SpaceX rakentaa Starship-avaruusalusta yhä kiihtyvällä tahdilla. Projekti alkoi näkyä ulospäin alkuvuodesta 2019, kun julkisuuteen tuli kuvia ensimmäisestä testialuksesta, Starhopperista. Starhopper teki testilentonsa kevällä sekä kesällä 2019 ja jäi sen jälkeen eläkkeelle. Samoihin aikoihin rakennettiin kahta seuraavaa prototyyppiä Mk1:tä ja Mk2:ta. Näistä ensimmäinen räjähti marraskuussa viime vuonna ja toisen kehitys lopetettiin myös välittömästi. Sittemmin siirryttiin Mk3:n pariin, joka samalla nimettiin SN1:ksi. Se räjähti helmikuun lopussa. SN2 läpäisi painetestit (ei siis räjähtänyt mistään hitsauksista) hetki sitten ja seuraava etappi olisi saada moottoritestejä sillä aikaa. Ja sitten SN3:n tulisi nousta ilmaan. Tämä kaikki kehitys on tapahtunut noin puolentoista vuoden aikana. Piirsin asiasta kaavion.
Sen lisäksi, että SpaceX on taikonut tyhjästä avaruusalusten prototyyppejä pystyyn, on yhtiö myös rakentanut koko ajan uusia tiloja Texasiin. Ensimmäiset avaruusalusprotot rakennettiin taivasalla, mutta nyttemmin Boca Chicaan on hiljalleen noussut rakettitehdasta. Itseäni hymyilyttää katsella, kun tähtilaivaa kasataan hallissa samalla, kun hallin seiniä ruuvataan kiinni. Musk on tuonut ohjelmistoteollisuudesta tutun ketterän kehityksen niin Teslan kuin SpaceX:n käyttöön. Tällä hetkellä Texasissa paahdetaan töitä 24 tuntia päivässä 7 päivää viikossa. Ars Technica julkaisi mukavan tarinan, kuinka Boca Chican rakettitehdas kehittyy. Muskin tavoite on, että tuotantolinjalta tulisi ulos yksi uusi avaruusalus 72 tunnissa. Nyt ei siis puhuta puhelimista tai autoista vaan avaruusaluksista. Yksi alus 72 tunnissa. Ei ole kyllä ihan tämän vuoden juttu vielä ja tietäen Muskin aikataulut, voi olla, että tästä puuttuu nolla perästä (tosin vaikka siihen lisättäisiin nolla perään olisi tahti silti huimaa).
SpaceX:n tuotantotapa on täysin erilainen kilpailijoihin nähden. Oikeastaan on hyvin vaikea edes pohtia, ketkä ovat SpaceX:n kilpailijat. Aiemmin avaruuteen menivät vain valtiolliset avaruusjärjestöt (NASA, ESA, Roskosmos tai Kiinan avaruushallinto), mutta nyttemmin yksityiset toimijat ovat rakentaneet lukuisia raketteja. NASAn SLS-kantorakettia on rakennettu jo vuosia, mutta valmista ei ole näköpiirissä, vaan ensimmäistä laukaisua on taas siirretty jo pitkälle ensi vuoteen. Toisaalta, eipä SLS ole vielä räjähdellyt missään välissä. NASAn ja SpaceX:n toimintatapa on siis hyvin erilainen. SpaceX:n lähin kilpailija lienee kuitenkin Blue Origin, jonka uudelleenkäytettävän massiivisen kantoraketin New Glennin pitäisi lentää ensi vuonna. SpaceX:n avaruusalukset ovat kuitenkin – ainakin paperilla – huomattavasti parempia, sillä ne ovat 100 prosenttisesti uudelleenkäytettäviä.
Ulkopuolisen silmin SpaceX:n nopea prototyyppirakentaminen (rapid prototyping) on viihdyttävää. Joka viikko saa lukea uutisia kehityksestä; se todellakin on näkyvää. Toivottavasti ensimmäinen avaruuteen asti pääsevä lento saadaan aikaiseksi vielä tämän vuoden puolella. Ehkä 2026 lähtee Muskin mainitsema tuhannen avaruuslaivan armada kohti Marsia? Ehkä ei, mutta mukava tätä kehitystä on ainakin seurata.