Luin viime jouluna saamani Johanna Vehkoon Oikeusjutun (Kosmos, 2021). Erittäin hyvä teos. Kirjassa Vehkoo kertoo oman kokemuksesta episodista, jossa "Asianomistaja" haastoi hänet oikeuteen ja sekä käräjä- että hovioikeus tuomitsivat hänet syylliseksi kunnianloukkaukseen. Kirjan jo ilmestyttyä korkein oikeus vapautti Vehkoon rangaistuksista ja täten antoi ennakkotapauksen, kuinka nettitrollien kanssa toimitaan. Lopulta siis oikeus voitti, mutta oikeuslaitos ja poliisi toimivat prosessin aikana lukemattomia kertoja aivan luokattomasti, mikä laski Vehkoon luottamusta suomalaiseen oikeusjärjestelmään.
Kirja on kertomus lopulta merkittävästä voitosta sananvapauden ja ihmisen oikeustajun puolesta. Se on myös tarina siitä, mitä kaikkea pahaa maalittamisella ja nettihäiriköinnillä saadaan aikaan. Kirjan alun kuvaus asioiden kulusta on suorastaan järkyttävä. Harvoin itseäni on etonut niin paljon, kuin Oikeusjutun alkua lukiessa.
Tämän lisäksi Vehkoo kirjoittaa jäätävän hyvin. Ahmaisin kirjan (200 sivua) muutamalla lukusessiolla. Teos oli alusta loppuun nautittava paketti, vaikka itse aihe onkin nautinnosta kaukana. Vain aivan lopussa on vähän turhan tahmaista kerrontaa, mutta annettaneen sen vaikka kuvata konkreettisesti niitä synkkiä hetkiä, joissa Vehkoo joutui rypemään Asianomistajan häntä kiusatessa.
Luonnollisesti kirja on ajankohtainen myös siinä mielessä, että Venäjän meihin kohdistama verkkovaikuttaminen on vain kasvamassa Ukrainan sodan edetessä ja kevään eduskuntavaaleja kohti mentäessä. Jo nyt omat FB-tuttavani jakavat surutta Kremlin propagandaa ja toimivat äärioikeiston äänitorvina – huomaamatta sitä itse ollenkaan. Tällaiselle yhteiskuntamme rapauttamiselle en soisi annettavan yhtään tilaa.