kiinnosta ketään. Tutkiminen on vähintään yhtä luovaa työtä kuin soittaminen tai koodaaminenkin. Paras tulos tulee, kun elää unelmaansa, eikä ratko toisen rahoittamaa ongelmaa.

Hienoahan tässä asiassa on tietysti se, että valtio vähentänee rahoitustaan ja yliopistot saavat ruinata nokioilta enemmän ja enemmän fyrkkaa. Siinähän nokiat sitten saavat enemmän ja enemmän ponnettomia nollatutkimuksia.

Kun Suomen yliopistot joskus siirtyvät lukukausimaksuihin ja nokioiden alaisuuteen, niin toivottavasti joku rikas päättää perustaa open source yliopiston ja hakkaa perinteiset rahavetoiset puljut unelmavetoisuudellaan.

Tee itsellesi palvelus ja käytä joskus päivä pelkästään unelmointiin.

Tuli piipahdettua laivalla ennen joulua. Edellisestä kerrasta vierähti jo vuosi, mutta muistissa oli kyllä kuinka televisioissa kuvat pyörivät väärillä kuvasuhteilla... No, olikos tilanne nyt sitten yhtään kehittynyt vuodessa? Ei todellakaan.

Laivareissu alkoi sillä, että suuntasimme suoraan leffaa katsomaan, kun tarjolla oli Knight and Day, jota ei kesällä tullut käytyä katsomassa. Nyt oli siihen hyvä aika. Leffaa ei ollut katsomassa kuin 5-6 ihmistä, joten toisten mölyistä ei ollut haittaa. En ole koskaan laivalla leffaa ollut katsomassa ja tämä kokemus jäi kyllä näillä näkymin viimeiseksi. Ensimmäinen pettymys oli valkonkankaan koko. Kai se oli jotain 2-3 metriä leveä. No, eihän siinä, kyllähän siihen nyt kuvaa mahtuu. Seuraava pettymys oli kun kankaalle heijastui Samsungin DVD-soittimen logo. Leffa tuli siis DVD:ltä. Silmä kyyläsi jo logoa, että liekö kuvasuhde nyt oikea ollenkaan ja kun leffa alkoi niin samalla myös varmistui, että leffa pyöri väärällä kuvasuhteella. Olisikohan leffa nyt sitten kuvattu suhteella 2,15:1, mutta kuva puskettii ruudulle kuitenkin 1,777:1 ja ihmiset olivat sitten sen pituisia ne. Luonnollisesti monikanavaääni oli varsin olematon. Kuvakin kulki projektorille analogisia kaapeleita pitkin, joten lähes kaikki oli pielessä. Elokuva itsessään oli kuitenkin varsin viihdyttävä aivotnarikkaan toimintapätkä.

Laivalta bongasin yhden vanhan kuvaputkitelkkarin, jossa kuva oli oikealla kuvasuhteella. Kaikissa muissa kuva on päin arsea. Joko 4:3 kuva oli levitetty laajakuvaruudulle tai laajakuva syötettiin digiboksilta 4:3 ruudulle, jonka kuitenkin sitten laajakuvaruudulla levitettiin. Molempi huonompi. Kaikki päin mäntyä. No mitäpä väliä, eipä humaltunut laivakansa jaksa nipottaa pienistä. Sitä paitsi Viking Linellähän menee oikein hyvin tällä hetkellä eikä voittavaa joukkuetta kannata vaihtaa...

Niin ja laivareissu oli ihan mukava kokonaisuudessaan kyllä.

Linuxin osuus W3Schools-sivustolla ylitti viime kuussa 5 prosentin rajan. Sivustolla oletettavasti vierailee kaltaiseni (ja gurummat) web-kehittäjät, eikä tuo 5% vastaa mitenkään koko maailman Linux-käyttäjien osuutta. Oikea markkinaosuus on edelleen alle prosentissa.

Linux-käyttäjien osuus on kuitenkin W3-saiteilla nousussa ja toivottavasti myös muualla. Oman sivustoni kävijöistä tänä vuonna on 34% ollut Linux-käyttäjiä. Ei nyt varmaan ihan suoraan korreloi oikean tilanteen kanssa, mutta antaa kuitenkin osviittaa siitä ketä täällä pyörii.

Tässä viime aikoina olen kyllä yhä enemmän rakastunut Linuxiin ja siihen ideologiaan, joka Linus Torvaldsilla oli, kun hän aikoinaan rupesi käyttöjärjestelmän koodia kirjoittamaan. Linusista on vähitellen tullut minulle idoli Gesslen ja Colin Chapmanin rinnalle. Aivan jokainen kaveri ei tienaa elantoaan tekemällä juuri sitä mitä haluaa kaikkein eniten. Myönnän suoraan, että olen kateellinen.

Linus kuitenkin sai vakuutettua maailman (no ainakin osan siitä), että kaikkea ei tarvitse myydä. Raha ei merkitse kaikkea kaikessa. Tärkeämpää on intohimo tekemisiään kohtaan. Tästä jos mistä haluan pitää kiinni elämässäni. Rakkaudesta koodiin syntyy paljon parempaa jälkeä kuin isoa rahatukkua vastaan.

Hmm... Ei nyt irtoo tarinaa tän enempää. Jahka saan nuo Linus-kirjat luettua jossain välissä, niin palaan asiaan. Tähän liittyy kuitenkin mainio video Youtubessa. Nyt unille ->

Nythän se sitten varmistui, että turbot tekevät paluun autourheilun kuninkuusluokkaan kaudella 2013. Jo oli aikakin!

Maikkari uutisoi, että parin vuoden päästä ykkösiä työntää 1,6 litrainen nelisylinterinen ahdettu ja kierroslukurajoittimella varustettu pannu. Varmaan tässä kyllä on muitakin rajoituksia kuin kierrosluvut. Turbojen edellisessä esiintymisessä vähän yli 20 vuotta sitten desiä pienemmällä pannulla revittiin kaksi kertaa sen verran kaakkeja irti mitä nykyisistä vaparikoneista ja tulevista turbopannuista irti saadaan. No, oli miten oli, tämä on parasta mitä formuloille on tapahtunut aikoihin.

Uutinen myös mainostaa, että uudet turbokoneet kuluttavat 35% vähemmän polttoainetta, kuin nykyiset vapaastihengittävät V8:t. Tämähän se ahtamisen idea olikin alunperin, kun ne keksittiin. Eli pikemminkin säästetään polttoainetta kuin lisätään tehoja. Nykykielessä turbo on lähes synonyymi tehokkaalle moottorille, vaikka se voisi olla sitä myös pihille koneelle.

Nelisylinterisyys ja 1,6 litraisuus taasen tuo moottoria muuten lähemmäs kansanautoilijoiden voimanlähteitä, joten autoteollisuus hyötynee oletettavasti tästä myös siviilipuolella.

Koneista löytyy tehoja hyvin, joten kilpailut eivät ainakaan tehojen puutteesta latistu ja ainahan on se mahdollisuus, että turbot poksahtelevat, joten näyttävyytäkin mahdollisesti saadaan lisää.

Näin äkkiseltään en keksi tästä kauan kaivatusta sääntömuutoksesta mitään pahaa. Miksei tätä tapahtunut jo 10 vuotta sitten?

Lauantaina pidettiin pienimuotoiset pikkujoulut ja siinä samalla Dynablasterin MM-kisat.

Vieraita saapui Turun suunnalta, Lahden seudulta ja paikalliselta alueelta. Niin ja sitten oli se farmari sieltä jostain. Kinkku tuli valmiiksi vasta myöhemmin illalla, mutta tulikin niin maukas setti, että eipä siitä paljon jäljelle jäänyt illan mittaan!

Samalla ruokailun lomassa pelattiin Dynablasterin MM-kisat. Peli on siis parikymmentä vuotta vanha alunperin Amigalle tehty peli, josta PC-käännöskin löytyy. Kaksi näppäimistöä ja telkkari olivat pelivälineinä, joten homma sujui suht hyvin. Jokainen matsi oli paras viidestä -periaatteella, joten loppupeleissä illan aikan tuli kylvettyä pommi jos toinenkin.

Runkosarjan tulokset olivat seuraavat:

Runkosarjan neljä parasta pelaajaa jatkoi sitten pudotuspeleihin:

Pudotuspeleissä ennakkosuosikit(?) saivat kylmää kyytiä. Lopulta finaalin tulos oli seuraava:

Eli niinhän siinä kävi, että Dynablasterin ensimmäinen MM-titteli matkasi Turkuun, mutta ei hätiä, ensi vuonna on revanssin paikka!

Kaiken kaikkiaan pikkujoulut olivat varsin onnistuneet, näitä täytyy toistekin ottaa. Ehkäpä tammikuussa?