Puoli vuotta Venäjä on käynyt hyökkäyssotaa Ukrainassa. En ole sotatieteiden asiantuntija, enkä tunne Venäjää juuri ollenkaan (olen siellä kuitenkin sentään joskus käynyt), saati mitään muutakaan asiaan liittyvää juttua, mutta kirjoittelen silti jotain ajatuksiani.
Päällimmäisenä ajatuksena itselläni sodasta on ollut Venäjän huonous. Yksi maailman suurimmista sotilasmahdeista on lähtenyt sotimaan housut kintuissa ja paljastanut muille kuinka heikossa kunnossa sen armeija on. Sotilaiden motivaatio, koulutus, kalusto ja huolto ovat Ukrainaa jäljessä (motivaatio on tietysti näistä aivan selviö; perusteeton hyökkäys vs. oman maan puolustaminen).
Venäjän sotilastiedustelukin tuntuu olevan erittäin hukassa, sillä Ukraina onnistui vedättämään heitä aivan 6-0 ja valtaamaan valtavasti lääniä takaisin maan itäosissa. Venäjästä tuli muutamassa kuukaudessa täysi vitsi puhuttaessa sotilaallisesta mahdista.
Omat ajatukset ovat kuitenkin pyörineet jo sotaa seuraavaan aikaan. Venäjä täytyy saada käsittelemään historiansa ongelmat, kuten Saksa teki toisen maailmansodan jälkeen. Tällä hetkellä Stalinia arvostetaan Venäjälle korkealle, vaikka häntä voi verrata Hitleriin. Osin Stalinin voisi ajatella olleen jopa kollegaansa pahempi, sillä hän tapatti miljoonia venäläisiä.
Venäläisille tekisi hyvää käsitellä oma historiansa ja päästä myös nauttimaan demokratian tuomasta luottamuksesta yhteiskuntaan. Nykyinen kleptokratia ja autoritaarinen johtaminen ovat jäänne edellisiltä vuosituhansilta.
Toisaalta, vaikka sota loppuisi huomenna, kuinka nopeasti ukrainalaiset olisivat valmiita hyväksymään venäläisten turistien vierailun maassa? Sota jättää haavat, jotka kestävät vähintään sukupolven. Suomen ja Venäjän väleissä Neuvostoliiton hyökkäys näkyy edelleen ja Ukrainan sodan myötä se ei tule häviämään nykyisen sukupolvenkaan aikana. Sota tulee todella kalliiksi venäläisille.
Kiirehän Venäjälle tuli sotimaan, nyt sillä on vielä jotain, jolla se voi kiristää Länsi-Eurooppaa. Vuosikymmenen lopussa energiantuotanto on jo niin vihreää, ettei venäläiselle kaasulle tai öljylle ole enää kysyntää. Muutos tulee olemaan nopea ja se iskee venäläiseen yhteiskuntaan rajusti. Mitään tarvittavia uudistuksia ei ole tehty viime vuosikymmeninä ja jatkossa se tulee olemaan entistä hankalampaa nykyisen hallinnon alla.
Utopistisessa optimitilanteessa Venäjän seuraava hallinto lopettaa sodan, maksaa Ukrainalle sotakorvauksia aivan valtavasti, pakottaa yhteiskunnan käsittelemään rikoksensa ja vie yhteiskuntaa demokratiaa kohti. Pahoin pelkään kehityksen rajoittuvan vain listan ensimmäiseen kohtaan.
Mutta, kuten todettua, en tunne asiaa ollenkaan, joten lähinnä kirjoittelen vain omia mutujani. Voinpahan sitten vuosien kuluttua lukea, mitä sitä tuli asiasta pohdittua.
Slava Ukraini!