Linux-maailmasta

Kuukausi sitten kaipailin parempia käyttöliittymiä. Mielenkiintoista, että semmoinen osin jopa löytyi. Asensin nimittäin uusimman Kubuntun ja siihen Compizin. Asennus ei ollu sieltä helpoimmasta päästä kuitenkaan...

Olen tässä pari vuotta testaillut Kubuntua vähän väliä, mutta kertaakaan se ei ole vielä Windowssia päihittänyt - valitettavasti. Jotenkin tullut osteltua vähän Linux-yhteensopimatonta rautaa, joten asennus on täytynyt aloittaa antamalla asennusohjelmalle "noapic"-lippu, jotta asennuksen saisi edes käyntiin. Tällä kertaa tuo oli vain hieman vaikeampaa, nimittäin i kirjaimen painaminen ei tuottanut mitään merkkiä ruudulle(!). Pikaisen sohlaamisen perusteella kaikki muut napit pelasivat, paitsi i ja 1. Tosin numeronäppäimistön ykkönen toimi ja sain i:n aikaan painamalla alt+105. Heräsi kuitenkin kysymys, että kuinka monen Linux-ensikertalaisen matka olisi jäänyt tähän? Jos ei olisi jo jäänyt noapic-lipun löytämiseen...

Asennuskin jämähti kerran, mutta lopulta työpöytä oli esillä. Nvidian ajurit kehiin, satunnaista klikkailua ja 2 näyttöä toimi! Tämä oli ensimmäinen kerta, joten sitä parani juhlia. Tosin kahden näytön tuki ei toiminut vieläkään aivan niin hyvin kuin Windowssissa. Riittävän hyvin kuitenkin. Toinen pitkään mietityttänyt asia on virkistystaajuudet... En ole mitenkään tahtonut saada 1280x960@85Hz resoa aikaan. Nvidian ajureiden asennuksen jälkeen reso kuitenkin löytyi. Ja tarjolla oli virkistystaajuudet: 54, 56, 60 72 ja 99 hertsiä. Eihän siinä hyvä mieli tullut... Laitoin 99Hz... Näyttö kertoi virkistystaajuuden olevan 60Hz, vaihdon 72Hz, toimi, mutta se oli liian vähän. Kokeilin vielä sitten 60Hz ja sekin pelasi. Harmitti kun 85Hz oli hävinnyt jonnekin matkalle. Rupesin jo miettimään, että pitäisikö xorg.conffia vilasta ja puukotella, mutta syksyllä edellinen asennus oli antanut sen jälkeen kernel panicia, joten jätin sen. Painoin piruuttani vielä 54Hz kehiin ja kappas näyttö olikin 75Hz:ssä tilassa! Kokeilin heti perään 56 hertsiä ja ruudulle kuva piirtyikin 85 kertaa sekunnissa, halleluja! Windowssissa ei ole mitään tällaisia ongelmia ollut, mutta on Linuxikin onneksi kehittynyt, mutta silti.. Oikeesti hei... 85=85 ja 56=56, jooko?

Ajattelin sitten tyypätä Compiziakin. Muutaman tunnin klikkailun ja googlailun jälkeen kuutio pyöri ruudulla. Ja jos minulta kysytään, niin kyllähän oli nätti! Ja sanoisin, että parantaa käytettävyyttäkin. Pidin. Harmi vaan, ettei se toiminut KDE:llä alkuunkaan tarpeeksi hyvin - saati, että kaksi näyttöä olisi enää toiminut niinkuin olisin halunnut. Osa efekteistä vaati myös windows-nappulaa, eikä tässä näppäimistössä semmoista ole, enkä löytänyt mistään vaihtoehtoja, että olisi voinut vaihtaa. No, Compiz on kyllä tulevaisuutta, ihana vekotin <3

Turun serkun kannettavaan tuli myös vuoden tauon jälkeen laitettua uusin Kubuntu. Tällä kertaa näytön resoluutio meni kerralla oikein (Intelin piiri) ja äänenvoimakkuuden säädöt toimivat näppäimistöltä suoraan, joten kehitystä todella oli tapahtunut. Kuitenkin... ensimmäisen buutin jälkeen kirjautumisikkuna näytti tältä (edit. linkki rikki). Ja taas mietin, että tällä ei kyllä nobokäyttäjiä kosiskella... Lopulta kooklasin tarpeeksi, jotta sain kirjaimet kohilleen.

En tiedä onko eroa kde/gnome-puolella vai missä, mutta 6.06 Ubuntu mounttasi ntfs levyt automaattisesti, mutta mikään muu asennus ei näin ole tehnyt. Sääli. Mitä tästä jäi käteen? Kirjoitan tällä hetkellä Winukassa, mutta vaihdan kohta Linuxin puolelle ja säätelen Compizin pois päältä (toivottavasti onnistuu, eikä mikään hajoa...) ja koitan alkaa tehdä töitä. Paljon on kehitystä tapahtunut, mutta paljon saisi vielä tapahtua. Esimerkiksi: pidän tehtäväpalkkia näytön yläreunassa, mutta KDE heittää sen noin kerran pari viikkoon alareunaan. Voisi olla heittämättä. Tein työpöydälle pikakuvakkeen Konquerorille, joka lataa automaattisesti omat asetukseni (miksi tätä ei voinut tehdä suoraan mistään valikosta?!?), kopioin kuvakkeen tehtäväpalkin pikakäynnistyslueelle ja kappas eihän se toiminutkaan siellä enää. Tästä tulee muuten mieleen, että tahtoisin oikeasti hyvän tiedostoselaimen. Paras mitä tähän mennessä olen käyttänyt on Windows 98:n Explorer. Totteli aika hyvin kättä. Konqueror ei tottele (ja on raskas!), mutta löysin Thunarin, ihanan pieni ja nätti. Harmi vain, että se ei osaa esim. antaa hiiren oikealla korvalla tiedostojen pakkausvaihtoehtoa. Kaipa senkin sinne jotenkin saisi... No ihan hyvällä fiiliksellä tässä mennään kuitenkin - kosketusnäyttöä ja sormiohjausta odotellessa... Ps. voisin vastaavanlaisen valitusvirren kirjoitella Drupalistakin, mutta jääkööt toiseen kertaan.

Aiheet

Lisää uusi kommentti